Orthexin avulla kaaos kuriin

Kaupallinen yhteistyö: Orthex Group

Tohdin väittää, että jokaisessa talossa on huone tai tila, johon kasautuu epämääräiset tavararöykkiöt, enemmän tai vähemmän käytössä olleet vaatteet, tyhjät pullot, keräyspaperit, päiväkodista kannetut aarteet ja piirustukset, turhat kassit, pussit ja nyssäkät... Meillä se on perähuoneeksi kutsuttu kodinhoitohuoneemme, joka on samalla arkieteisemme, säilytystila ja vaatehuone. Erittäin tarpeellinen huone, joka useimmiten on kuin pommin jäljiltä...

Elfa-järjestelmällä toteutetut avohyllyt ovat olleet tosi kätevät, sillä tavarat on helppo löytää, kun ne ovat mukavasti esillä. Mutta se, että tavarat ovat juurikin niin mukavasti esillä, on aiheuttanut ”pientä” päänvaivaa ;) Erilaisten säilytyslaatikoiden ja pahvilaatioiden sekamelska on ollut melkoinen ja näkymä todella epäsiisti. Kiitos Orthexin, huoneeseen tuli nyt aimo annos siisteyttä. Yhteistyön merkeissä sain kunnon satsin SmartStore Home -säilytyslaatikoita, joihin meni kätevästi kaikki vähemmällä käytöllä olevat tavarat, kengät, kipot, kupit, pyyhkeet, liinat jne. ja pääsin samalla eroon epämääräisestä laatikkovalikoimasta ja ikea-kasseista. Samalla tuli kerrankin siivottua kunnolla ja heitettyä turhat tavarat pois (lue: siirrettyä toiseen ryönähuoneeseemme, jossa ne nyt odottelevat kirpparille tai johonkin kierrätykseen vientiä… ;)).

 

Suosikkini säilytyslaatikoista ovat ehdottomasti SmartStore™ Home 24  ja SmartStore™ Home 31. Nämä kaksi kokoa ovat erityisen sopusuhtaiset ja toimivat. Laatikon voi huoletta täytellä painavammallakin tavaralla ja sen pystyy silti hallitsemaan ja nostaa ylähyllylle. Ylähyllyille nostelin kyllä isoja 50 litraisiakin laatikoita, mutta niiden kanssa saa olla jo tosi varovainen, ettei painava laatikko tipahda niskaan. Lisäksi halusin testata piensäilytykseen sisäosilla olevia laatikoita, joissa on erottavat sisäosat valmiina. Ne ovat tosi käteviä pesuaineille, rasvoille ja kosmetiikalle sekä tietysti lastenhuoneen pikkukrääsän säilyttämiseen.

Orthexin säilytyslaatikot ovat ihan super laadukkaita ja kestäviä. Joskus olen sortunut ostamaan muita halppismerkkejä ja ne eivät meidän käytössä ole kauaa kestäneet. SmartStore Home -laatikoissa minua viehättää monipuolinen kokovalikoima ja ulkonäkö. Valkoiset klipsit ovat tosi paljon raikkaamman näköiset kuin perinteiset mustat ;) Näitä kehtaa pitää esillä ja katseleekin vielä oikein mielellään. Jottei kuitenkaan tarvitsisi katsella ihan koko seinän mittaista laatikkoriviä, asensi asemapäällikkö kattoon verhokiskon ja nyt jää verhon taakse takit sekä ne rumimmat jutut, kissankantolaatikot sun muut, mitä ei todellakaan halua joka päivä katsella. Verhot tuovat todella paljon siisteyttä tilaan. Ehkä hitusen vaaleammat voisivat olla, mutta nuo Svaneforsin samettiverhot sattuivat olemaan käyttämättöminä, joten tuleepa arkieteiseemmekin ripaus ylellisyyttä sametin muodossa, heh.

Mitään minimalistista ja visuaalisesti silmiä hivelevää kokonaisuutta ei tästä huoneesta ikinä saa, koska tavaraa on niin paljon, mutta kyllä vaan ilme siistiytyi aika lailla säilytyslaatikoiden (ja siivoamisen!) myötä. Tässä näkymät aikaisemmasta kaaoksesta, joka olikin ryöpsähtänyt todella pahaksi... voi nolous :/

