ARVONTA: Liput Asta Rakentaja ja Sisustus 2015 -messuille

Helmikuun puolivälissä eli 13.-15.2. järjestetään Tampereella perinteiset Asta-messut. Nyt Asta Rakentaja -messujen yhteydessä järjestetään ensimmäistä kertaa Sisustustapahtuma, Sisustus 2015. Sain messuilla mukana olevalta sisustussuunnittelija Liisa K:lta arvottavaksi lippuja. Jos olet ajatellut mennä messuille, kannattaa osallistua arvontaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 6.2. saakka. Palkintona kolme kahden lipun lippupakettia. Osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen. Anonyymi, laitathan kuitenkin mukaan sähköpostiosoitteesi tai lähetä se minulle privaatisti (voikukkapelto@gmail.com) jos et halua sitä julkisesti näkyviin, jotta mahdollisen voiton osuessa kohdalle saan sinuun yhteyden. Onnea arvontaan!

Messujen sivuilla kerrotaan näin:

"Ensimmäistä kertaa järjestettävä Sisustus 2015 -tapahtuma täyttää 13.–15.2.2015 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen D-hallin. Sisustus 2015 -tapahtumasta löydät saman katon alta kotiisi upeat sisustustuotteet ja itsellesi tai lahjaksi kauniit somistamistarvikkeet. Etsit sitten koriste-esineitä, sisustusvaloja, verhoja, ruokapöytäryhmää tai vaikkapa ammattilaisen neuvoja, löydät kaikki samasta paikasta. Tapahtuma järjestetään samaan aikaan Asta Rakentaja -messujen kanssa, joten kokonaisuus kattaa koko kodin tarpeet rakentamisesta aina sisustamiseen."

Sisustus 2015
Asta Rakentaja

Kuumottaa

Nyt ollaan keittiöprojektissa niin lähellä, että kuumottaa. Kuumottaa todella paljon! Tekisi mieli jo asetella pieni ruokapöytä ja tuolit sen ympärille tyhjään keittiöön. Malttia hieman vielä.

Eilen pohjamaalasin kalusteiden runkoja pitkälle iltaan. Tänään ne pitäisi hioa ja huomenna pintamaalata ja levittää vaha. Sanon, että aikamoinen urakka on ollut, mutta hyvä tulee! Oppipahan taas tästäkin kokemuksesta sen, että kalusteiden käsinmaalaus ei todellakaan ole mikään muutaman tunnin läpihuutojuttu. Vähän eri lailla arvostaa maalarin hommaa. Sitten tietty olisi vielä sitä tasojen hinkkausta ja öljyämistä ja puuttuvien sähköjen virittelyä yms. yms. hohhoijaa. Mutta siinä vaiheessa kun keittiökalusteet kannetaan sisään ja asennetaan paikoilleen, tuuletan. Tuuletan niin paljon ettei mitään rajaa. Voi olla että naapurit radan toisella puolellakin kuulee.

Laatulihaa testaamassa

Pääsin mukaan Indiedaysin ja Lidlin yhteistyökampanjaan testaamaan Lidlin uusia Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak -pihvejä. Kampanjan tarkoituksena on kehitellä uusia reseptejä Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak -lihan ympärille ja samalla esitellä Lidlin uutta laatusarjaa. Lihanystävälle mieluinen tehtävä siis :) Kaikki kampanjaan osallistuvien bloggaajien reseptit löydät täältä. Suosikkireseptiä kannattaa äänestää, sillä samalla voi voittaa 100 euron lahjakortin Lidliin.

Aikamoista pähkäilyä ja päänvaivaa tuotti reseptin ideoiminen. Mietin erilaisia eksoottisempia vaihtoehtoja mm. itse tehtyä quacamolea lihan seuraksi, mutta päädyin kuitenkin hyvin perinteisiin elementteihin - valkosipuliperunoihin ja punaviinikastikkeeseen. Valkosipuliperunat halusin kuitenkin valmistaa vähän perinteisestä poiketen. Pientä vaivannäköä vaatii, kun perunat kiehauttaa maidossa ennen uuniin laittamista, mutta vaiva kannattaa. Dauphinois-gratiini on kerrassaan herkullista! Punaviinikastikkeesta täytyy sanoa, että en ollutkaan ennen tätä koskaan tehnyt ns. oikeaoppista punaviinikastiketta itse. Tekemäni kastikkeet ovat olleet semmoisia "heitä kattilaan mitä sattuu löytymään" -viritelmiä ja eivät ehkä ihan aina ole olleet kohdillaan. Tämä kastike oli. Punaviiniä kun meillä (jostain kumman syystä...) sattuu yleensä olemaan, tulen kyllä tekemään tällä ohjeella vielä monet soosit :)

