Kukkalähetin tuomisia

Asemapäällikkö poikkesi viime viikolla messumatkalla Düsseldorfissa. Tuomisenaan oli ne perinteiset: kukkia ja luonnonharjoja torilta. Herra itse valikoi kukat. Mukana oli muutama hyasintti, valkoisia helmililjoja, narsisseja, muurikelloja, yksi pieni ruukku lumikelloja, valkoisia kirjopikarililjoja ja talventähtiä. Osa noista piti ihan googlettaa, kun ovat niin alkutekijöissään eikä mulla ollut hajuakaan, mitä mahtavat olla. Onneksi oli nimikyltit mukana ;)

Tällä kertaa herra käytti kukkien suhteen ihan omaa päätäntävaltaansa. En määrännyt tuotavaksi mitään tiettyä. Perunanarsissit ja krookukset puuttuivat lastista, joten ehkä neuvon ensi kerralla, että niitäkin voi katsella sillä silmällä. Mutta onhan se nyt hyvin kaiken kaikkiaan, kun mies raahaa matkalaukussaan kaikenmaailman sipulikukkia pitkin Eurooppaa ;) Killepitschin lisäksi...

Aloitin vanhojen messinkisten verhotankojen metsästysoperaation. Ihka ensimmäinen odottaisi nyt noutoa Matkahuollossa. Toivottavasti ehdin sen huomenna hakemaan. Huom. minulle saa tarjota vanhoja messinkiverhotankoja kiinnikkeineen, nuppeineen, renkaineen ja nippeleineen (ja mitä näitä nyt onkaan...), jos jollakulla sattuu vaikka semmoisia pyörimään nurkissa ylimääräisenä - tai on edes tietoa, mistä niitä voisi saada. Kiitos :)

Mikä kippo?

Mun täytyy myöntää yksi juttu. Olen sen varmaan joskus aiemminkin kertonut. Olen ihan tosi huono kaikenlaisissa kippo ja kuppi -asioissa! En ole esim. ikinä kerännyt mitään astiasarjaa. Muistan kun lukiossa luokkatoverit keräsivät Teemaa (sen ajan hitti) ja mietin silloin, että eipä voisi vähempää kiinnostaa. Ja ei kai oikein kiinnosta vieläkään - muut kuin kirppari- ja perintöastiat ;) Joskus tosin olisi ihan kiva, jos olisi joku yhtenäinen astiasarja isommallekin porukalle. Mut kun ei ole - ja hyvin on pärjätty ;D

No joo, koska kippo&kuppi -tietämykseni on varsin olematon, kysynkin teiltä ihanat lukijani, tietäisikö joku mikä on tämän Arabian kipon nimi ja käyttötarkoitus? Sain tämän äidiltäni, joka oli saanut sen ystävältään, joka oli ostanut sen kirpparilta. Ei kuulemma maksanut paljon ;) Vai onko tämmöisen Arabian kukkakuvion nimen jäljitys ihan mahdoton homma? Erilaisia kukkeleita vissiin Arabian tuotannossa piisaa...?

Pohjassa piippuleima, joka sijoittuu tämän dokumentin mukaan aikavälille 1932-49 ja "kaiverrus" F.Q.
Tietääkö joku?

Keltaista & oranssia

Eilisen epäesteettisen pläjäyksen vastapainoksi silmänruokaa vailla funktiota ;) Olkaatten hyvät.

   

Sen sanon vielä, että pellettitakasta alias Rouva Ravellista on viime viikkoina ollut käsittämätön ilo ja hyöty. Se on ohjelmoitu käynnistymään itsekseen, kun lämpötila lattianrajassa tippuu 21 asteeseen. Käytännössä näillä pakkasilla se siis pöhisee pitkin päivää ja yötä. Muusta ei tarvitse huolehtia kuin papanan tankkauksesta koneeseen (aamulla ja illalla). Viime talveen jos vertaa, meidän torppa on niiiin paljon lämpimämpi. Syinä olo- ja ruokahuoneen seinien eristys ja ikkunoiden paperointi. Ensi kesänä jonkun täytyisi käydä vielä läpi vesiputkien reitti eri vesipisteille. Nyt on nimittäin tilanne, että -20 asteessa kylpyhuoneen putket ovat jäässä. Siksipä tälläkin hetkellä kylpyhuoneen hanoista kuuluu: tip tip tip tip...

Iloista viikkoa!

Yläkerran remppaa

Asemapäällikkö aloitti loppiaisena yläkerran tulevan vieraskammarin/ex-työhuoneen remontin. Tahti on verkkainen, juhannukseksi kuulemma valmistuu. Kysyin, että ihanko tämän vuoden juhannuksesta on kyse? Kyllä! ;) Huoneen valmistuminenhan ei hetkauta meillä kenenkään elämää, sillä huone on ollut käyttämätön ja vieraat saavat nukkua edelleen "vaatehuoneessani" eli yläkerran hallin perukoilla. Ja kun eivät paremmasta tiedä, pärjäävät siellä varmasti hyvin ;) 

Lähtökohta oli tämä: hennon vaaleansinistä tapettia ja parkettia imitoivaa muovimattoa ysäriltä tai 2000-luvun alusta. "Parketti-muovimatto" kupruili aika epämääräisesti ja syykin selvisi, kun se rullattiin pois. Pullollinen kokista tai muuta tahmeaa nestettä oli kaatunut joskus lattialle ja siihen oli kasvanut vähän kasvustoa… :/ Sitten seuraava kerros.

