Vuohenputkipiirakka á la "kaikkea mitä kaapista löytyy"

Kävijätilastoista päätellen vuohenputki kiinnostaa näin keväisin. Vuohenputken tunnistamisesta kertova postaus keikkuu suosituimpien postausten kärkipaikalla ja mikäs siinä, vuohenputki onkin ihan todella herkullinen ja kokeilemisen arvoinen villiyrtti. Itsekin innostuin tekemään piirakan, johon laitoin vuohenputken lisäksi kaikkea mitä jääkapista sattui löytymään. Ja sieltähän löytyi mm. pekonia, fetaa, paprikaa, sipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Näitä ilmankin piirakasta tulee varmasti makoisa, joten kokeilkaa ja yhdistelkää rohkeasti. Pohjaksikin käy mikä tahansa piirakkapohja. Tässä tämänkertainen ohjeeni.

Vuohenputkipiirakka

Pohja

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunahiutaleita
1/2 tl suolaa
50 g voisulaa
1 dl vettä

Täyte

4-5 dl vuohenputkien lehtiä
puolikas paprika
puoli pakettia pekonia (n. 80 g)
1 sipuli
4-5 aurinkokuivattua tomaattia
fetaa
2 munaa
2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria & suolaa
öljyä paistamiseen

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää voisula ja vesi. Sekoita, kunnes neste on imeytynyt jauhoihin ja taikina kiinteytynyt. Painele taikina piirakkavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Kuori ja hienonna sipuli. Huuhtele ja kuivaa vuohenputken lehdet ja pilko ne pienemmiksi. Pilko sipulit, paprika, pekoni sekä aurinkokuivatut tomaatit. Kuumenna öljy pannulla. Paista täytteen aineksia, kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Levitä esipaistetulle pohjalle vuohenputkiseos ja murustele päälle fetajuustoa. Sekoita kerman joukkoon munat ja mausteet. Levitä seos piirakan päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia, kunnes piirakka on hyytynyt ja pinta on saanut kauniin värin.

Nyt kun saisi vielä itsestään irti ja kokeilisi vuohenputkea muussakin muodossa kuin piirakassa. Vinkit ja ideat kiinnostavat, joten kerro ihmeessä, jos sulla on joku hyvä resepti!

Herkullinen pikaruoka Pad Thai

Reilu kymmenen vuotta sitten syttyi rakkauteni thaimaalaiseen ruokaan ja lomareissujen inspiroimana meillä onkin monet kerrat tehty Panang Currya ja tavoiteltu täydellistä Pad Thaita. Kummatkin onnistuvat kotioloissa hyvin ja tähän asti olen hakenut tarvittavat soosit ja ainekset Thai-kaupoista. Nyt kun asumme täällä peltojen keskellä ja lähin Thai-kauppa sijaitsee ties missä, kokkailuhommaa helpottaa ruokakaupoista löytyvä uutuus, Santa Marian Aasia -tuotesarja. Indiedays-kemuista nappasin mukaani pussin, jossa oli erilaisia Santa Maria -kastikkeita, riisinuudeleita, kookosmaitoa ja maustepusseja. Nyt on testattu sekä Panang Curry ja Pad Thai sarjan tuotteilla ja täytyy sanoa, että hyvin onnistuivat. Pad Thai on minusta niin helppo ja hyvä ruoka, että sitä täytyisi muistaa tehdä useammin. Ruuan voi tehdä kasvisversiona tai laittaa sekaan paistettua kanaa, porsaanlihaa tai katkarapuja niin kuin tässä versiossa.

PAD THAI kahdelle

1/2 pakettia Santa Maria Rice Noodles -nuudeleita
1 tölkki Mungpavun ituja
1 iso porkkana
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
chilirouhetta tai tuoretta chiliä
1 kananmuna
katkarapuja
1/2 ploa Asian Wok Pad Thai -kastiketta
(kevätsipulia)
(suolapähkinöitä)

Keitä nuudelit pakkauksessa olevien ohjeiden mukaisesti. Viipaloi porkkana ja sipuli suikaleiksi, pilko valkosipulit ja chilit. Wokkaa öljyssä korkealla lämmöllä muutama minuutti porkkanasuikaleita, valkosipulia, sipulia ja pavun ituja. Siirrä ainekset pannun reunoille ja riko keskelle kananmuna ja paista se koko ajan sekoittaen. Leikkaa nuudelit pätkiksi, lisää ne ja wokkikastike pannulle. Lisää katkaravut ja pilkottua kevätsipulia, sekoita ja anna lämmetä hetki. Jaa lautasille, ripottele annosten päälle suolapähkinärouhetta ja nauti!