Itse liha oli ihan supermureaa ja suussasulavaa. Irish Dry Aged -sarjan pihvit valmistetaan vain parhaasta, valikoidusta Hereford-rodun naudanlihasta. Raakakypsytys korostaa lihan makua ja tekee siitä erityisen mureaa ja mehevää. Muutama minuutti pannulla ja voilá! Meidän testiryhmämme oli myyty. Miespuolinen testaaja äityi kovastikin kehumaan. Kommentoi jopa, että tämmöistä lihaa ei ole koskaan saanut ässästä tai koomarketista. No nii-in, niinhän se hyvinpitkälti voipi olla... ;)

Rib Eye -pihvi, Dauphinois-gratiini ja punaviinikastike 

Valmistusaika 1-1,5 h

Reilu annos kahdelle

Dauphinois-gratiini (ranskalaiset valkosipuliperunat)

▪ 12 keskikokoista kiinteää perunaa

▪ n. 80g Milbona Emmental-raastetta

▪ 0,5 l Milbona punaista maitoa

▪ 1 rkl Milbona voita ▪ 2 valkosipulinkynttä

▪ 1 tl muskottipähkinää 

▪ Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

1. Esilämmitä maito mikrossa viitisen minuuttia tai laita se kattilaan lämpiämään. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla.

2. Kuori ja viipaloi perunat 0,5 cm paksuiksi siivuiksi. Anna perunoiden kiehahtaa maidossa.

3. Voitele uunivuoka ja sivele se parilla murskatulla valkosipulinkynnellä. Jätä kynnet vuokaan.

4. Nostele myös perunat vuokaan ja kaada maitoa niin että ne juuri ja juuri peittyvät. Ripottele juustoraaste päälle.

5. Paista Dauphinois gratiinia 180 asteisessa uunissa tunti.

Punaviinikastike

▪ 2 dl punaviiniä

▪ 2 dl lihalientä (vaikka fondista)

▪ 1 salottisipuli

▪ 1 valkosipulinkynsi

▪ 3 rkl Milbona voita

▪ 1 tl timjamia

▪ 1-3 tl Bake Dreams sokeria

▪ Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

1. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuullota voin kanssa kattilassa. Älä ruskista.

2. Kaada kattilaan puolet punaviinistä sekä 2dl lihalientä. Mausta timjamilla ja pippurilla.

3. Keitä lientä kokoon kovalla lämmöllä niin että siitä on enää puolet jäljellä. Siivilöi liemi.

4. Lisää loput punaviinit sekä sokeri liemeen ja keitä kasaan muutama minuutti. Maista ja lisää suolaa ja sokeria jos tarpeen, punaviinikastike tulee olla hieman ”ylimaukasta” tässä vaiheessa, koska siihen tulee vielä voita joka tasoittaa makua.

5. Lisää voi ruokalusikallinen kerrallaan, niin punaviinikastike suurustuu ja saa nätin kiillon.

(jos ei kastike suurustu tarpeeksi, lisää yksi teelusikallinen perunajauhoa vesitippaan sekoitettuna ja suurusta sillä)

Rib Eye -pihvit

400 g Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak, 2 kpl

Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

paistamiseen Milbona-voita

1. Ota lihat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista.

2. Mausta pihvit suolalla ja pippurilla molemmin puolin ja paista kuumalla pannulla voissa ensin 3 minuuttia, käännä pihvit ja paista 1-2 minuuttia riippuen haluamastasi kypsyydestä.

Aterian lisukkeena voit tarjoilla myös parsakaalia, paistettuja kasviksia tai raikasta salaattia.

