Heinäkuun viimeinen

Viimeistä viedään heinäkuusta. Pitkästä aikaa onkin ollut sellainen ilma, että voi puuhastella, mitä huvittaa, ilman ylimääräistä hikeä ja tuskaa! Ai et mie tykkään! =) Ihanaa, huomenna alkaa elokuu! Sorry vaan kaikki kesänaiset ja -miehet, mutta mulle syksy on vaan niin parasta aikaa, ei voi mitään. Rakastan pimeneviä iltoja, raikasta ilmaa, kuulaita päiviä, sadetta... - ja sieniä... Syksyn kunniaksi tein mustikkamojiton ja voin kertoa, että nyt kohtasi perusmojito voittajansa ;D

Paviljongissakin pystyy taas tsillailemaan ja nauttimaan illallista (tässä valmistelut vasta vaiheessa...) ja iltaa. Hemtexin alen loppurysäyksestä lähti perjantaina matkaan uudet istuintyynyt kahden ja puolen euron kappalehinnalla. Katselin niitä jo kesän alussa ja uudemman kerran silloin, kun tulivat aleen, mutta onneksi en hoppuillut...  Pöytäliinakin on Hemtexistä, alen alesta :)

Tämä huivi / torkkuhuopa oli myös pakko kotiuttaa... siis sieltä samasta kaupasta.

Noin viikko sitten ostin kirpparilta tarjottimen. Ih-hah-haa, eiks ookkin i-ha-naa! =)

No ei... joten roiskin siihen vähän maalia ja lopputulos on oikein hyvä.

Mielestäni miltei jopa maksamani kahden euron väärti ;)

Äippä lähetti äsken muutaman kuvan siiliemosta ja poikasesta. Kuvat on ilmeisesti otettu ikkunan takaa, joten laatu ei ole paras mahdollinen - mutta siinä ne ovat! Uiiii...

Tässä näkyy vähän kokoeroa poikasen ja emon välillä. Monta purkkia kissanruokaa on kuulemma pistelty menemään :)

Kivaa viikkoa & ennen kaikkea alkavaa elokuuta teille kaikille!

Huomenna onkin kiva päivä, kun moni heinäkuun lomaillut työkaveri palaa töihin. Tein sen kunniaksi kakun. Minttuisen sellaisen =)

Jotakin vihreää, vanhaa ja kukkivaa

Hernepuun alla kuvittelen aina olevani satumetsässä. Tuulessa heiluvien vihreiden palkojen läpi taivaskin näyttää ihan erilaiselta ;)

Pihaan nousi ensimmäinen herkkutatti! Yhden punikin ja pari haperoakin olen löytänyt. Sienihulluna poimin yksittäisetkin tatit ja haperot talteen. Pilkon ne, pakastan ja lisään rasiaan sitä mukaa uusia, kun niitä putkahtelee näkyviin :) Vähän ajan päästä pääseekin sitten nauttimaan muhennosta ja muita sieniherkkuja.

Valkoinen pelargoni on taas puhjennut aivan mahtavaan kukintaan. Pelargonit ovat ilmeisesti tykästyneet tähän lämpöön (toisin kuin minä), kun ovat kukkineet niin runsaasti...

Tämä vihreä veijari oleskeli tyytyväisen oloisena elämänlangalla. Mikä lie? Olkoon - kunhan jättää kukat ja yrtit rauhaan. Tai muuten... "tsiih" kuuluu oranssista pullosta. 

Mitenkäs on, onko tämäkin elämänlanka, vai mikä? Meidän pihassa kasvava elämänlanka on lajiltaan karhunköynnöstä eli siinä on suuret valkoiset torvimaiset kukat. Tämä köynnös puolestaan kiipeilee uhkaavasti kohti erään espoolaisneidin kasvilavaa ja mietimmekin neidin kanssa, onko kyseessä jokin karhunköynnöksen alalaji tai muu elämänlankoihin kuuluvaa köynnös... Lehdet ovat hyvin samanlaiset kuin meidän pihan elämänlangassa, mutta kukat eivät. Osaisiko joku kertoa?

