Pihatunnelmia ja pioneja

Heipä hei! Piti laittaa pihakuvia tänne blogin puolelle silloin, kun pionit kukkivat (tänä vuonna ensimmäinen nuppu aukesi 18.6.), mutta sitten tuli juhannus ja sitten tuli jotain muuta ja jotain muuta... Kesä kirjaimellisesti vyöryy eteenpäin ja kohta ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Heinäkuu on meillä perinteisesti lasten lomakuu, joten yrittäjät koittavat sinnitellä töiden ja loman välimaastossa. Workcation on erittäin täydellisesti tilannetta kuvaava sana, jonka tänään kuulin. Sitähän tämä juuri on. Lomailua, mutta työt toki hoidetaan, kun niitä tulee.

Näppäränä tyttönä maalasin pergolan mustaksi ja on se vaan nyt niin ryhdikkään ja siistin näköinen. Katto siihen on vielä laittamatta ja saa nähdä miten sen kanssa käy, kun isäntä on työllistänyt itsensä tehokkaasti mm. ulkorakennuksen korjaamisen kanssa. Hommaa taas piisaa enemmän kuin tarpeeksi...

  

Kurkkuviljelmät on siirretty kasvihuoneesta aikaa sitten pihalle hengittämään ja kaikki viljelylaatikoiden kasvustot ovat näistä kuvista vähintään puoli metriä pidemmät :) Tillitkin tuossa niin söpösti vielä alkutekijöissään. Sitä menikin monta pussia pakkaseen talven varalle ja lipstikkakeittoa on keitelty sekä lehtikaalia paistettu. Salaattiakin on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Koskahan sitä oppisi laittamaan vähän maltillisemmin...? ;) Ihanaa kuitenkin, kun omasta maasta saa satoa.

Aurinkoisia päiviä!

Olohuoneen bohonurkkaus

Kaupallinen yhteistyö: Parolan Rottinki

Meillä tapahtui olohuoneessa pieni mullistus, kun riippukeinu sai väistyä uuden tulokkaan, iki-ihanan Papasan-pallotuolin tieltä. Pesämäinen Papasan oli supersuosittu ysärillä ja nyt se on tehnyt comebackin. En ihmettele. Siinä on tavattoman leppoisa oleskella ja arvannette varmaan, että esikoinen 6 v. viihtyy siinä erityisen hyvin :)

Olohuoneeseemme tuli Papasanin myötä trendikkään "bohoisa" tunnelma. Korostin bohotyyliä entisestään keräämällä paljon viherkasveja samaan nurkkaukseen. Viherkasvit ja rottinki vain sopivat niin ihanasti yhteen <3 Huomaatteko, kuinka pari kuukautta sitten pätkäisty kumiviikunakin (oli siis jo melkein kattoon saakka) tekee aivan hulluna uusia oksia. Taisin onnistua katkaisemaan sen erityisen otolliseen aikaan :)

 

Parolan Rottingin Papasan-tuoli on todella laadukasta ja kestävää käsityötä. Hiekanvärinen pehmuste on myös laadukkaan tuntuinen kotimainen tyyny rouhetäytteellä ja se on tehty juuri tuolia varten. Pesää saa helposti säädeltyä jalustan päällä haluamaansa asentoon tai jos pesän haluaa "lukita" johonkin tiettyyn asentoon, voisi siihen käyttää esim. jotain hienoa nahkaremmiä. Mutta ehkä pointtina kuitenkin on, että pesän asentoa saa ja voi vapaasti säädellä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä jopa 30 astetta! Huh. Toukokuu on ollut kaikkinensa aika kolea ja jotenkin sitä lämpöä kyllä jo kaipaa, vaikka muuten en mikään hellehullu olekaan. Viime viikolla aloitin maalaamaan pergolaa ja nyt olisi tarkoitus saada siihen vihdoin myös katto. Ihanaa, kun pääsee sitten vähän sisustamaan sitäkin.

Aurinkoista viikkoa!

Yhteistyössä

Kätevä letkukela

Kaupallinen yhteistyö: Gardena

Näin ne Suomen kesäkelit vaihtelevat... Viikolla saatiin nauttia helteistä ja nyt viikonlopun aikana sade on huuhtonut siitepölyjä pois oikein urakalla ja koleaa keliä on luvassa vielä ensi viikoksikin. Toivottavasti se kesä siitä sitten alkaisi!

Ihaniin kesäkelien makuun pääsimme edellisenä viikonloppuna ja kesäiset kuvat ovatkin noilta päiviltä. Kasvihuoneessani alkavat kurkkuviljelmät olla hyvällä mallilla ja keittiöpuutarhassa salaatin- ja tillinsiemenet itäneet, joten olinkin ihan super onnellinen, kun Gardenalta lähetettiin meille roll-up 30 automatic letkukela ja pääsin testaamaan sitä. Se tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen ja nyt näin jälkeenpäin tajusin mikä urpo olen ollut, kun en ole ennen mitään vastaavaa hommannut! Seitsemän vuotta olen kiroten raahannut pitkin pihaa painavaa, hankalaa ja erittäin ärsyttävää letkuvyyhtiä, joka on ollut aina solmussa ja jonka takaisin paikalleen keriminen on ollut suorastaan infernaalista! Ja nyt sitten - pelkkä nykäisy niin letku kelautuu automaattisesti takaisin paikoilleen. Rakkautta!

