maanantaina, tammikuuta 25, 2016
Moikka!
Terveiset täältä ihanasta vaaleanpunaisesta vauvakuplasta. Tässä tämä lauantaina syntynyt neiti maitoviiksineen vilkuttaa ja hymyileekin jo (vai olisiko kuitenkin vatsanväänteitä...?). No, joka tapauksessa IHANA hän on ja synnytyshommelit menivät tällä kertaa niin putkeen, että olen pienestä väsymyksestä huolimatta elämäni kunnossa ja ihan fiiliksissä siitä, että pääsimme kotiin alle vuorokaudessa. Hieman toista kuin esikoisen kohdalla, jonka jälkeen olin sairaalassa useamman yön ja haahuilin kotona kaksi viikkoa samassa pyjamassa välittämättä mistään mitään. Kaikki siis hyvin, mutta hei, nyt täytyy mennä - rottinkikopasta kuuluu ääntelyä. Palataan! :)
perjantaina, tammikuuta 15, 2016
Lisää viherrystä... ja remppamietteitä
Poikkesin loppiaisena Plantageniin ja nappasin sieltä mukaani pari viimevuosien suosikki/blogikasvia - peikonlehden ja lyyraviikunan. Peikonlehtihän on perinteinen kasvi, joka löytyy lähes joka mummolasta ja itsellänikin on semmoinen aikoinaan ollut. Mitä lie sitten tapahtuikaan. Tälle kaverille toivotan pitkää ikää jahka siirrän sen tuosta keittiön "pimeimmästä" nurkasta kunnon valoon. Sinnitelköön siinä nyt kuitenkin hetken :)
Toinen hankintani oli lyyraviikuna. Olen ihmetellyt tuota isoa puuta sisustuskuvissa ja nyt ihan sattumalta sen bongasin. Omani on vielä kovin pieni, mutta olisi tietysti mahtavaa, jos se kasvaisi tuommoiseksi alla olevien inspiraatiokuvien (Pinterestistä) näköiseksi puuksi.
Ja niin sitä vaan on edellisestä remppapuristuksesta toivuttu, kun mielessä siintää jo yläkertaan siirtyminen ;) Meillähän on yläkerrassa remontoimamme vieraskammarin eli ex-makuuhuoneemme (jotain kuvia löytyy täältä) lisäksi ns. erkkeri tai aula, miksikä sitä nyt nimittäisi, sekä iso yhtenäinen tila kylmän vintin lisäksi. Niinkuin nyt vanhojen talojen yläkerroissa tuppaa olemaan. Edelliset asukkaat ovat tilat aikanaan kunnostaneet ja koko tila on tuommoista lämmintä oranssia / sinappia lattiasta kattoon. Lattiassa pyökkilaminaatti, seinissä kellertävä, valossa kimalteleva ysäritapetti ja katto tietenkin mäntypanelia, mitäpä muutakaan. Näihin asioihin puututaan seuraavaksi. Tuohon erkkeriin kaavailen koko perheen yhteistä pitkää työpöytää ja työtilaa. Ei meiltä hommat lopu... ;)
Muutaman tapettimallin hain jo "paikallisesta" eli Pihlgren & Ritolan tehtaalta. Kovasti miellyttää nuo kaksi etualan tapettia, mutta saa nyt nähdä mikä lopullinen valinta on. Itse olisin maalin kannalla, mutta asemapäällikkö epäilee, että pohja tulee olemaan sen verran epätasainen, että tapetti on parempi vaihtoehto. Päätetään sitten, kun vanhat sinappitapetit on revitty pois.
Näihin kuviin ja tunnelmiin...
keskiviikkona, tammikuuta 13, 2016
Pyyherakkautta
Olen aivan ihastunut joulukuun alussa hommaamiini Hamam-pyyhkeisiin. Näiden jälkeen ei taida olla paluuta vanhoihin frotee"turnuihin". Kauniita, käytännöllisiä, monikäyttöisiä, helposti kuivuvia... Sanoinko jo, että kauniita :)
Nyt meillä kietoudutaan hamamiin suihkun jälkeen ja käytetään niitä keittiössä. Jos oikein villiksi heittäydytään, mikä estää hamamin kietaisua kaulan ympärille. Minusta etenkin kesäaikaan toimisi hyvin kesäisenä huivina. Lisäksi näitä voi käyttää pöytäliinana, servetteinä, laudepyyhkeinä. You name it!
