Postia Turkkusest

Minen ikinä voita mitään missään arvonnassa. Kun arpaonni ei suosi, niin se ei sitten suosi. Piste. Mutta - hahaa! Mullapa onkin yks huippukiva blogikamu! Sen nimi on Sanna ja se asuu Pikkutalossa. Katsokaa, mitä se lähetti mulle! Enkä mä edes voittanut!

Ihana piparimuotti tyylikkäässä pakkauksessa odotti postilaatikossa väsynyttä töistä ja jumpasta tulijaa.

Reseptit ja kaikki... Voi kiitos, Sanna.

Parasta tässä on se, että Sanna halusi jakaa arvonnan lisäksi hyvää mieltä myös meille muutamalle voittamattomalle hyvin perustein - "ihan huvin ja hyvän mielen vuoksi". Onnistui! Olen erittäin otettu. Perusteluna, miksi piparimuotti lähti myös minulle, luki: "...Voikukkapeltoon koska tuntuu olevan yhtä sekopäinen henkilö kuin tämän Pikkutalon emäntä :)" Aivan mahtavaa - arvostan! Sekopää kiittää ja kumartaa ;) Vähänkö tällä muotilla tulee hiukan paremman näköiset piparit kuin nuo maanantaina väsäämäni kikkareet (purkeissa). Pehtoorikin kommentoi moisesta: "Onpas rasvainen pipari". Ai. Kiva... 

Summa summarum, ihan hirmu hyvä mieli tuli tästä Sannan tempusta. Käykääpä tutustumassa Pikkutalon elämään - sieltä löytyy hervottomia juttuja, kivoja kuvia ja tällä hetkellä paljon jouluista tunnelmaa.

Lauantaina nautittiin ihanasta auringonpaisteesta, tänään sateesta ja tuulesta.

Ensimmäisen adventin kunniaksi tein pari iloista asetelmaa. Keräsin pihalta maahan tippuneita havuja ja heittelin niitä vuokaan... Sammalta ja pikkusieniä lasipurkkiin... Jättikäpyjä pitkin pöytää... Sopivan helppoa ja nopeaa mun hermoille :)

Leppoisaa adventtiaikaa kaikille!

Täkkilöiset

"Kirppari menee kymmenen minuutin päästä kiinni. Voidaanko tehdä pikaspurtti?"

Voitiin - ja kyllä kannatti :) Ihanat, vanhat, siistit ja hyväkuntoiset täkit 4,50 kappale.

 

Ennestään löytyy yksi melkein samanlainen täkki ja nyt ilmojen viilennettyä siitä käydään sohvalla iltaisin pienimuotoista taistelua. Nämä täkit menevät nyt pesukoneeseen ja sitten kovaan käyttöön.

On muuten pirun hankala väri kuvata tuommoinen ärtsy oranssi! Valkoinen on paljon helpompi. Ehkä ;)

Heippa taas!

Tulkoon talvi

Antaa tulla vaan! Oon valmis. Lämpimät talvitamineet meinaan löytyivät ennen lomareissua. Kirpparilta parit nätit villasukat (toiset maksoivat muistaakseni euron, toiset kaksi) ja Seppälästä ihanat palmikkosäärystimet, -pipo, ja -lapaset. Oli joku "osta kolme, maksa kaksi" -tarjous.

Norjalaiset pikaluistimet löytyivät kirpparilta. Aika coolit, eiks jeh? Niillä mennään lujaa... :)

Vaan säätiedotuksesta päätellen taitaa talvi vielä odotuttaa itseään. Jos ja kun plussan puolella pysytellään, saatan vielä tehdä uroteon ja kaivaa syksyllä ostamani kukkasipulit maahan... Jos vaan löydän ne... Taisin jemmata ne vähän turhan hyvin. Sunnuntaina pihamaalla näytti vielä huurteiselta.

Ja tänään niin harmaalta ja sateiselta, että kuistin pelargonitkin taitavat olla erehtyneet kuukaudesta - tai jopa vuodenajasta.

Mukavaa viikon jatkoa!

Oma koti kullan kallis

Hola chicas (+ te kaks chicoo, jotka satutte tänne päätymään)! Vähänkö IHANAA olla kotona! Oma sohva ja oma peti  ♥ Oih. Ihania ootte tekin - hirmuinen määrä lomantoivotuksia edelliseen postaukseen. Kiitos ♥