Käy kurkkaamassa kaikki kampanjaan osallistuvat reseptit ja kommentoi suosikkireseptiäsi. Kommentin jättämällä osallistut Lidlin 100 euron lahjakortin arvontaan. Minun reseptini on siinä heti kärjessä, mutta sitä ei tietenkään ole pakko kommentoida, vaan suosikkiasi ;)

Väriteemaan sopivat

Aika harvakseltaan on tullut käytyä kirppareilla viime aikoina. Se, ettei oikein etsi tai tarvitse mitään ja haluaa välttää turhaa ostelua, haittaa harrastusta :) Viime viikolla kuitenkin käväisin nopsaan yhdellä kirpparilla ja vastaan tulivat vastustamattomat kupit aluslautasineen. Mitään järkeähän tämmöisten neljän kupin ja lautasen ostamisessa ei ollut, mutta kun halvalla sai + täydellinen väri, sallin itselleni hairahduksen. Jos jollakulla on ylimääräisenä moisia ruskeita John Tams -kuppeja / lautasia, saa tarjota :)

Aiemmin löysin pari puista pannunalusta, jotka tukevat niin ikään keittiön väriteemaa (musta, valkoinen, ruskea). Ja se pitkulainen pärekori, josta kuvaa en olekaan muistanut ottaa - ai että, just täydellinen. Ennen joulua bongasin muutamat rosteriset sorsakosket. Joulun aikana herkutellessa tuli todettua, että veitset ovat mitä parhaimpia juustoveitsiä! Ja toki erinomaiset voiveitset.

Uuden keittiön suhteen alan olla tulisilla hiilillä. Laatikoiden naamat ovat hyvin pitkälti kuosissa. Maalipinnasta tuli juuri sellainen mitä ajattelinkin - kauniin himmeä ja elävä. Puun syyt näkyvät ihanasti. Rungot ovat nyt työn alla ja uusi (=vanha) jääkaappi laitettiin paikoilleen tällä viikolla. Paljon on vielä tekemättä (sähköjä, laatoitusta, viimeistelyhommia yms.), mutta nyt tohtii ehkä jo sanoa, että voiton puolella ollaan :)

Tältä näytti nykyisessä keittiössä tänään. Pikkukuusista en halua luopua ennen kuin ne itse alkavat olla sitä mieltä, että mentävä on. Ja huomasinpa kuvasta, että onhan sinne hyllynreunalle näköjään yksi yksinäinen tonttukin jäänyt istuksimaan. Seuraavaa joulua odotellessa... ;)

Olisiko se taas hyvän viikonlopun toivotuksen paikka? Olisi. Oikein hyvää! =)

Nyt on kellolla kokoa

Olohuone sai hieman uutta ilmettä tänään, kun testailin seinälle hervotonta kelloa. Isokokoinen kello on ollut haaveissani pitkään, mutta sopivan löytäminen on ollut vaikeaa. Olisikohan tämä se oikea? Kokoa ainakin piisaa - halkaisija 70 senttiä. Ajatuksena olisi laittaa kello uuden keittiön seinälle, mutta ennen kuin keittiötä pääsee sisustelemaan, voi kelloa toki kokeilla vähän muuallekin :)

Sain kellon blogiyhteistyön merkeissä Uuttakotiin.fi -nettikaupasta, jossa on kaikenlaista kivaa kodin pienesineistä isoihin huonekaluihin. Huonekalut ovat yksi nettikaupan tärkeimmistä osa-alueista ja valikoimaa onkin valtavasti. Etsitpä sitten sohvaa, uutta vitriiniä, ruokapöytää tai vaikka uutta sänkyä, etsimäsi tuote voi löytyä täältä!

Vasta pääsin eroon hyasinteista (tai melkein ainakin - pari viimeistä raaskua sinnittelee vielä ruokahuoneen pöydällä), kun jo kevätkukat valtasivat olkkarin. Poikkesin nimittäin Ikeassa eilen ja se jos mikä on aikaisen linnun kauppa. Hyasintteja lokakuussa, narsisseja loppiaisen jälkeen... ;D Ei siinä mitään, sopii mulle (=en voi vastustaa). Jotenkin ihanan raikasta, kun kuusikin kannettiin eilen pois. Meidän kuusi oli sitä perinteistä mallia, joka pudotti joka-ainoan neulasensa lattialle ja nyt sitten niitä neulasia pompsahtelee seuraavat kaksi vuotta mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jei...