Nyt ei siis enää tarvitse tapella letkujen, jatkoletkujen ja jatkoletkun jatkojen kanssa. Uusi Gardena letkukela on aivan unelma! Letkun käyttöön vetäminen vaatii pikkuisen voimaa, että ihan kolmevuotiaalta se ei onnistu, mutta loppu sitten onnistuukin. Letku rullailee mukavasti ulos pömpelistään ja sitä on yllättävän kevyt vedellä pihan poikki. Mukana tuleva kastelusuutin on niin kiva ja helppo käyttää, että kolmevuotiaskin saa sen auki ja kiinni. Seinäteline on simppeli kiinnittää seinään ja kelan saa tarvittaessa pois telineestä. Itse letkukelassa on jäätymisen kestävyys eli sen voi laittaa huoletta seinälle jo hyvissä ajoin keväällä eikä tarvitse pelätä pakkasta ja takatalvea.

Yksi erittäin kiva ominaisuus on myös mukana tuleva sulkuliitin, jonka ansiosta veden tulo lakkaa, kun suuttimen irrottaa. Se oli ihan uutta minulle, sillä vanhassa letkuviritelmässämme, jossa jouduttiin yhdistelemään monta pätkää pitkäksi letkuksi, ei sulkuliitintä ollut ja jos suutinta halusi vaihtaa, täytyi aina kipittää hanalle sulkemaan vedentulo ensin. 

Yhden lyhyen jatkoletkun jemmasin keittiöpuutarhan kupeeseen, sillä tuo letkukelan 30 metriäkään ei ihan riitä meillä joka paikkaan. Keittiöpuutarha kun on "näppärästi" kaikista kauimpana kaivon vesihanasta... ;) Sulkuliittimen ansiosta jatkoletkun lisääminen on kuitenkin niin naurettavan helppoa, että siitä ei ole mitään vaivaa.

Kiitokset Gardenalle, että kastelusta tuli letkukelan myötä niin ihanan nautinnollista!

Aurinkoisia kesäpäiviä odotellen ja toivotellen <3

Ulko-ovet sisältäpäin - vihdoin!

Minä täällä moi! Muistatteko vielä? Aikaa on taas vierähtänyt sitten viime postauksen. Syynä yksinkertaisesti työ- ja arkikiireet sekä puhtaasti oma saamattomuus. Ajattelin, että josko nyt kesän aikana saisi pysähdyksissä olleita hommia eteenpäin ja ehkä postauksiakin syntyisi pikkuisen tiuhempaan tahtiin. Katsotaan...

Melkein vuosi sitten vaihdoimme talon ulko-ovet tummiin Jeld-Wenin oviin (postaus löytyy täältä) ja melkein vuosi meni siinä, että ovien sisäkarmit saatiin siistittyä ja listoitettua. Lupasin silloin vuosi sitten kuvia sisäpuolelta ja tässähän niitä viimein tulee. Eihän mennyt kauaakaan ;D

 

Tummat ulko-ovet ovat olleet kyllä hyvä valinta ja jokapäiväinen ilo silmälle! Ne antavat niin paljon ulkonäköä sisustukseen. Vanhojen, muovisten ysäriovien kanssa tappelukin on melkein (huom. melkein!) unohtunut aika päivää sitten. Ihanaa, kun on yksinkertaisesti hyvät ja toimivat ovet. Tämä malli on siis tummanharmaa (NCS S 7502-B) C1901 W47.

Kevät antoi jo ihanasti esimakua tulevasta, kun lämpöiset kelit hellivät meitä parisen viikkoa. Ajatukset riensivät heti pihahommiin, viljelyksiin, terassin laajentamiseen, pergolan kattamiseen ja ties minne... mutta sitten tulikin taas viileämpää ja ansaittu tuumaustauko kaikkeen. Johonkin nimittäin tuntuu kadonneen tyystin meidän into ja tarmo! Hitto. Toivon kovasti, että ne alkavat ryömiä esiin pian risukasoistaan. Olis vähän hommia! Huhuu!

Kuulumisia

Kukkuu! Blogi on jäänyt pahasti taas muiden töiden jalkoihin, mutta huikataanpa, että täällä kaikki oikein hyvin ja ennallaan. Päivät täyttyvät töistä ja vaikka pieniä pintaremonttihaaveita vähän olisikin, ei niiden toteuttamiseen oikein tahdo löytyä aikaa. Mutta en missään nimessä valita! Ihanaa, kun on töitä ja muutenkin arki rullailee mukavasti eteenpäin. Kohtahan se on jo kevätkin :D

Olohuoneeseen tuli hieman uutta ilmettä, kun sain äipältä maton lainaan ja pöydäksi hommasin Parolan Rottingista West Coast -sohvapöydän. Olen ihastellut West Coast -pöytää ja -sohvia siitä saakka, kun ne tulivat Parolan mallistoon, mutta jotenkin ajattelin, että olohuoneessa on sitten liikaa rottinkia tuon pöydän myötä. Joulun alla otin pöydän testattavaksi ja siihen se jäi. Juuri sopivan kokoinen ja tosi kivan näköinen. Eihän rottinkia voi olla liikaa?! =)

Viime viikonloppuna meillä oli vähän Frozen-meininkiä, kun nuorimmainen täytti kolme vuotta. Niin se aika rientää. Ajattelin, että eihän kolmevuotiaalle vielä tarvitse järjestää kaverisynttäreitä, mutta niin vaan tyttö alkoi hyvissä ajoin puhumaan, että hän haluaa sitten Frozen-synttärit, joihin kutsuu sen ja sen ja sen... Joten eipä siinä muu auttanut kuin alkaa googlettelemaan Frozen-kakkujen ohjeita... :D Olikin aika hauskaa tehdä pitkästä aikaa oikeita kakkuja. Esikoisen toiveena syksyllä oli donitsikakku ja siihen ei juuri tarvittu leivontataitoja :)

Oikein ihanaa alkavaa helmikuuta! Keli on ainakin mahtavan talvinen, joten nautitaan tästä lumesta ja kauniista maisemista <3