Muovimattoa, yllätys! Tämän vaalean muovimaton sijoittaisin 80-luvun alkupuolelle. Kasarimaton alta löytyi muovimatto kuuskytluvulta. Siinä vaiheessa, kun 80-luvun mattoa on liimattu kiinni kuuskytluvun mattoon, astuu kuvioihin (konkreettisesti) pienijalkainen Pomarfin-tyyppi ;) Ainakin asemapäällikön siron nelivitosen rinnalla pienijalkainen. Näitä jalanjälkiä oli liimassa/tasoitteessa pitkin poikin 60-luvun maton päällä. Mysteeri selvitetty. Aika laimeeta, vai? =)

Liimaa ei oltu 60-luvulla säästelty ja muovimatto oli liimattu sen alla olevaan kovalevyyn ihan huolella, mutta lähti kuitenkin irti ihan pyytämällä, niin kuin kovalevytkin, jotka olivat tällä kertaa naurettavan pienellä naulamäärällä kiinni. Kovalevyjen alta paljastui priima lautalattia. Seinistä irtosi taas parin peräkärryllisen verran lastulevyä ja vanhat villat poistettiin. Villojen alta paljastui ennen 80-luvun remppaa laitettuja tapettikerroksia. Viimeisin harmaa kuviotapetti on kaunis, mutta niinkuin olohuoneenkin vanha tapetti, on tämäkin niin huonossa kunnossa ettei siitä paljon ole iloa. Puulattia sen sijaan on hyvässä kunnossa ja saa uuden maalin pintaan sitten jossain vaiheessa. Ulkoseinät eristetään, mutta muuten seinien suhteen ei ole vielä mitään ideaa. Onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä, jos vasta juhannukseksi tarvii olla valmista… ;) Osviittaa edellisistä remonttiajankohdista antoivat seinistä löytyneet VR:n tiedoitteet vuodelta 1964, Apu-lehti vm -82, ja vuoden 1983 Anna ;)

Tämmöistä tällä kertaa. Palataanpa tänne yläkertaan sitten juhannuksena... ;D

Ensi kerralla sitten jotain esteettisempää :)

Valoja ja varjoja

Meillä on sairasteltu nyt reilu viikon verran. Vatsataudilla lähdettiin liikenteeseen, seuravaksi vuorossa oli kuumetta, kunnon räkis ja yskä, pienellä korvatulehdus ja itselläni keuhkoputkentulehdus. Olemme pienen kanssa kuin kaksi astmaatikkoa rohisevine hengityksinemme. Olisikohan tässä talven kaikki taudit kaikki kerralla? Toivotaan.

 

Puhe on aikamoista raakkumista. Muutenkin olen nyt jotenkin sanaton. Sen sanon vaan, että mieletön aurinko, mieletön kuu, upea luonto! Kaikista olen nauttinut ikkunan takaa. Siitä en tosin nauttinut, kun yhtenä yönä kuun paisteessa katselin jäniksen loikkivan Ihmepuutarhani puskasta toiseen. Ärsytti, mutta ei tullut mieleen kirmata ulos -20 asteen pakkaseen pupun perään. Tai no, tuli mieleen... ;)

Kauhean monta ihanaa kommenttiakin odottaisi tuolla edellisessä postauksessa viestiäni. Nyt olen liian väsynyt vastailemaan. Koitetaanpa huomenna. Pomarfin-mysteerin paljastusta odottavat - maltattehan vielä hetken, jooko? :)

Täsä mä olen...

Mua on ihan hirveästi ärsyttänyt tämä tilanne. Tuorein postaukseni on viime vuoden puolelta! Monta päivää on pitänyt tehdä asialle jotain. Arvatkaa oonko ehtinyt. Juu en...

Lusmuiluni aikana blogikin täytti vuosia. Loppiaisena tuli täyteen kolme vuotta. Wuhuu! Vuosina jotenkin niin onneton numero, mutta kun kelailee, mitä kaikkea kolmessa vuodessa on tapahtunut, on se kai loppuviimeksi pitkäkin aika. Tai no, pitkä ja pitkä, miten sen nyt ottaa ;) Juhlapäiväni kunniaksi tarkoitus oli ottaa kuvia kämpästä ja raapustella tänne jotain kivaa (tai edes julkaisukelpoista). Toisin siis kävi. Katsokaas, ennen kuin kämpästä voi ottaa kuvia, pitää tietenkin siivota pommin jäljet, raivata lelut ja leekot. No, sitten täytyy viihdyttää ja ruokkia lasta, korjailla joulujuttuja veke ja taas vähän viihdyttää lasta. Jos siinä sivussa äityy siirtelemään hieman mööpeleitä ja hairahtuu tekemään "muita juttuja", ei se kauheasti asioita nopeuta. Sitten kun vielä väkästelee iltapuhteeksi ruokaa meille aikuisille, laittaa lapsen nukkumaan ja syö itse, sitä onkin jo niin heipat ettei jaksa muuta kuin tuijottaa boksista puolitoista jaksoa "suomensukuisia 30 päivässä" ja mennä nukkumaan... ;D

SEURAAVASSA JAKSOSSA:

paljastetaan salaperäisen pomarfin-jalanjäljen mysteeri.

Pysykäähän kuulolla :)