Valmista tuli alle vartissa :)

Yhteistyössä Indiedays ja Santa Maria

On taas aika raparperien!

Vaatimattomasti: tämä on maailman paras raparperipiirakka. Kokeilkaa! :)

Kiitos onnitteluista ja ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Niitä oli mahtava lueskella ;D Vastailen heti, kun ehdin! Nyt työt kutsuu, hip hei!

Vuohenputki paras putki

On koittanut jokakeväiset hortoilun hetket. Pihamaat ja pientareet puskevat kilpaa ilmaista lähiruokaa. Mikäs sen parempaa. En voi kehuskella, että olisin mikään villivihannesten suurkuluttaja, esim. nokkoset jäävät minulta helposti käyttämättä, koska ne pitää ryöpätä. Liikaa vaivaa mukamas. Sen sijaan vuohenputken lehtiä ei tarvi ryöpätä ja ne ovat kertakaikkisen hyvänmakuisia. Varmaan terveellisiäkin? Ne voi käyttää ihan semmoisenaan ja sopivat erinomaisesti ruokiin, piirakoihin, pestoksi, dipeiksi jne.

 

Tein tällä kertaa patongin kylkiäiseksi "putkidippiä". Ohje on suurinpiirtein tämä:

Vuohenputkidippi

- pari kourallista vuohenputkia

- yksi avokado

- pari valkosipulinkynttä

- kourallinen auringonkukansiemeniä

- yhden sitruunan mehu

- pari ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

- suolaa ja rouhittua mustapippuria

Heitä ainekset blenderiin tai sekoita sauvasekoittimella. Valmis!

"Jaa että tämmösiä... onks tää ny sitä superfoodia. No en varmana syö!"

Jos et ole kuten Olsu ja villivihannesten syönti kiinnostaa, tutustupa hortoilu.fi -sivuihin :)

Saa äänestää ja pyytää kaveriakin äänestämään!

Alpro-kokkaushaasteen kaksintaistelu on käynnissä ja tilanne äärimmäisen tasaväkinen. Olisin todella iloinen ja kiitollinen, jos kävisit jättämässä äänesi ja kertoisit kisasta kavereillekin. Jokainen ääni ratkaisee.

Äänestää voi Alpron Facebook-sivuilla. Minä olen se vaihtoehto B. Pliis...

T: Voikukka Äänenkalastaja :)

Alpro-kokkaushaaste: Lemon Pie lasissa

Yhteistyössä Alpron kanssa


Sain Alprolta kokkaushaasteen: "Valmista jälkiruoka, jossa käytät Alpro Vispi -tuotetta". ”Piece of cake!”, ajattelin ja pienen pikagallupin jälkeen kehittelin mielessäni sitruunaisen jälkkäriherkun. Loppuviimeksi homma ei kuitenkaan ollut ihan pala kakkua, sillä kaikkiruokaisena kehittelin tietysti semmoisen reseptin, jossa oli mukana maitotuotteita. Vasta jälkeenpäin aloin miettimään, että hetkinen, kuka valitsee Alpro-soijavalmisteen? No tietenkin se, joka ei maitotuotteita käytä ja näin resepti menikin kokonaan uusiksi. Ketään sen kummemmin kosiskelematta, tuntui jotenkin järkevältä, että jos pääaine kokkaushaasteessa on maidoton, soijapohjainen kasvisvalmiste, olisi muidenkin ainesten hyvä olla linjaan sopivia. Tästäpä sitten syntyi äärimmäisen helppo ja simppeli jälkiruoka, jolle oli äärimmäisen vaikea keksiä mitään järkevää nimeä. Olkoon se nyt vaikka ”Lemon Pie lasissa” :)

Lemon Pie lasissa

4 annosta

6 Bastogne-keksiä
1/2 prk Alpro Vispiä
2 dl Alpro Vaniljakastiketta
n. 1 dl sitruunan mehua (1 iso tai 2 pientä sitruunaa)
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
sitruunan kuorta

koristeluun:
sitruunan kuorta
keksimurua
(tuoreita mansikoita, ananaskirsikoita tms.)