Jaa mitä se otsikon "vanha" oikein on? No ne on nämä minun kirppareilta löytämäni kanavatyöt. Eiks ookkin ihanan mummot!? =)

Siiliuutisia:

Arvatkaa mitä! Äipän pihasiili on saanut poikasen! Todistettavasti ainakin yhden. Emo toi tyynesti pikkuisen piikkipallonsa syömään tuttuun "ravintolaan". Poikasta vähän epäilimmekin syyksi emosiilin huikealle ruokahalulle... Voi että, niiiiiin söpöä! Voi kun pääsisin pian näkemään ne!

Minttukakku

Älkää antako ulkonäön hämätä! Tämä kakku on tooooooosi MINTTUinen :)

Kaikille, jotka miettivät runsaan minttusatonsa hyödyntämistä, tässä yksi vaihtoehto.

Minttuinen juustokakku

Minttusiirappi:

1,5 dl sokeria

1,5 dl vettä

1,5 dl tuoretta minttua

Pohja:

n. 220 g Suklaa-hippukeksejä (käytin Lidlin Chocolate Chunk keksejä) 

kostutukseen 0,5 dl minttusiirappia

n. 5 mintun lehteä silputtuna

Täyte:

4 liivatelehteä

200 g turkkilaista jogurttia tai maustamatonta tuorejuustoa

2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (esim. Flora vanilla)

3 rkl vanilliinisokeria

n. 5 tuoretta silputtua mintun lehteä 

minttusiirappia

0,5 dl lime- tai sitruunamehua

Kuorrutus:

1 dl kermaa (käytin ruokakermaa 15%)

3 pätkis-patukkaa

pari riviä tummaa suklaata

pari ruokalusikallista / 15-20 g voita 

Koristeluun: marjoja, vadelmia, pätkisrouhetta, mintunlehtiä... mitä vain mieleen tulee! 

Valmista ensin minttusiirappi. Mittaa kaikki minttusiirapin ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä siirapiksi (n. 15-20 minuuttia). Nosta kattila liedeltä ja jäähdyta. Siivilöi lopuksi ylimääräiset mintut pois.

Murskaa keksit ja mintun lehdet blenderissä, tai kulhossa käsin. Lisää joukkoon sen verran minttusiirappia, että kekseistä tulee massa, jonka voit painella leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Flora vanilla, tai vastaava, kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita tuorejuusto / jogurtti siihen. Lisää jäähtynyt minttusiirappi, vanilliinisokeri ja mahdollisimman pieneksi silputtu minttu. Kuumenna tilkka limemehua ja liuota siihen liivatelehdet. Kaada seos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla.

Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Kuorrutuksen voit tehdä joko parin tunnin päästä tai sitten kun kakku tulee tarjolle. Tai eihän sitä ole pakko tehdä ollenkaan ;) Itse tarjosin ekan satsin ilman kuorrutetta, jonka jälkeen mietin, että jotakin tuo kaipaisi...

Kuorrutus on simppeli: lämmitä kattilassa desi kermaa melkein kiehuvaksi, sulata siihen suklaat ja lisää lopuksi voi. Jäähdytä ja kaada kakun päälle. Koristeeksi laitoin vielä vadelmia, jotka keräsin pihasta. Sopivat maun puolesta kakkuun erittäin hyvin. Niin, ja niin kuin kaikkien juustokakkujen kanssa, kakun maku paranee vanhetessaan. Parin päivän jälkeen, kun maut ovat kunnolla asettuneet, on kakku herkullisimmillaan!

If you can´t beat them... eat them!

Niinhän siinä kävi, että viikonlopun aikana pikkupötkyläni, joita myös kesäkurpitsoiksi sanotaan, mätänivät jälleen peltoon. Ei kasva kurpitsa mulla, ei. Mutta minä tyttö en lannistu. Jos en saa pötkylöitäni kasvamaan, syön sen kukat! Buahahahahaaaa... ;D

Eräs ystävätär alkukesästä muistutti, että kukat ovat myös herkkua ja viimeistään, kun puolella korvalla kuulin Gordon Ramsayn mainitsevan paistetut kesäkurpitsat kauhukeittiönsä menussa, pakkohan minun oli viettää hetki googlen äärellä ja testata. Nyt harmittaa, että en kokeillut aiemmin! Niin monta kukkaa on mennyt sivu suun...

Hetken erilaisia reseptejä tutkittuani päädyin tekemään jälleen kerran periaatteella "mitä pihalta & kaapista löytyy".  Ruohosipulia, sileälehtistä persiljaa, rucolaa ja tietysti kesäkurpitsan kukkia.