Arkielämässä tasoille tuppaa kertymään käsittämätön määrä kaikkea mahdollista vaatteista työkaluihin ja paikat ovat muutenkin vähän niin ja näin, mutta nyt kun puitteet ovat muuten kunnossa, on hiukan helpompi pitää tasotkin siistimpänä. Olen huomannut, että joka päivä täytyisi ehtiä käymään turhat vaatekasat läpi ja tekemään nopea perussiivous. Muuten peli on menetetty. Mutta hei, kuka jaksaa joka päivä siivota...? Kaaos siis vaanii selkäni takana. Itse asiassa ihan kirjaimellisesti, sillä esiteltyä seinää vastapäätä löytyy pieni pommi. Emme ole vielä saaneet aikaiseksi ostaa ja asentaa mitään kunnollisia kenkähyllyjä ja vanha avonaulakkokin on käytössä oleville takeille aivan liian pieni. Pientä säätöä olisi siis vielä toimivuuden parantamiseksi edessä. Nyt kuitenkin nautitaan säilytyslaatikoiden tuomasta siisteydestä eikä kurkita ollenkaan sinne kaoottiseen takki- ja kenkänurkkaukseen. Tämä arkieteinen on jo sinällään niin luksusta, että iloitsen siitä joka päivä ja siedän arjen pienet epäkohdat ;D

Kaupallinen yhteistyö: Orthex Group

Säilytyslaatikot saatu.

Habitare 2018 - väriä ja luonnollisuutta

Tämän vuoden Habitaresta jäi mieleen värikkäät osastot, kukat ja luonnonmateriaalit. Kodikkuus, runsaus ja näyttävyys. Ihanaa, että messuosastoihin on todella panostettu ja silmänruokaa riittää. Nyt tuuppaan kuvia eetteriin enemmän kuin laki sallii. Pääsettepä ainakin tunnelmaan... ;) Habitare jatkuu sunnuntai-iltaan asti eli hyvin on aikaa lähteä livekierroksellekin bongailemaan näitä ihanuuksia.

Juurtumisen dilemma

Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, miksi toinen juurtuu johonkin paikkaan ja toinen ei. Mikä aiheuttaa sen, että toinen elää tyytyväisenä loppuelämänsä talossa, kun toisen päivärutiineihin kuuluu etuoven selailu? Onko se geeneissä vai luonteenpiirteessä? Miksi toiset osaavat asettua aloilleen ja toiset eivät?

Itse kuulun valitettavasti tuohon juurtumattomien jengiin. Muutoksenhalu on varmaan suurin syy siihen, että en oikein tahdo asettua aloilleni. Mihinkään emme toki ole muuttamassa nyt kun talo alkaa viimein olla oman maun mukainen ja toimiva. Tämähän on meidän koti ja täällä maalla on ihana olla ja elää. Järvi on vieressä ja piha on iso ja aurinkoinen. Jos nyt joku miinus täytyy nykyisestä ympäristöstä keksiä, on se että pihamme on aika karu. Se saisi olla paljon pienempi (=helpommin hallittavissa), metsäisempi ja puisempi, jotta siinä kasvaisi sieniä :) Aiemmin radan tuntumassa kasvoikin ihan mukavasti tatteja, mutta VR:n siistittyä koivut pois radan varresta, ei niitä valitettavasti enää ole. No, nämä ovat pieniä miinuksia ja metsäthän löytyvät käytännössä aivan vierestä.

 

Mutta silti. Voihan sitä ”vähän vaan kattoo” :D Jos vastaan tulisi joku supermahtava ja halpa talo loistavalla sijainnilla, jossa näkisin potentiaalin, en tiedä mitä oikeasti tapahtuisi. Asemapäällikkö on sitä mieltä, että hän ei lähde täältä kuin saappaat edellä enkä tiedä olisiko tosipaikan tullen itsestänikään lähtijäksi. Mutta ainahan voi jossitella ja seurailla tarjontaa. Enkä voi mitenkään olla herkuttelematta ajatuksella, miten mahtavaa olisi suunnitella uutta remonttia, valita materiaaleja, tehdä ihan erilainen keittiö kuin nyt jne. Eri asia tietysti kuka sen toteuttaisi... Jospa seuraavaksi olisikin mun vuoro olla "remppamiehenä"? :D

 

Luin kesällä Villin Pihan Sannasta kirjoitetun talousjutun. Juttu ja Sannan sanat jäivät pyörimään mieleeni ja toivoisin, että osaisin itsekin suhtautua samalla lailla tähän paikkaan. ”En ajattele, kuinka paljon tästä saisi myynnissä, sillä en aio ikinä kaupitella tätä. Elän tässä loppuelämäni.” Miten voisi itse saavuttaa tuon mielentilan ja ajatusmaailman? Onko se tällä luonnolla edes mahdollista? Tietääkö sen, kun se oikea on kohdalla vai elääkö sitä vain koko loppuelämänsä etuovea selaillen ja jotain täydellistä etsien...?

Olisi ihana kuulla, onko siellä muita saman dilemman kanssa painivia :)