Murskaa keksit ja jaa keksimuru lasien/jälkiruokakulhojen pohjalle. Jätä hieman murua koristeluun. Vatkaa Alpro Vispi vaahdoksi. Purista sitruunan mehu ja raasta pestyn sitruunan kuori. Lisää sitruunamehu ja kuori, Alpro Vaniljakastike, sokeri ja vaniljasokeri vaahtoon. Sekoita ainekset ja jaa annoslaseihin. Koristeluksi riittää pelkkä keksimuru, mutta jos haluat tuoda annoksiin lisää raikkautta/makeutta, laita päälle esim. tuoretta mansikkaa - sopii erinomaisesti.

”Vaahdon” voi tehdä tekeytymään jo edellisenä päivänä, mutta toki sen voi tehdä juuri ennen tarjoiluakin. Itse pidän siitä, että maut tasaantuvat vähintään muutaman tunnin ja sitruuna pääsee oikeuksiinsa. Älä pelästy, vaikka itse vaahto olisikin kirpakka - Bastogne-keksin ihana karamellisuus tasaa kirpeyttä ja tuo riittävää makeutta.

Tällä reseptillä olen mukana Alpro-kokkaushaasteessa. Huomenna maanantaina klo 14 Alpron facebook-sivuilla julkaistaan "kaksintaistelu", jossa te lukijat saatte äänestää mieleistänne jälkkäriä 48 tunnin ajan. Olisin tietysti äärimmäisen kiitollinen ja iloinen, jos äänestäisitte juuri meikäläisen reseptiä, mutta eihän sitä tiedä, mikä vastustamaton herkku siellä on vastassa. Se selviää huomenna. Äänestysaikaa on keskiviikkoon 29.4. klo 14 saakka ja se, kumpi saa enemmän ääniä, saa palkinnoksi Holiday Club -lahjakortin. Kovaa peliä Bostonissa! ;D

Laatulihaa testaamassa

Pääsin mukaan Indiedaysin ja Lidlin yhteistyökampanjaan testaamaan Lidlin uusia Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak -pihvejä. Kampanjan tarkoituksena on kehitellä uusia reseptejä Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak -lihan ympärille ja samalla esitellä Lidlin uutta laatusarjaa. Lihanystävälle mieluinen tehtävä siis :) Kaikki kampanjaan osallistuvien bloggaajien reseptit löydät täältä. Suosikkireseptiä kannattaa äänestää, sillä samalla voi voittaa 100 euron lahjakortin Lidliin.

Aikamoista pähkäilyä ja päänvaivaa tuotti reseptin ideoiminen. Mietin erilaisia eksoottisempia vaihtoehtoja mm. itse tehtyä quacamolea lihan seuraksi, mutta päädyin kuitenkin hyvin perinteisiin elementteihin - valkosipuliperunoihin ja punaviinikastikkeeseen. Valkosipuliperunat halusin kuitenkin valmistaa vähän perinteisestä poiketen. Pientä vaivannäköä vaatii, kun perunat kiehauttaa maidossa ennen uuniin laittamista, mutta vaiva kannattaa. Dauphinois-gratiini on kerrassaan herkullista! Punaviinikastikkeesta täytyy sanoa, että en ollutkaan ennen tätä koskaan tehnyt ns. oikeaoppista punaviinikastiketta itse. Tekemäni kastikkeet ovat olleet semmoisia "heitä kattilaan mitä sattuu löytymään" -viritelmiä ja eivät ehkä ihan aina ole olleet kohdillaan. Tämä kastike oli. Punaviiniä kun meillä (jostain kumman syystä...) sattuu yleensä olemaan, tulen kyllä tekemään tällä ohjeella vielä monet soosit :)