Olsu-kissan vuokrasopimus meillä päättyy huomenna, kun se palautetaan takaisin mummilaan. Nyyh. Toivotaan, että Olsu tekee comebackin pian. Oli se vaan niin symppis ja leppoisa kaveri ja asemapäällikönkin sytämmen sulatti. Siinä ei ole kuulemma yksikään nelijalkainen kissa aiemmin onnistunut... 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille teille <3

Kutrit kuosissa

Tiedotusluontoinen asia: kävin tänään kampaajalla :D

Meikäläisellähän on aina ollut varsin mukava tilanne, kun äitini on kampaaja ja hiuskuontaloa koskevat asiat ovat hoituneet vähän kuin luonnostaan. (Kiitti vaan kestämisestä, äippä :)) Sittemmin, kun muutin kauas kotikaupungistani ja näimme äidin kanssa harvemmin, en viitsinyt aina vaivata äippää hiusasioilla ja hoitelin hiusten värjäykset itse. Niinä monina vuosina, kun hiukseni olivat tummanruskeat/mustat, värjääminen olikin ihan piece of cake. Sitten kun päätin alkaa blondiksi, alkoivat haasteet. Itse tehdyt kotiblondaukset eivät todellakaan menneet putkeen (ikinä!) ja epäonnistuneen vaalennuksen jälkeen oli marssittava seuraavana aamuna häntä koipien välissä kampaamoon apuja ruinaamaan. Blondivuosieni aikana olen oppinut sen, että minun ei yksinkertaisesti kannata tarttua kaupan vaalennusaineeseen. Tai mihinkään muuhunkaan vaalennusaineeseen. Piste.

Blondivuosieni aikana ajauduin siis kampaamoiden asiakkaaksi ja jossain vaiheessa päädyin tamperelaiseen parturi-kampaamo Rastaan. Kampaamon valintaan vaikutti simppelisti sijainti (Kehräsaari, jossa oli silloisen työpaikkani silloinen toimisto) ja ”trendi”kampaamoja edullisempi hinta. Rastaan palaan aina vain uudelleen ja nyt olenkin tainnut saada paikan omistajasta, Annasta, luottokampaajani. Makumme hiusten ja monen muun asian kanssa kun menevät niin mukavasti yksiin, teemme varmaankin jatkossa niin, että Anna hoitaa hiukseni ja minä jeesaan kampaamon mainonnallisissa asioissa :)

Ehkä haluaisitte nähdä kuvan uusista hiuksistani - ehkä ette.  Valokuvauspuuhaan en nyt kuitenkaan sohvan pohjalta keskellä yötä jaksa ryhtyä. Ehkäpä tässä joku päivä, jos innostun, saatan kuvia ottaa, mutta älkää nyt innostuko. En lupaa kuitenkaan.. :) Hiukseni näyttävät oikein kivoilta (uudet raidat ja niiden päällä hyvä sävy + uusi leikkaus) ja tuntuvat täydellisiltä, sillä ne saivat osakseen aimoannoksen hoitavia makadamia- ja argan-öljyjä. Macadamia Natural Oil -tuotteet saapuivat Rastaan eilen, ihan ekana Tampereella. Tuotteiden luvataan antavan uutta terveyttä, kiiltoa, kimmoisuutta ja helppohoitoisuutta jokaiselle hiustyypille ja sarjasta löytyy tällä hetkellä 11 tuotetta. Koekaniinina voin kertoa, että erittäin jees.

Rastan blogissa on muuten meneillään arvonta, jossa voi voittaa noita Macademia-tuotteita. Käyhän osallistumassa, jos vaikka kävisi tuuri ja pääsisit kokemaan Macademia-öljyjen hoitavan vaikutuksen.

Tampereella ja lähitienoolla asuvat, hop hop ja kipin kapin Rastaan. Suosittelen eeeerittäääääin lämpimästi! :)

Postaus tehty yhteistyössä Parturi-kampaamo Rastan kanssa.