Täytteeksi kehittelin sösserö-mösseron, jossa on edellä mainitut yrtit pieneksi hienonnettuna, pari ruokalusikallista pippuri-tuorejuustoa, n. yksi ruokalusikallinen maustamatonta tuorejuustoa, desi juustoraastetta (ihan perus) ja puoli desiä parmesania. Lisäksi vielä vähän mustapippuria myllystä, ripaus suolaa ja sitruunanmehua.

Friteeraustaikinaan tuli n. 1,5 desiä vehnäjauhoja, vettä sen verran, että taikinasta tuli semmoista sopivan "löllöä", 2 munaa ja ripaus suolaa. Ekstrana laitoin vielä valkoviinietikkaa pikku lorauksen. Aineet ovat vähän sinne päin - netistä löytyy kyllä erilaisia reseptejä, jos joku haluaa testata tarkemmilla ohjeilla ;)

Huuhtelin kukat hyvin, auoin ne, otin emit ja heteet pois (ovat kuulemma kitkeriä) ja täytin pikkuisilla nokareilla mössöä. Sitten pyörittelin kukat mahdollisimman suppuun ja kastoin taikinaan ennen paistoa. Paistoöljynä toimi oliiviöljy. Pannun perhana vain teki (taas!) tepposet ja kääryleet tarrasivat aika  ikävästi kiinni (nyt viimeistään heitän sen pannun hemmettiin!). Mutta herkkua oli, vaikka ulkonäkö ei ollutkaan ensi yrittämällä täydellinen. Paistamisen tiimellyksessä en oikein saanut edustavaa fotoa aikaiseksi - en halunnut öljyroiskeita kameraan. Valmiista tuotteesta en enää edes kehdannut ottaa kuvaa... Sitäpäitsi nämä pitää syödä heti kuumana. Pannusta lautaselle ja suuhun. Ni. ;)

Nyt sitten odotellaan seuraavaa "satoa". Lupaavalta ainakin näyttää toistaiseksi! Eikä mua enää ollenkaan haittaa, vaikka kurpitsojen kanssa kävikin näin ;)

 Huomenna, jos ehdin, kerron mitä herkkua kehittelin mintusta. Siihen asti... heippis!

Minttusiirappia ja mansikan pääsato

Tein eilen minttusiirappia. Netistä löytämäni resepti oli hyvin simppeli: minttua, vettä ja sokeria (tavallinen tai ruoko) - kaikkia suhteessa saman verran. Laitoin kutakin 2 dl. Survoin mintut sauvasekottimella keitokseen ja keittelin aikani, ehkä puolisen tuntia. Siirappi oli tuossa vaiheessa aika juoksevaa, joten lisäsin vielä desin hillosokeria. En tiedä oliko tuosta mitään hyötyä kiinteyden suhteen suuntaan tai toiseen... Lopuksi, koska keitos oli niin järkyttävän näköistä, siivilöin siitä suurimmat "roskat" pois ja tididii - oikein hyvää tuli ;) Hyvä aromi ja kiva jälkimaku.

Parsakaalista korjasin isoimmat nuput talteen. Osa alkoi jo kukkia. Jokaisessa kukinnossa asusti vähintään yksi pieni vihreä toukka. Argh. Aikamoinen homma oli käydä jokainen nuppu huolella läpi, ettei toukkia päätyisi lautaselle. Ensi vuonna, JOS broccolia laitan, täytyy käyttää varmaan jotain myrkkyä. Muutenkin olen nyt hieman lannistunut puutarhuri. Kesäkurpitsani edelleen vaan mätänevät. Pölytys on tapahtunut, koska nakin kokoisesta alusta on kasvanut pikkumakkara, mutta siihen se sitten tyssää, elinvoima loppuu tai jotain mystistä tapahtuu... En tiedä. Yksi ainoa kesäkurpitsa on säilynyt. Silmäteräni. Menen sen sitten myymään varaamalleni toripaikalle! ;D No joo, ehkä mua ei sitten ole tarkoitettu kasvattamaan mitään kasvia, josta pitäisi kasva joku pitkulainen vihannes. Oli sitten kyseessä kurpitsa tai kurkku. Huoh.