Itse liha oli ihan supermureaa ja suussasulavaa. Irish Dry Aged -sarjan pihvit valmistetaan vain parhaasta, valikoidusta Hereford-rodun naudanlihasta. Raakakypsytys korostaa lihan makua ja tekee siitä erityisen mureaa ja mehevää. Muutama minuutti pannulla ja voilá! Meidän testiryhmämme oli myyty. Miespuolinen testaaja äityi kovastikin kehumaan. Kommentoi jopa, että tämmöistä lihaa ei ole koskaan saanut ässästä tai koomarketista. No nii-in, niinhän se hyvinpitkälti voipi olla... ;)

Rib Eye -pihvi, Dauphinois-gratiini ja punaviinikastike 

Valmistusaika 1-1,5 h

Reilu annos kahdelle

Dauphinois-gratiini (ranskalaiset valkosipuliperunat)

▪ 12 keskikokoista kiinteää perunaa

▪ n. 80g Milbona Emmental-raastetta

▪ 0,5 l Milbona punaista maitoa

▪ 1 rkl Milbona voita ▪ 2 valkosipulinkynttä

▪ 1 tl muskottipähkinää 

▪ Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

1. Esilämmitä maito mikrossa viitisen minuuttia tai laita se kattilaan lämpiämään. Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla.

2. Kuori ja viipaloi perunat 0,5 cm paksuiksi siivuiksi. Anna perunoiden kiehahtaa maidossa.

3. Voitele uunivuoka ja sivele se parilla murskatulla valkosipulinkynnellä. Jätä kynnet vuokaan.

4. Nostele myös perunat vuokaan ja kaada maitoa niin että ne juuri ja juuri peittyvät. Ripottele juustoraaste päälle.

5. Paista Dauphinois gratiinia 180 asteisessa uunissa tunti.

Punaviinikastike

▪ 2 dl punaviiniä

▪ 2 dl lihalientä (vaikka fondista)

▪ 1 salottisipuli

▪ 1 valkosipulinkynsi

▪ 3 rkl Milbona voita

▪ 1 tl timjamia

▪ 1-3 tl Bake Dreams sokeria

▪ Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

1. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuullota voin kanssa kattilassa. Älä ruskista.

2. Kaada kattilaan puolet punaviinistä sekä 2dl lihalientä. Mausta timjamilla ja pippurilla.

3. Keitä lientä kokoon kovalla lämmöllä niin että siitä on enää puolet jäljellä. Siivilöi liemi.

4. Lisää loput punaviinit sekä sokeri liemeen ja keitä kasaan muutama minuutti. Maista ja lisää suolaa ja sokeria jos tarpeen, punaviinikastike tulee olla hieman ”ylimaukasta” tässä vaiheessa, koska siihen tulee vielä voita joka tasoittaa makua.

5. Lisää voi ruokalusikallinen kerrallaan, niin punaviinikastike suurustuu ja saa nätin kiillon.

(jos ei kastike suurustu tarpeeksi, lisää yksi teelusikallinen perunajauhoa vesitippaan sekoitettuna ja suurusta sillä)

Rib Eye -pihvit

400 g Irish Dry Aged Hereford Rib Eye Steak, 2 kpl

Deluxe Himalajan vuorisuolaa ja Deluxe Tellicherry mustapippuria myllystä

paistamiseen Milbona-voita

1. Ota lihat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista.

2. Mausta pihvit suolalla ja pippurilla molemmin puolin ja paista kuumalla pannulla voissa ensin 3 minuuttia, käännä pihvit ja paista 1-2 minuuttia riippuen haluamastasi kypsyydestä.

Aterian lisukkeena voit tarjoilla myös parsakaalia, paistettuja kasviksia tai raikasta salaattia.