Reissu meni hyvin. Kohteena oli Venezuela. Sinne päädyttiin, kun halvalla päästiin ;) Lensimme Frankfurtin kautta Caracasiin ja siitä vielä Isla Margaritalle. Perillä oltiin parisen viikkoa tekemättä juurikaan mitään. Lämmintä ja aurinkoa piisasi niin, että aivot sulivat rantatuoliin ja caipirinhaa imutellessa tuntui, että lopullekin hammaskiilteelle voi sanoa heippa. Eli mikäs siellä ihmisen ollessa ja pötkötellessä :) Mutta. Ne matkat. Huh. Ja se jonotus Caracasin kentällä! Huh huh. Ja kun kolmisenkymmentä tuntia on matkustusta (=valvomista melkein saman verran) takana ja kolmen tunnin yöunien jälkeen herää pirteänä kuin peipponen, ei elimistö taida vielä tajuta olevansa Suomessa. Se on varmaan vielä siellä passintarkastusjonossa Caracasin kentällä... ;)

Ettei menisi ihan valittamiseksi, laitetaan tähän muutama fiiliskuva Margaritalta. Näihin maisemiin ei vaan kyllästy. Turkoosia merta voisi tuijotella loputtomiin. Tai no joo, autiolle saarelle haaksirikkoutuneena voisi pidemmän päälle alkaa tökkiä... Aallot olivat makeita! Punainen lippu liehui rannalla joka päivä varoituksen merkkinä ja vartijasetä puhalteli hanakasti pilliin, jos joku yritti tehdä uhkarohkeita uintikuvioita. Liekö pelännyt, että olisi itse joutunut pelastushommiin... No olihan aallokko melkoinen pesukone - hyvin kiskoi uimahousut nilkkoihin ja bikinien laput selkäpuolelle! Ei minulta, mutta muilta... :)

Loman ainoa aktiviteetti oli se, että vaivauduin yhtenä päivänä sukeltamaan. Ihan vaan sen takia, että voi sanoa sukeltaneensa Venezuelassa, heh (toisin kuin eräs nimeltämainitsematon matkakumppanini! =D). Suoraan sanottuna sukellus Isla Margaritalla ei ole kovin kaksista. Suomen olot se voittaa toki veden lämpötilallaan (+27 C) ja näkyvyydellään (10-15 m), mutta muuten ei kannata odottaa ihmeitä. Itsellä kun ei odotuksia ollut, en pettynytkään. Sukellus oli helppoa ja huoletonta ja käyttämäni sukelluskeskuksen palvelu erittäin hyvää. Ei siis sinänsä mitään valittamista. Sitä paitsi enpä ole ennen nähnyt pohjassa kuollutta mureenaa. Jotain uutta minullekin ;) Offtopic-mainintana kerrottakoon, että muutaman päivän päästä tulee viisi vuotta siitä, kun sain sukelluskouluttajan "paperit". Nyt jos kysyttäisiin, että lähtisinkö järveen +2 asteiseen veteen suorittamaan kouluttajatutkintoa, en tiedä  suostuisinko. Tai kai suostuisin, jos into olisi sama kuin silloin.

Matkan jälkeen parasta on, kun pääsee omaan sänkyyn ja saa (tehdä) juuri sitä ruokaa, mitä haluaa. Mulla on reissun jälkeen aina outo tarve saada spagettia (mallia perus) ja oikein semmoista perinteistä "suomalaista" jauhelihakastiketta, johon ei tule mitään tomaattisörsseleitä sun muita hienouksia, vaan pelkästään ruskistettua jauhelihaa, sipulia ja mausteita, ripaus jauhoja ja vettä, ja ehkä tilkka kermaa. Se taitaakin olla tänään listalla. Kauppaan siis mars.

Ihanaa on myös se, että kun reissu on tehty, pääsee keskittymään joulun odotukseen. Kiva lähteä blogikierrokselle katselemaan, miten jouluista kenelläkin jo on. Itse en ole mikään hillitön jouluihminen koskaan ollut, mutta voi olla, että saan täältä blogimaailmasta vaikutteita... Ja pakkohan mun on kohta avata viime tammikuussa Prismasta eurolla ostamieni paperitähtien paketit ja ihan vähän vaan kurkata, mitä tulikaan ostettua... ;)

Jossain tunnelmissa

Nyt mä vähän huijaan teitä. Että mulla olisi tässä muka piparia, glögiä, kynttilöitä ja nätti kirpparilta viime viikonloppuna ostettu Arabian tarjotinkin edessäni. Ehei. Oikeasti istun lentokentän kupeessa sijaitsevan hotellin sängyllä läppäri sylissäni, katson tyhmää ohjelmaa kuvaputkitelkkarista ja odotan aamua.

Aamulla epäinhimillisen aikaisin alkaa pitkä matka. Kauas. Toivottavasti seuraavan kahden viikon aikana näkyvissä on paljon tätä. Kyllästymättä :)

Hyvää pyhäinpäivän iltaa teille ihanaiset ja kivoja marraskuun kelejä! Niin kivoja kuin marraskuun kelit vaan voivat olla... Voikaatten hyvin. I´ll be back ;D

(Jos hotellissamme on wifi, ehkä jo aiemmin kuin huomaattekaan...)