Hamam-pyyhkeeni ovat Lina-merkkiset ja tilasin ne KettukarkkiSHOPISTA. Huomasin, että Kettukarkissa on ale ja joitain Hamam-pyyhkeitä saa nyt normaalia edullisemmin. Tekisi melkein mieli tilata pari lisää... Käykäähän kurkkimassa - suosittelen!
keskiviikkona, tammikuuta 06, 2016
Loppiainen = blogin syntymäpäivä
Rapsakkaa loppiaisen iltaa! Tänään talven toistaiseksi kylmimpänä päivänä (meillä -27) tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun pähkäilin tällä samaisella sohvalla, millä nytkin kirjoittelen, että josko tässä jotain blogia alkaisi pitämään :) Sohva on sama, mutta kaikki muu onkin muuttunut. Tuntuu kuin ajasta olisi ikuisuus. Kaiken kaikkiaan bloggaaminen on kyllä ollut ihan mahtavaa ja antoisaa touhua. Olen tavannut blogin ansiosta huipputyyppejä ja päässyt kivoihin tapahtumiin. Vaikea kuvitella elämää ilman blogia, vaikka välillä hieman hiljaisempia aikoja on ollut ja varmasti tulee olemaankin. Tilanteen ja fiiliksen mukaan. Olen halunnut pitää blogin ns. omissa käsissäni eli tehdä postauksia omaan tahtiini silloin kuin huvittaa, omassa blogiosoitteessani. Muutamasta portaalitarjouksesta olen joutunut kieltäytymään, sillä en vaan yksinkertaisesti kykene siihen, että postaisin tietyn määrän kuussa tai joku sanelisi blogin sisältöä tms. Tämä itsenäinen/itsepäinen bloggaaminen sopii minulle parhaiten :)
Moni teistä lukijoista on ollut matkassa tiiviisti alusta asti ja osa vain poikennut. Aina on yhtä ilahduttavaa, kun uusi lukija löytää tiensä tänne Voikukkapellolle. Te lukijat olettekin blogin suola. Vähän vaikea olisi kuvitella bloggaamista ilman teitä. Kiitokset siis kaikille kuluneista vuosista <3 Tästä on hyvä jatkaa.
Sana on vapaa: kerro ihmeessä, jos sinulla on jotain erityisiä toiveita tai kehitysehdotuksia tämän blogin suhteen. Itse tein uudenvuoden lupauksen, että koittaisin ainakin olla parempi kommentteihin vastaaja... Saas nähä miten käy ;)
perjantaina, tammikuuta 01, 2016
Uuden vuoden uutiset
Oikein hyvää alkanutta vuotta! Uuden vuoden kunniaksi hieman perheuutisia. Kuun loppupuolella häämöttää laskettu aika, joka tekee meistä nelihenkisen perheen. Pian täällä orientoidutaan reilu kolmen vuoden tauon jälkeen vauva-arkeen. Hui. Moni meikäläiseen erilaisissa tapahtumissa syksyn aikana törmännyt on pyöristyneen olemukseni bongannut ja asiasta tiennyt, mutta täällä blogin puolella en ole asiasta osannut sen kummemmin tiedotella. Olen tämmöinen anti-mammaihminen enkä vaan yksinkertaisesti halua/osaa tehdä raskaudesta numeroa. Enkä etenkään etukäteen vouhottaa tai miettiä tulevia vauvajuttuja... Luotan vain siihen, että asiat menevät omalla painollaan ja ainakin sen voin todeta, että vaikka mitään vauvan huonetta tai edes vaipanvaihtopaikkaa ei meillä (taaskaan/vieläkään) ole valmiina, on tilanne nyt kuitenkin pikkuisen parempi kuin esikoisen kohdalla, joka syntyi keskelle pahinta muutto- ja remonttirumbaa. Nyt täällä on sentään paikat suht kunnossa, joten eiköhän me pärjätä =D
Mutta muuten sanonpahan vaan, että huh. On tämä raskausaika ollut kyllä melkoista - edellisestä poiketen henkisesti varsin raskasta ja tunteikasta. En tietääkseni ole potenut mitään masennusta, mutta muuten olen kyllä ollut välillä henkisesti erittäin väsynyt ja itkuherkkä enkä ole jaksanut pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin entiseen tapaan (anteeksi vain - toivottavasti ymmärrätte). Alavireisyyteen on vaikuttanut varmasti jollain tasolla myös viime vuoden surulliset tapahtumat: isän ja isoisän poismeno ja kissan katoaminen. Kissaa muuten etsitään edelleen ja vihjeitä samannäköisestä kissasta on tullut paljon lähistöltä, mutta vielä emme ole onnistuneet itse näkemään kissaa ”livenä”. Kuva- ja videomateriaalin perusteella kyseessä voisi hyvinkin olla kadonnut Olsu, mutta niiden perusteella ei voi olla vielä ihan satavarma. Toivo asian suhteen elää vielä ja kissanloukku on ollut viritettynä lokakuusta asti odottamassa sitä päivää, että juuri se meidän kadonnut kissamme menisi siihen.