Käy kurkkaamassa kaikki kampanjaan osallistuvat reseptit ja kommentoi suosikkireseptiäsi. Kommentin jättämällä osallistut Lidlin 100 euron lahjakortin arvontaan. Minun reseptini on siinä heti kärjessä, mutta sitä ei tietenkään ole pakko kommentoida, vaan suosikkiasi ;)

Omppohommissa

Sain viikonloppuna pari muovikassillista omenoita - kiitos FB-myyntipalstan. Puiden omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen, kun kävin siivoamassa pihaa ja minä tietysti erityisen iloinen hyvistä ompoista. Näin se homma toimii.

Tein omenoista ison satsin hilloa. Osan paistoin uunissa ja osan tein perinteiseen tapaan levyllä keitellen. Jälkeenpäin tajusin omenoiden olevan niin makeita, että yliarvioin täysin hillosokerin määrän. Nyt meillä on monta purkkia erittäin makeaa omenahilloa... Täytyy vielä keitellä sokerittomampi/terveellisempi satsi.

Lapsi pääsi toimimaan kuvausjärjestelijänä. "Ootas, toi on ihan liian hyvännäköinen omppo - vaihdetaan!"

Noin. Nyt on parempi :)

Tyylinäyte.

Tein myös piirakkaa tämän Paras omenpiirakka -ohjeen mukaan. Isännän mielestä piirakka oli todellakin parasta, mitä on koskaan syönyt. Ei mikään turha voittaja ;) Vinkki: jos teet tuolla ohjeella, piirakasta tulee vielä parempi, kun paistat pelkkää pohjaa ensin n. 10 min ja lisäät sitten täytteet ja omenat ja paistat normi paistoajan mukaan. Testattu on.

Mulla olisi kauhea läjä niitä Habitare-kuvia... Kiinnostaako ketään enää? Hihkaiskaa, jos haluatte nähdä :)

Rapeakuoriset yön yli sämpylät vol. 2

Ohjeeni rapeakuorisista "yön yli" -sämpylöistä keikkuu suosituimpien postausten kärkikolmikossa, joten on aika vähän päivittää ohjetta. Meni nimittäin pitkä aika etten tehnyt noita sämpylöitä ollenkaan. Joku niissä tökki ja itse tehty vaivaamaton/vaivaton maalaisleipä on vaan niin hyvää, että sille ei ole löytynyt voittajaa. Viime viikolla otin asiakseni tehdä sämpylöitä päivittäin ja resepti muokkautui mieleisekseni. Alkuperäisessä ohjeessa suolan määrä on aika jäätävä (1,5 ruokalusikallista!??) ja kuivahiivaakin meni hitokseen. Pistin määrät minimiin ja nyt toimii - ja on edelleen helppoa, vaivatonta ja hyvää! Kannattaa kokeilla. Meillä ei edelleenkään syödä ostoleipää, kun itse tehdyt tuoreet leivät ja sämpylät ovat satamiljoona kertaa parempia. Ilman näitä yön yli -ohjeita näin ei toki olisi, sillä mulla ei tosiaankaan aamulla ole ihan ensimmäisenä mielessä alkaa vaivaamaan ja kohottelemaan sämpylätaikinaa -  vaikka muuten tosi mahtava emäntä olenkin... ;D

5 dl lämmintä vettä

puoli pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 dl ruisjauhoja
1-2 dl kaura- tai ohrahiutaleita tai kauraleseitä
3-5 dl vehnäjauhoja (Jauhojen määrä riippuu käyttämiesi hiutaleiden/leseiden määrästä ja ominaisuudesta. Taikina saa olla reilusti löysää ja venyvää.)

Sekoita lämpimään veteen kuivahiiva ja suola. Lisää ruisjuhot, hiutaleet ja venhäjauhot sekoitellen samalla. Älä laita kaikkea vehnäjauhoa kerralla, sillä jauhojen kuivuusaste vaihtelee ja taikinan pitää olla melko löysää. Jauhoja voi muunnella maun mukaan, mutta niin kauan kuin vehnää on vähintään puolet, ajat ja lämpötilat pysyvät samana. Peitä taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jääkaappiin yöksi kohoamaan.

Seuraavana aamuna: Ota taikinaa kulhosta kahdella isolla lusikalla suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille, huiskauta päälle jauhoja, ripottele siemeniä tms. jos tykkäät ja paista kuumassa uunissa 230°C n. 30-35min. Sämpylät ovat kovia uunista tullessaan, mutta ne pehmenevät juuri sopivasti ja silti kuori jää rapeaksi. Älä missään tapauksessa peitä liinalla, sillä sitten katoaa rapeus!

