perjantaina, toukokuuta 17, 2013

Oman pihan herkut

Ihan ensimmäiseksi: suuuuuuren suuret KIITOKSET kaikille teille kommenteistanne ja onnitteluista! Olette ihania! <3 Ani kyseli, esitelläänkö suunnitelman ja operoinnin jälkituotosta sitten jossain lehdessä tai nettisivuilla vai roudataanko meitsin piha sinne Helsingin rautatieasemalle ;) Heh, hyvä kysymys... "Diiliin" kuuluu (ihan tylsästi vaan =)), että raportoin työn edistymistä täällä blogissani eli tätä kautta nyt ainakin näette, mitä tuleman pitää.

Ja sitten niihin "herkkuihin". Raparperiä ja voikukkia, silvuplee ;)




Maailman parhaan, suun mukaisimman, makeimman, herkullisimman, ja ties mitä muuta, raparperipiirakan ohje tulee tässä. Kyseessä on täysin sama ohje kuin tämä omenapiirakka, mutta nyt siis omenan sijaan raparperillä. Jotain taikuutta tuossa kondensoidussa maidossa vaan on, kun se saa kaiken maistumaan niiiin paljon paremmalta :)

MAUKAS RAPARPERIPIIRAKKA
24/26 cm irtopohjavuoka 

POHJA

100 g voita / margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja

TÄYTE

4-5 raparperin vartta
(kanelia)
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk (150g) creme fraichea tai n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
1 tl vaniljasokeria

PINNALLE
mantelilastuja

1. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauheseos. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.
2. Lado viipaloidut raparperit taikinapohjan päälle. (Ripottele raparperien päälle kanelia.)
3. Sekoita loput täyteainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja.
4. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna viilentyä ennen tarjoilua.


Pihanurmi kun on edelleen ajamatta ja kasvaa, yllätys yllätys, hyvin pitkälti voikukkaa, sain päähäni tehdä sen, mitä mun on pitänyt jo monta vuotta tehdä. Keräsin nuoria voikukan lehtiä pienen korillisen ja pyöräytin niistä voikukkapeston. Öööö, tästä ei ehkä tule ihan jokapäiväistä herkkua ruokapöytään, mutta tulihan testattua... Sanottaisiinko, että maku oli aika tuju. Jos mielenkiintoa riittää, ei muuta kuin testaamaan!


VOIKUKKAPESTO

3 dl nuoria voikukanlehtiä
2 rkl raastettua parmesanjuustoa
2 rkl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippurirouhetta

Voikukan lehdet kerätään ennen kukintaa. Paksuja lehtiruotien tyviä ei käytetä, ja pienemmistäkin lehdistä lehtiruodit voi riipiä pois. Hienonna tehosekoittimessa voikukan lehdet, pinjansiemenet, kuoritut valkosipulinkynnet, juustoraaste ja osa öljystä. Lisää öljyä, kunnes saat tasaisen kastikkeen. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.




Tässä vielä pihan nurkalla kasvava parivaljakko: toinen on täydessä lehdessä, toinen melkein kalju vielä. Hassua. Melkein samankokoiset puut kyseessä. Onkohan tolla toisella joku "ongelma"...? ;)

SHARE:

23 kommenttia

  1. Reseptit vaikuttaa tosi herkullisilta,pitää kokeilla! Kiitokset! :)

    VastaaPoista
  2. Raparperipiirakkaa kuulostaa ja näyttää herkulliselta. Leivoin itsekin eilen kesän ensimmäisen piirakan raparperista. Niin vaihdilla ne ovat kasvaneet. Voikukkapesto kuulostaa mielenkiintoiselta. Niitä riittäisi täälläkin parin peston tekemiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo piirakka ei ainakaan meillä pääse vanhentumaan... nam nam ;) Täältäkin löytyy pestoainesta enemmän kuin tarpeeksi. Tässähän olisi ihan markkinapaikka - jos alkaisikin voikukkapeston valmistajaksi ja myyjäksi =)

      Poista
  3. Onnittelut vielä edellisen postauksen tiimoilta! Hieno juttu!
    Raparperipiirakka näyttää tosi herkulliselta. Tuota pestoa en ehkä uskaltaisi maistaa, ajatus voikukasta ruuassa on aika eksoottinen... ehkä liiankin.
    Kiva viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!
      Äläpäs nyt ole noin ennakkoluuloinen. Hortoilu eli villiyrttien kerääminen on nykyään kovinkin trendikästä ;D
      Mukavaa viikonloppua sullekin!

      Poista
  4. Ihania herkkuja omasta maasta! Raparperia on minullakin aikoinaan kasvanut, mutta lahjoitin ne eteen päin, kun ei voi oikein itse syödä -> närästää. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi. On tuo närästyskin vaan jännä juttu. Raskausaikana vedin rennietä kuin leipää (tai enemmän, koska leipää en kauheasti syö...) ja Voiton syntymän jälkeen ei ole närästänyt kertaakaan.