Eilen kypsyi "mansikan pääsato". 15 kypsää kerralla. Söin kaikki.

Hyvät nimipäiväonnittelut vielä äipälle tätäkin kautta (vaikka nukutkin jo) ja toki muillekin Maariteille ja sen semmoisille ;) Kuulin tänään aika ihanan jutun. Äippä on saanut oman pihasiilin! Se on ihan kesy ja käy joka ilta syömässä äipän sille laittamia herkkuja. On kuulemma hotkinut hyvällä ruokahalulla kaiken mitä on annettu ja oli ottanut yksi ilta mukaan kaverinsakin. Vähänkö söpöä!

Pihahöpinöitä

Kaunis, mutta hirveä elämänlanka jatkaa nousuaan kohti korkeuksia. Laitoin sille kasvihuoneen seinustalle kiipeilytelineen, jota pitkin sopii mennä ja tulla. Kasvihuoneeseen - nou nou! Lisäksi olen laittanut elämänlankaa ruukkuihin ja saanut siitä kauniita köynnöksiä - ihan "ilmaiseksi". Enpä tiennyt moisesta(kaan) kasvista ennen tähän huusholliin muuttoa... Meillä sitä kasvaa pihassa ja sen reunoilla... paljon. Viljelylaatikot se on jättänyt onneksi rauhaan. Eihän se vaatinutkaan kuin pari pikkujuttua: pintamaan poiston, maisemointikankaan koko viljelyalueelle, juuriesteen laatikoihin, kokonaan uudet mullat ja kaupan päälle kivimurskeen laatikoiden väliin... Nyt kyllä bongaan heti, jos joku epeli yrittää tunkea vihreää päätään kivien välistä ;)

"Täällä ollaan! Voisko joku tulla pölyttämään mua?"

Kesäkurpitsan paritushommistani oli selkeästi kyllä apua. Parista pikkunakista on kasvanut jo lenkkimakkaran kokoisia =) Aika vaaleita tosin ovat. Mistä moinen? Pitäisikö lannoittaa rankemmalla kädellä? Vai vedenpuuteko vaivaa?

Broccoli sen sijaan voi vihreästi ja tuottaa söpöjä herkullisia nuppujaan. Ovat ne vaan niin paljon paremman makuisia kuin "elmukelmuun pakatut espanjalaiset serkkunsa"...

Tämä on joku kivikkokasvi. Nimeä en tiedä. Kaunis.

Malvat menivät mukkelismakkelis sateiden ansiosta. Ei hätää, pehtoori teki niille kuvan oton jälkeen puisen tuen ja nyt ollaan taas reippaasti pystyssä. Malva on siitä minulle erityisen mieluinen kasvi, kun se jaksaa kukkia niin pitkään ja on helppohoitoinen (lue: ei hoitoa). Sopii minulle ;) Kauniin värinenkin on ♥ 

Toinen ahkera ja pitkään kukkiva pihan perenna on taustalla keltaisena kikkaileva tarha-alpi. Herukat alkavat olla kypsiä ja kohta pääsee taas mehustuspuuhiin.

Yrteistä harvensin melkoisen satsin timjamia, minttua, ruohosipulia, rakuunaa ja persiljaa... Minttusatomme on sen verran mittava, että en taida pystyä juomaan niin paljon mojitoa, että saisin kaikki mintut käytettyä. Apuja tarvittaisiin ;) Ajattelin testata tänään minttusiirapin tekoa. Vaniljajätskiä ja minttusiirappia... oi nam! Ainakin namilta kuulostaa ;)

Pakko tunnustaa yksi juttu. Olen varmaan maailman surkein mustikanpoimija :( Olen jostain syystä vain aina inhonnut sitä puuhaa... Sama homma puolukoiden ja muiden pikkupapanoiden kanssa. Pienenä "kesäleirillä" (kesäsiirtolaksi tuota nimitettiin tuolloin meillä päin) täytyi jokaisen poimia viilipurkillinen mustikoita, jotta sai piirakkaa. Voi tuskaa. Ehkä siinä on se ongelma, että kärsivällisyyteni ei vain riitä, kun mustikat ovat niin pieniä ja purkki täyttyy turkasen hitaasti. Muuten kyllä tykkään hengailla metsässä ja RRRRRRAKASTAN poimia sieniä.