Alkuperäinen ohjeeni löytyy täältä

Ekat kielot ja raparperit

Kävin poimimassa eilen kevään ensimmäiset kielot. Voi tätä tuoksua. Se peittää alleen jopa vienon lakkaöljymaalin hajun, joka leijailee eilen maalatusta portaikosta. Rrrrrakastan kieloja!

Tein eilen myös kevään ensimmäisen raparperipiirakan ja mehun. Kovin myöhäiseksi meni tänä vuonna, mutta tästä eteenpäin näitä herkkuja nautitaankin PALJON. Mielestäni ihan paras raparperipiirakan ohje löytyy reilu vuoden takaisesta postauksestani. Salaisuus on se kondensoitu maito :)

Ulkona myrskyää ja mittari näyttää + 7. Siitä huolimatta, kivaa päivänjatkoa :)

Herukkamoussetorttu

Uusimmassa Pirkassa oli mielenkiintoinen resepti, jota piti testata: Mustaherukka-valkosuklaajuustokakku. Minulla ei ollut valkosuklaata. Tai no oli joo... mutta sattuneesta syystä sille kävi vähän hassusti. Ei, se ei mennyt parempiin suihin, vaan paloi vähän pohjaan. Uskokaa siis, jos ohjeessa sanotaan, että suklaa kannattaa sulattaa vesihauteessa. Kattilassa, edes pienellä lämmöllä, nou nou. Paistettu valkosuklaa oli sinänsä kyllä ihan hyvää, mutta esteettisesti vähän surkea näky. Korvasin valkosuklaan siis nerokkaasti purkillisella kondensoitua maitoa ja voin sanoa, että toimi erittäin hyvin. Puoli purkkia herukkamousseen ja puoli purkkia päälliseen. Nam!

 

Herukkamousse oli niin valtavan hyvää, että sitä olisi voinut lusikoida ihan "raakanakin" (ja vähän kyllä lusikoinkin, myönnettäköön). Löytyipä nyt herukalle uusi käyttötarkoitus, sillä niitä meillä piisaa.

Edit. Herukkamoussesta voi jättää sokerin (1/2 dl) pois, jos käyttää kondensoitua maitoa, joka on jo valmiiksi makeutettua. Kumpaankin mousseen lisäsin reseptistä poiketen teelusikallisen vaniljasokeria.

Ihanaa & aurinkoista viikonloppua kaikille!

Astetta tuhdimpi aamupala

Yksi kaveri jakoi Facebookissa linkin ja pakkohan näitä oli testata. Pekoniin käärityt munat, mmmmmm. Ohje ja valmistusvideo löytyy täältä.

Syötiin näitä kolme per naama (+vähän leipää...). Olen vieläkin ihan täynnä! Kaksi olisi ollut varmaan sopivampi määrä. Ohjeen mukainen 15 minuutin paistoaika oli minusta myös vähän liian pitkä, sillä keltuainen olisi saanut omaan makuuni jäädä hitusen löysäksi. Nyt se oli siis ihan kypsä ja mielestäni muutenkin vähän liian hallitseva. Jos tykkää juuri keltuaisesta niin sittenhän tuo toimii. Seuraavan kerran tuunaan reseptiä niin, että rikon munat kulhoon, sekoitan ne ja jaan muffinssikuppeihin. Lisäksi mukaan voisi laittaa hiukan paprikaa ja sipulia... Että tämmönen pläjäys meillä aamupalaksi ;D

Rapeakuoriset "yön yli" -sämpylät

Blogimaailma tursuaa joulun alla toinen toistaan hienompia joululeivonnaisia ja -luomuksia, upeita piparkakkutaloja ja vaikka mitä herkkuja. Heitän vaatimattoman korteni kekoon. Tämä ohje ei ole pätkääkään jouluinen eikä varsinaisesti hivele silmääkään, mutta maistuu sitäkin herkullisemmalta. Tarviihan sitä kinkun alla olla jotain särvintäkin, vai mittee hä? =)