      Poista
  5. Oi-joi, tuo voikukkapesto kuulostaa muuten pikkasen hyvältä! Villiruokaa parhaimmillaan! Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että jos viitseliäisyyttä vaan on, kannattaa lehtiruodit varmaan riipiä pois. Itse en sitä tehnyt ja omaan makuuni "vihreyden" maku oli hieman liian voimakas. Noh, saahan sitä peitettyä sillä valkosipulilla ja vähän reilummalla parmesanilla ;) Eilen bongasin tuolta tallin takaa ihan huiput nuoret nokkospuskat, joita täytyy varmaan seuraavaksi käydä keräilemässä. Vuohenputkeakin pitäisi kokeilla... Hortoilu on kivaa! =D

      Poista
  6. Sulla sitten on se voikukkapelto sielläkin :D
    Kondensoitu maito on edelleenkin kokeilematta, mutta niin on paljon muutakin.
    Suu söis ja vatsa vetäis jne jne....ei ihan kaikkiin herkkuihin auta sortua :)

    Mun koivu ja naapurin pienempi näytti viime kesänä suurinpiirtein samanlaiselta parivaljakolta - nyt ihan samalla lailla lehdessä! Jos toi toinen kuuluu nut vaan johonkin myöhäiseen herännäisyyteen....käy vähän hitaalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä totes eilenillalla, kun olimme ajaneet "nurmi"kentän puoliksi, että tämähän on pahempi voikukkapelto kuin edellinen! =D
      Joo, eihän sitä passaa ihan kaikkiin herkkuihin sortua. Eipä...
      Toi toinen koivu näyttäis nyt just tajunneen, että kevät on ja saa puhjeta lehteen. Päivässä on tullut pikkuruiset lehdet :)

      Poista
  7. Nami, nami mitä piirakkaa! Pitänee käydä raparperia hakemassa mökiltä ja ryhtyä kokkaamaan. Siinä saattaa olla toisen juuristolla ns. kylmä kohta, joka on kauemmin jäässä kuin toisen, joten lehti tulee ehkä siksi eri aikaan. Ovatko koivut samaa sorttia? Sekin voi vaikuttaa. Kivaa viikonloppua!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo piirakka on tosiaan nam nam... juuri söin iiison palan. Auttaa pitkäksi aikaa makeanhimoon ;D

      Mietin myös, että olisiko toinen raudus ja toinen hieskoivu... päällisin puolin en kyllä erota eli täytyy odottaa, että toinen saa ne lehtensä kehitettyä, jotta pääsee vertailemaan ;)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Voikukka pestoa pitääkin kokeilla, vois kokeilla noita vuohenputkia samalla :)

    VastaaPoista
  9. Ajattelin testata tätä ohjetta omenaversiolla.

    Asun ulkomailla,ohjeessa sanotaan yksi purkki kondensoitua maitoa eli minkä kokoisesta purkista on kyse? Täällä kun purkkeja löytyy 3 eri kokoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa kondensoitua maitoa myydään n. 380-400 gramman säilyketölkeissä. Yhden semmoisen olen aina laittanut piirakkaan. Omenaversio on IHANAA! =)

      Poista
  10. Kiitos vastauksesta. Eilen jo testasin omilla sovellutuksilla mutta ei onnistunut kovin hyvin.
    Eikö tuota täytettä tule ihan liikaa noilla määrillä? Itse laitoin huomattavasti vähemmän sillä muuten olisi tullut reunojen yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi... mikäs siinä sitten meni pieleen...
      Huomasithan, että ohjeessa puhutaan irtopohjavuoasta? Eli vuoassa täytyy olla mielellään n. 10 cm korkuiset reunat, sillä taikina kohoaa jonkun verran uunissa ja täytettä tulee tosiaankin aika runsaasti. Minulla tuo on onnistunut poikkeuksetta ja olen tehnyt sitä MONTA kertaa ;D Milloin omenoilla, milloin viinimarjoilla, milloin raparperillä... ;D
      Toivotaan, että saat homman toimimaan. Piirakka on tosi hyvää, jos pitää makeasta. Ja minä kyllä pidän... liikaakin =D

      Poista
  11. Oletko mahtanut käyttää tuohon piirakkaan kondensoitua maitoa missä muodossa; valmiiksi keitettyä, itse keittämänä vai ilman keittämistä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraan purkista, ilman keittämistä. Yleensä ostan S-marketista Markomilk-merkkistä kondensoitua maitoa. Eli siis ihan perus kondensoitu maito, joka on semmoista "makeaa vaaleaa tahmaa". Ei karamellisoitua, ei kinuskia... :)

      Poista
    2. Nooh, nyt mulla kaapissa valmiiksi kinuskiksi keitetty purkki. ;) Mä olen nyt niin paljon tehnyt tuosta maidosta sellaisia leivoksia missä töhnä pitää olla keitettynä, joten ajattelin automatik et tuokin pitää olla sellaista. Sit vasta keittämisen jälkeen hoksasin,et mitenhän tuon laita onkaan. ;) Ajattelin huomenna tekaista tuollaisen piirakan heinätalkoolaisille (ja ohjetta lukematta päätin valmistella maidon jo nyt valmiiksi). Täytyy nyt muistaa aamulla, et talkoosämpylöiden lisäksi pitää ostaa uusi tölkki kondensoitua maitoa. :D

      Poista
    3. Heh, joopa joo... ;) Toivottavasti tuli hyvä piirakka!

      Poista