Toki paljon hyvääkin mahtuu viime vuoteen ja niistä asioista olen kiitollinen joka päivä. Alkukesästä valmistui upea unelmien keittiö, josta olen joka kerta keittiöön mennessäni iloinen (vielä kun joku jaksaisi pitää sen aina tosi siistinä ;)) ja remontit etenivät muuallakin talossa. Olen saanut tehdä mielekkäitä ja mieluisia töitä uusien ja vanhojen asiakkaiden kanssa sekä myös kivoja yhteistöitä blogin puolesta. Olen kiitollinen myös kaikille ystäville, joiden kanssa olen kokenut huippujuttuja viimeisen vuoden aikana. Teistä muutamasta blogin ja töiden kautta ystäviksi tulleista ihmisistä on tullut todella tärkeitä. <3
(Kuva ei liity tapaukseen)
Mutta muuten sanonpahan vaan, että huh. On tämä raskausaika ollut kyllä melkoista - edellisestä poiketen henkisesti varsin raskasta ja tunteikasta. En tietääkseni ole potenut mitään masennusta, mutta muuten olen kyllä ollut välillä henkisesti erittäin väsynyt ja itkuherkkä enkä ole jaksanut pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin entiseen tapaan (anteeksi vain - toivottavasti ymmärrätte). Alavireisyyteen on vaikuttanut varmasti jollain tasolla myös viime vuoden surulliset tapahtumat: isän ja isoisän poismeno ja kissan katoaminen. Kissaa muuten etsitään edelleen ja vihjeitä samannäköisestä kissasta on tullut paljon lähistöltä, mutta vielä emme ole onnistuneet itse näkemään kissaa ”livenä”. Kuva- ja videomateriaalin perusteella kyseessä voisi hyvinkin olla kadonnut Olsu, mutta niiden perusteella ei voi olla vielä ihan satavarma. Toivo asian suhteen elää vielä ja kissanloukku on ollut viritettynä lokakuusta asti odottamassa sitä päivää, että juuri se meidän kadonnut kissamme menisi siihen.
Toki paljon hyvääkin mahtuu viime vuoteen ja niistä asioista olen kiitollinen joka päivä. Alkukesästä valmistui upea unelmien keittiö, josta olen joka kerta keittiöön mennessäni iloinen (vielä kun joku jaksaisi pitää sen aina tosi siistinä ;)) ja remontit etenivät muuallakin talossa. Olen saanut tehdä mielekkäitä ja mieluisia töitä uusien ja vanhojen asiakkaiden kanssa sekä myös kivoja yhteistöitä blogin puolesta. Olen kiitollinen myös kaikille ystäville, joiden kanssa olen kokenut huippujuttuja viimeisen vuoden aikana. Teistä muutamasta blogin ja töiden kautta ystäviksi tulleista ihmisistä on tullut todella tärkeitä. <3
Tulevaan vuoteen astellaan siis toiveikkaan jännittynein askelin. Vauvan syntymä toki jännittää ja sitä odotetaan jo kovasti. Kolmevuotias kyselee päivittäin: ”Tuliko pikkuvauva”? =D Mielenkiinnolla odotan tulevia vauvakuukausia ja sitä miten yhdistän mammaloman yrittäjyyteen. Optimistina uskon, että eiköhän sekin asia rullaa painollaan ja uusi tulokas antaa äidin tehdä tarvittaessa ja halutessaan edes vähän hommia ;)
Yhtään mahankasvatusselfietä en ole raskauden aikana ottanut. Ehkä vielä jotkut fotot otan ennen poksahtamista - tai sitten en. Ylläolevan möhköfantin varjon ikuistin makuuhuoneen seinää maalaamasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
©
Voikukkapelto | All rights reserved.