Tykkään ihan mielettömästi näistä ns. yön yli -ohjeista. Mikä onkaan helpompaa kuin sekoitella ainekset illalla kulhoon, pistää kulho yöksi jääkaappiin ja paistaa leipäset aamulla. Vaatii todella vähän vaivaa ja aikaa. Kuka nyt viitsii aamulla mitään leipomoa leikkiä, kun on muutakin ohjelmaa ;) Tietty vieläkin helpompaa on ostaa ne leivät kaupasta - joku viksu toteaisi - mutta eihän se ole sama asia. Enpä muuten muista, koska meillä on ostettu leipää syötäväksi (lukuunottamatta johonkin voileipäkakkuun joskus ostettua paahtoleivän känttyä). Itsetehdyt saaristolaisleipä ja maalaisleipä vuorotellen nautittuna ovat ajaneet asiansa. Ja hyvin ovat ajaneetkin - ei kyllästytä yhtään. Nyt kahden kovan joukkoon liittyy kolmas ohje, joka on pakko jakaa teillekin. Toissa viikonloppuna "serkkulassa" saimme maistaa Sikke Sumarin ohjeella tehtyjä rapeakuorisia sämpylöitä ja nehän veivät miun sytämmein ja kielen mennessään. Tässä ohje:

Rapeakuoriset sämpylät

7,5 dl vettä
25-30 g tuorehiivaa tai puolitoista pussia kuivahiivaa
1 1/2 rkl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kokojyväjauhoja (oman maun mukaan)
n. 10 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja suola lämpimään veteen ja lisää jauhot isolla lusikalla sekoittaen.

Älä laita kaikkea vehnäjauhoa kerralla, sillä jauhojen kuivuusaste vaihteee ja taikinan pitää olla melko löysää. Jauhoja voi muunnella maun mukaan, mutta niin kauan kuin vehnää on vähintään puolet, ajat ja lämpötilat pysyvät samana.

Peitä taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jääkaappiin yöksi kohoamaan. Ota taikinaa kulhosta kahdella isolla lusikalla suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille, huiskauta päälle jauhoja, tee ristiviilto ja paista kuumassa uunissa 230°C n. 30-35min. Sämpylät ovat kovia uunista tullessaan, mutta ne pehmenevät juuri sopivasti ja silti kuori jää rapeaksi. Älä missään tapauksessa peitä liinalla, sillä sitten katoaa rapeus!

Kiitos ohjeesta, Sikke (<-- Sikke Sumarin blogi ja alkuperäinen ohje löytyy siis tuolta linkin takaa.) Kiitos vinkistä ja sämpylöistä, ihana kälyseni ;)

EDIT. Katso myös rapeakuoriset sämpylät vol 2. Ohjetta tarkistettu, suolan ja hiivan määrää vähennetty!

Joulupöytään kalaherkkujen kanssa suosittelen kuitenkin ehdottomasti sitä saaristolaisleipää. ;) Makea leipä sopii suolaisten kalojen kanssa niin täydellisesti...

Hortoilua

Kun kerran hortoilemaan alettiin, hortoillaanpa nyt sitten lisää ja testataan vuohenputkea, joka on kuulunut muutaman vuoden "Pitäis joskus kokeilla" -listalle. Keräilin kasan pieniä lehtiä, kiehautin ne ja tein vuohenputki-kinkkupiirakan. Nyt täytyy sanoa, että vau, HYVÄÄ! Oikein hyvää, erittäin miellyttävä uusi tuttavuus. Luulenpa, että harvennan kasvustoja vielä hieman lisää ja laitan vuohenputkea pakkaseenkin. Ja seuraavaksi taidan käydä tallin takana kasvavilla nokkospuskilla. Hortoilu on kivaa - ja ilmaista ;)

Vuohenputki-kinkkupiirakka

1 dl perunasosehiutaleita tai perunasosejauhetta
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita
1 dl vettä

täyte:
1 ½ - 2 dl kiehautettuja hienonnettuja vuohenputkia
1 sipuli
n. 100 g kinkkusuikaleita
2 dl kermaa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
½ tl suolaa
mustapippuria
sitruunapippuria

Sekoita perunasosehiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon pehmeä rasva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan olla hetki kylmässä. Perunasosehiutaleet ja veden voit korvata käyttämällä taikinaan noin 100 g valmista perunasosetta.
Hienonna sipulit ja vuohenputket. Sekoita täytteen kaikki aineet keskenään. Levitä jähmeä perunavoitaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (halk. noin 28 cm).
Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia. Kaada päälle täyte ja jatka kypsentämistä noin 25 minuuttia.