Tämä marjapoimuri ei varmaan mustikkaa tule näkemään. Ellen jostain syystä päihitä poimintakammoani. Lähti kirpparilta mukaan ihan muista syistä... ;D

Kivaa viikkoa teille kaikille!

Kun inspiraatio iskee

Ei kannata taistella vastaan. Menee vaan ja tekee sen, minkä jaksaa ja mihin päivä riittää.

Lauantaiaamuna klo 07:09 inspiraatio herätti minut ja sanoi, että mitä jos pesisit matot? Hetken täytyi asiaa sulatella ja pohtia, miten se onnistuisi. Taisin pikkutorkutkin siinä miettiessä ottaa ;) Sitten suunnitelma kirkastui. Ei muuta kuin naapurikauppaan nestemäistä mäntysuopaa (tai sen halvempaa korviketta) hakemaan, isot kevytpeitteet pihapientareelle ja matot siihen päälle. Kuurasin juuriharjalla aivan hulluna ja vetelin lopuksi painepesurilla kunnon huuhtelut. Täytyy myöntää, että olipa helppoa ja hauskaa! Ja se mäntysuovan tuoksu. Ai että, se vaan on niin legendaarinen. Melkein kuvittelin olevani mattorannassa mamman kanssa. Tosin silloin me lapset vain uimme, kun mamma pesi mattoja. Mietin, että miten niitä mattoja oikein riitti, kun tuntui, että olimme siellä mattorannassa kesällä AINA! =) 

Onneksi pehtoori kurvasi pihaan urakan päätteeksi, sillä yksin en olisi saanut mattoja hienolle kuivaustelineelleni (=pihakeinun runko ja tuolit). Vähän meinaan painoivat. Pituuttakin kun on jotain 4-5 metriä ;)

No sitten imuroin ja jynssäsin lattiat, pyyhin pölyt ja kuurasin kylppärin. Tarkoitus oli pestä ikkunatkin (joita ei siis lomalla pesty...), mutta sitten menin pehtooria "auttelemaan" kiukaan vaihdossa. Bye bye Narvi, heippa Helo! Nyt on puhkipalaneen kiukaan tilalla uusi - ei mikään pakasta vedetty, vaan huutonetistä ostettu, tietty ;) - ja pitihän sitä vielä testata samana iltana. Ne ikkunat sitten jäivät pesemättä... taas. Seuraavaa inspiraatiota odotellessa ;)

Kirpparilta löytämäni Fazerin laatikko löysi paikkansa tiskipöydältä. Pullot ja purnukat pysyvät kivasti laatikossa järjestyksessä. Mikäli siis siellä pysyvät... Niillä kun on tapana vaellella pitkin tiskipöytää.

Hempeät maustepurkit löytyivät Kylmäkosken Tokmannin ("vanha kansa" ja paikkakuntalaiset tuntevat paikan edelleen nimellä Milleri) kupeessa olevasta Kodin ilo -liikkeestä. Suosittelen, jos joskus osutte kulmille. Liike on valtavan kokoinen, se on joka päivä auki 10-19 ja siellä on sisustuskrääsää ihan joka lähtöön. Lisäksi siellä on semmoinen "löytötori", josta saa tuotteita ihan pikkurahalla. Pehtoorikin innostui haalimaan pari pannua ja liudan erilaisia keittiövälineitä - halvalla kun sai ;)

Pikku hyllykkö löytyi Radiokirppikseltä. Käyn ko. kirpparilla todella harvoin, vaikka se on aivan työpaikkani "vieressä". En oikein tiedä, mikä siihen on syynä. No, viime viikolla kuitenkin lähdin kauppaan hakemaan evästä ja päätin poiketa kirpparille. Sieltä löytyikin tuo hyllykkö, Fazerin laatikko ja taas yksi "iiiihana" kanavatyö (siitä kuva myöhemmin). Vein töihin ostokset, joista yksi pojista kommentoi ihan aidosti hämmästyneenä: "Siis maksoiksää noista jotain?" ja menin sitten sinne kauppaan lounasta hakemaan ;D Paikkaahan mulla ei tolle hyllykölle oikein ole, joten ilahduttakoon toistaiseksi  tuossa keittiön nurkassa työtason päällä.