Country French -testailua

Keittiömme edistyi viime viikolla ihanan konkreettisesti. Puuseppä soitti viime sunnuntaina, että laatikoiden naamat olisivat maalattavissa. Minulle iski sillä kohtaa pieni paniikki, sillä saamattomuuttani olin jättänyt hoitamatta sopivien värisävyjen ja -vahojen testauksen. Blogiyhteistyönä olen sopinut Country Frenchin kanssa, että saamme heiltä kaappeihin tarvittavat maalit ja vahat. Toivomani sävyt postitettiinkin minulle testattavaksi jo ehkä noin kuukausi sitten, mutta tosiaan kun tässä on ollut mukamas kaikenlaista ja työjuttua, olen vetkuttanut testausta. Nyt onneksi ruoska heilahti puusepän suunnalta ja asiat alkoivat edetä.

Alkuviikosta testailin kotona Country French -sävyt. Testissä olivat maalisävyt Hiili, Laava ja Lumi sekä vahoista väritön, Savu ja Valko. Lopputulos: seiniä vasten tulevat alalaatikostot ja -rungot maalataan Laava-sävyllä ja maalauksen jälkeen päälle levitetään Savu-vaha. Vaha tekee liitutaulumaisesta mattapinnasta mukavan elävän ja lisää pintaan hieman kiiltoa. Vaha myös suojaa maalipintaa kolhuilta ja tekee siitä kestävämmän.

 

Toinen vaihtoehto alakaappeihin olisi ollut kaikista tummin sävy Hiili, mutta se oli omaan makuuni jo vähän turhan musta Savu-vahan kanssa. Saareke puolestaan maalataan valkoisella Lumi-maalilla ja vahataan Valko-vahalla. Tasot tulevat olemaan vaaleaa koivua ja tuovat muuten tummahkoon ilmeeseen vaaleutta. Monta muutakin värisävyä on suunnitteluvaiheessa käynyt toki mielessä, mutta jotenkin tuo mustavalkoisuus yhdistyttenä lämpimiin luonnonmateriaaleihin ja oikeisiin ruskean sävyihin tuntuu vain niin omalta, että sillä mennään. Puukaapeissa on se(kin) hyvä puoli, että ne saa aina tarvittaessa hiottua ja maalattua uudelleen, jos maku muuttuu :)

Vasemmalla sävy Laava, jonka päälle testattu Valko- ja Savu-vahat. Alimpana pelkkä Laava-maali.

Oikealla maalisävy Hiili, jonka päällä alhaalla Savu-vaha.

Vaikka siis tummaa pintaa tulee olemaan keittiössämme aika paljon, en pelkää kuitenkaan yhtään, että siitä tulisi synkkä luola. Päinvastoin. Isossa tilassa on niin paljon ikkunaa ja ovea ja auringonpaistetta koko päivän. Siis silloin kun aurinko suvaitsee paistella.


Laatikoiden pohjamaalaukset tehtiin tuossa vuodenvaihteessa ja loppiaisena pääsen vetelemään naamoihin lopulliset maalipinnat. Ihan mahtavaa ja supermielenkiintoista kantaa oma pieni kortensa kekoon tässä keittiöhommassa. Olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana seuraamassa näin läheltä keittiömme valmistumista. Viimeksi kun keittiöstä oli puhetta, jäi tekijä mainitsematta. Korjataanpa nyt tämä vääryys. Keittiömme tekee siis Puuhuone Nurminen. Nurmisen nettisivut löytyvät täältä: www.puuhuonenurminen.fi ja facebookissa heillä on tietysti sivut myös. Käykääpä katsomassa, miten kivoja keittiöitä Puuhuoneella on valmistunut. Meidän keittiöstä tulee hyvin hyvin erilainen kuin mikään aiemmin tehty kohde ja sehän on tietysti piristävä lisä muutenkin vakuuttavaan tarjontaan.

Ainiin, on jäänyt vallan kertomatta, että olen jo jonkin aikaa hengaillut myös Instagramin puolella. Moni on minut sieltä jo bongannutkin. Täällä siis matskua, joka ei välttämättä näe blogissa päivänvaloa. Tervetuloa seuraamaan, jos huvittaa =)