Aamupäivällä Voiton päiväunien aikaan kohtasin jotenkin absurdin näyn... Eikun hihat heilumaan. 

Sitten sitä herättiin - ja laitettiin ;)

Saas nähdä miten Suomen käy... Ding dong.

Oman pihan herkut

Ihan ensimmäiseksi: suuuuuuren suuret KIITOKSET kaikille teille kommenteistanne ja onnitteluista! Olette ihania! <3 Ani kyseli, esitelläänkö suunnitelman ja operoinnin jälkituotosta sitten jossain lehdessä tai nettisivuilla vai roudataanko meitsin piha sinne Helsingin rautatieasemalle ;) Heh, hyvä kysymys... "Diiliin" kuuluu (ihan tylsästi vaan =)), että raportoin työn edistymistä täällä blogissani eli tätä kautta nyt ainakin näette, mitä tuleman pitää.

Ja sitten niihin "herkkuihin". Raparperiä ja voikukkia, silvuplee ;)

Maailman parhaan, suun mukaisimman, makeimman, herkullisimman, ja ties mitä muuta, raparperipiirakan ohje tulee tässä. Kyseessä on täysin sama ohje kuin tämä omenapiirakka, mutta nyt siis omenan sijaan raparperillä. Jotain taikuutta tuossa kondensoidussa maidossa vaan on, kun se saa kaiken maistumaan niiiin paljon paremmalta :)

MAUKAS RAPARPERIPIIRAKKA

24/26 cm irtopohjavuoka 

POHJA

100 g voita / margariinia

1 dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

2 1/2 dl vehnäjauhoja

TÄYTE

4-5 raparperin vartta

(kanelia)

1 prk kondensoitua maitoa

1 prk (150g) creme fraichea tai n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia

1 muna

1 tl vaniljasokeria

PINNALLE

mantelilastuja

1. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauheseos. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Lado viipaloidut raparperit taikinapohjan päälle. (Ripottele raparperien päälle kanelia.)

3. Sekoita loput täyteainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja.

4. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna viilentyä ennen tarjoilua.

Pihanurmi kun on edelleen ajamatta ja kasvaa, yllätys yllätys, hyvin pitkälti voikukkaa, sain päähäni tehdä sen, mitä mun on pitänyt jo monta vuotta tehdä. Keräsin nuoria voikukan lehtiä pienen korillisen ja pyöräytin niistä voikukkapeston. Öööö, tästä ei ehkä tule ihan jokapäiväistä herkkua ruokapöytään, mutta tulihan testattua... Sanottaisiinko, että maku oli aika tuju. Jos mielenkiintoa riittää, ei muuta kuin testaamaan!

VOIKUKKAPESTO

3 dl nuoria voikukanlehtiä

2 rkl raastettua parmesanjuustoa

2 rkl pinjansiemeniä

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippurirouhetta

Voikukan lehdet kerätään ennen kukintaa. Paksuja lehtiruotien tyviä ei käytetä, ja pienemmistäkin lehdistä lehtiruodit voi riipiä pois. Hienonna tehosekoittimessa voikukan lehdet, pinjansiemenet, kuoritut valkosipulinkynnet, juustoraaste ja osa öljystä. Lisää öljyä, kunnes saat tasaisen kastikkeen. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

Tässä vielä pihan nurkalla kasvava parivaljakko: toinen on täydessä lehdessä, toinen melkein kalju vielä. Hassua. Melkein samankokoiset puut kyseessä. Onkohan tolla toisella joku "ongelma"...? ;)