Nyt kuulkaas siellä paistaa aurinko! Tää hilpasee pihalle ja taitaa pistää oikosekseen pihapetiin. Johan tässä tulikin pari tuntia oltua hereillä ;D Luulen, että tänään on turha odotella inspiraatiota. Minkäänlaista. 

Voikaatteen hyvin!

Kurppaiset kurpitsat

Siis täh?! Ekat kesäkurpitsani näyttävät tältä! Näivettyneiltä kelta-vihreiltä nakeilta... ;)

Apuva! Voisiko joku kesäkurpitsan sielunelämään perehtynyt ja viljelystä oikeasti tietävä valaista tyhmää tarhuria. Minä nimittäin epäilisin semmoista, että nyt eivät ole poika- ja tyttökesäkurpitsan pölyt kohdanneet ja nämä olisivat hedelmöittymättömiä kurpitsoja. Olenko ihan hakoteillä...?

Eilen harvensin penkkiä ERITTÄIN runsaalla kädellä, poistin paljon lehtiä ja laitoin osan kurpitsoista eri paikkaan kasvamaan. Lisäksi toimin parittajana ;) Jään odottamaan, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään :)

Tällä viikolla pihassa kukkii harjaneilikka...

ja ukonkello.

Mukavaa, vaihteeksi helteetöntä (jes!) viikonjatkoa ♥

Kiitos mukavista viesteistänne & tervetuloa uudet lukijat!

Paviljongissa

Ihana, raikastava kesäsade ja ukkonen pyyhkäisi äsken vauhdilla ylitsemme. Kasteli mennessään räsymattoni ja pihapetini, mutta jos minulta kysytään, olisi saanut viipyä pidempäänkin. Kiire oli, ei malttanut jäädä sade.

Paviljongissa vietettiin eilen helteistä iltaa.

Niin kuin jo aiemmin hihkuin, olen niin tyytyväinen, kun sain pöydän ja tuolit maalattua. Valkoinen on vaan kaunis ;) Paviljongin katto puolestaan ei sitä ole, kun noin lerpattaa. Ja kerää luonnollisesti kaiken lian ja koivusta tippuvan roskan. Mutta sitähän varten se vähän hommattiinkin. Aika kivasti pehtoori sen kyllä sai keväällä painepesurilla puhtaaksi.

Lempipaikkani ;)

Toissailtana loimusi pihagrillissä lohi. Nam nam.

Heippa ja kivaa viikonloppua!

Makkarkoski Here I Come!

Tai tulisin, jos olisit paljon lähempänä. Et siellä jossakin...

Kotimatkalla saaristoreissulta ajettiin maaseudun pikkuteitä. Pakko oli tehdä U-käännös tämän kohdalla.

Uiui, mikä talo! Ottaisin.

Ovet rikottu, ikkunoita rikki, sisälle en uskaltanut edes kurkata. Mutta katto on jossain vaiheessa uusittu. Outoa. Kai tämän joku omistaa? Kai se joku on ajatellut, että annetaan rakennukselle sen verran armoa, ettei sentään vesi ja lumi tule sisään. Tai jotain. Minen tiiä... Saa kertoa, jos tietää ;)

Kaunis talo se kuitenkin oli. Siis on.

Niin se aika kuluu...

Tasan puoli vuotta blogitaivalta takana. Tammikuun hyisenä päivänä (taisi olla loppiainen) mietin, mahtaisinko jaksaa pitää blogia? Päivätyöni kun kuitenkin on käytännössä koneen ääressä istumista 8 h päivässä. Että sitä sitten jatkaisi vielä kotonakin päivän päätteeksi... :) Kuka näitä juttuja oikein lukisi? Mahtaisiko kukaan lähettää kommenttia tai liittyä lukijaksi?

Puolen vuoden aikana ei kertaakaan ole harmittanut päätökseni. Ei myöskään ne muutamat ylimääräiset näytön äärellä vietetyt tunnit. Ja muutaman lukijankin olen saanut, hih. On tämä vaan niin antoisaa ja hieman koukuttavaakin. Ja eipä sitä muuten tulisi pidettyä päiväkirjaa ympärillä tapahtuvista asioista.

Voikukkapelto kiittää ja kumartaa - ja katselee ympärilleen seuraavaa blogiaihetta mietiskellen... ;)