Hei hei hanhikki, tervemenoa sinne radan varteen.
Vaikka piha muistuttaa taistelutannerta ja pieni epätoivo valtaa toisinaan mielen - ei Ihmepuutarhan takia, sillä se on ihan siisti läntti nurmikolla odottamassa kasvien istuttamista, vaan kaiken muun, mitä ajattelimme siinä ohi mennen silpaista kuntoon - on mulla kuitenkin ihan maailman parhaat konekuskit. Tai konekuski. Toi työnjohtaja taitaa olla vaan huviajelulla.


Työnjohtaja leikkitauolla. "Jatkakaa..."
Sitä vanhaa kantoahan ei sitten vaan "nyppästy" pois… Nyt tiedämme, miksi se oli siihen jätetty. Aikamoinen koivu ollut… Työmieheltä meni kannon poistamiseen puolitoista päivää ja aika monta litraa hikeä taisi virrata (olihan silloin sen +30 astetta varjossa). Yli 20 vuotias Stihl lauloi ja savusi ja isompaa laippaa olisi tarvittu. En voinut sillä kohtaa muuta kuin kannustaa vieressä laulamalla Antti Tuiskua. "Puun juuret, ne ovat täällä, maassa syvällä… " ;)


Tästä nyt tuli tämmöinen työmiehen hehkutus -postaus, mut eikös se ole sen ansainnut, kun kaikkeen muijansa blogiharrastuksen takia raukka joutuu… ;) Minä yhden miehen eedenin reipas talkoolainen olen tähän mennessä saanut istutettua kuusi puuta. Ne ovat hienoja.
Edellisen postauksen kommentteihin palataan, kun ehditään. Nyt täytyy mennä jatkamaan istutuspuuhia. Työnjohtaja simahti ja tulin vaan äkkiä salaa kertomaan kuulumiset. Heippa!