Tiedättehän, että meillä bloggaajilla on tapana
välillä vähän kaunistella totuutta ;) Kuvataan nättejä ja siistejä nurkkia, mutta kuvan ulkopuolella onkin todellisuudessa kaaos. Vai olenko se vain minä? =D No, mä olen ainakin just "se". Onhan meillä
periaatteessa ihan siistiä, kun lapsikaan ei ole vielä siinä iässä, että aiheuttaisi sotkua, mutta ihan kahden aikuisen toimesta meillä kertyy rojua pöydille, vaatteita tuoleille ja tuolin selkämyksille, sukkia lattialle, pesemättömiä astioita lavuaariin ja tyhjiä pulloja keittiön pöydille… Puhtaat pyykit roikkuvat narulla ties kuinka monetta päivää. Taitavat olla kuivia jo. Se on semmoista - elämää ;)
Tänään siivoillessani päätin, että nytpä näytänkin teille hieman "erilaista" kuvaa keittiöstämme. Monesti olen laittanut tänne kuvia lautaseinistä, avohyllyistä ja nurkkauksista, joihin itse olen tyytyväinen, mutta todellisuudessa keittiöstämme löytyy edelleen
se pieni projekti, keskeneräinen kauhukorneri ja murheenkryyni, jolle ei ole tapahtunut viiden kuukauden aikana oikein mitään.
Tai no siis, ongelmahan ovat vain nuo laatat. Ja välitilakin on tekemättä, edelleen... ;)
Tuolle massiiviselle kaakelihässäkälle pitäisi oikeasti kehittää jotain… Mielessä on parikin vaihtoehtoa. Rapata tylysti kaakeleiden päälle laastilla vähän epätasainen rouhea pinta. Helppoa ja halpaa, mutta lopputuloksesta ja kestävyydestä ei voi olla varma ennen kuin se on tehty ja sen kanssa tovi eletty. Vaihtoehto kaksi: laittaa leka laulamaan ja tiputtaa kaakelit alas. Hitonmoinen pöly! Mitä sitten tilalle, laastiako, uutta laattaa kenties? Vaihtoehto kolme: irroittaa edelleen kaakelit sekä parit laastikerrokset ja koittaa kaivaa esiin muurin tiiliseinä. Se olisi lopputuloksena mielettömän hieno, mutta erittäin työläs ja se pölyn määrä ahdistaa jo ajatuksenakin… Olen myös miettinyt Tikkurilan Tunto-maalia, jolla saa tehtyä struktuuripintoja. Onko sillä mahdollista peittää kaakelit ja kestääkö Tunto kuumuutta? Puuhellan yläpuolella kuumuus on hetkittäin kovakin, joten pinnan on kestettävä se. Siinäpä sitä mietittävää. Toisaalta, jos tekisin itse vaihtoehdon yksi, menetys ei olisi suuri (laastia on säkki tallissa odottamassa) ja jos pinnasta tulisi huono, saisihan sen sitten pois, sillä nuo vaihtoehdot kaksi ja kolme kuitenkin edellyttävät kaakeleiden poiston. Ei se ainakaan rumempi voisi olla kuin tuo nykyinen…Vai odotetaanko niin kauan, että nuo laatat ovat retroa?! ;D
Ehkä tuohon välitilaankin tulee JOSKUS JOTAIN…;)
Toiminnallisuuteen nämä visuaaliset "pikkuseikat" eivät onneksi vaikuta mitenkään ja olen erittäin iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen mm. siitä, että sain pitkään ja hartaasti toivomani posliinialtaan tähän keittiöön. Edellisessä talossa se oli "putkiteknisesti" mahdotonta.
Ennen kuvien ottoa tietysti siivosin ja pistin paikat ojennukseen. Ettei vaan olisi epäsiistiä kuvassa ;) Pyyhin pölyt ja rasvat kaapin päältäkin. Olihan sitä jo kertynytkin viidessä kuukaudessa, mutta kuka sinne nyt katsoo... ;D Kivat luonnonharjat ovat asemapäällikön tuomisia Düsseldorfin torilta.
Muistakaahan arvonta! Osallistua voi
tästä. Huomenna päivän päätteeksi arvotaan!