torstaina, toukokuuta 23, 2013

The Voikukkapelto

Aikamoinen nimikkoplantaasi kasvaa tuossa ihan vieressä. Pihakin näyttäisi tuolta, jos en olisi ahkerasti ravannut ruohonleikkurin perässä. Toissapäivänä nurtsia leikellessä säälin mehiläisiä, jotka keräsivät mettä voikukista. Pyytelin anteeksi keltaisia kukkia niittäessäni. Joo-o, aika naurettavaa, mutta kun ne ovat hyviläisiä, keräävät mettä ja tekevät hunajaa eivätkä tahallaan pistä ketään tai vaani suristen korvan juuressa - toisin kuin ne ilkeät ampparit. Niitä pahiksia pörrää kuistilla aivan liikaa.

Mukavaa päivää toivotellen... :)

SHARE:

16 kommenttia

  1. Olispa ihana päästä kuvaamaan tuonne! Etsin juuri voikukkapeltoa minne menisin paria lasta kuvaamaan :)

    Ehkä löydän täältä vielä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne kuvaamaan =) Taitaa olla vain vähän turhan pitkä matka...? ;)
      Kyllähän noita viljelemättömiä peltoja aina silloin tällöin bongailee, kun lähtee maaseudulle ajelemaan. Eri asia tietysti, kehtaako niille mennä kuvaamaan... Toivottavasti sopiva löytyy!

      Poista
  2. On se hyvä ettei sun tarvinut muuttaa blogin nimeä vaikka ruispelloksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ois se ollut jotenkin ankeen ja hirveen terveellisenkin kuulonen... Ei yhtään mun juttu! ;D))

      Poista
  3. Ei ole todellista mikä määrä voikukkia, huh! Minä ja voikukkarautani ihan kalpenemme täällä ;)

    Peonies of Beatris

    VastaaPoista
  4. Voikukka toisten pelloilla on tosi kaunis- vaan jostain syystä omassa pihassa ei ollen. Viime vuonna työmatkan varrelle osui mahtavia voikukkapeltoja, joita oli pakko päästä kuvaamaan. Omasta pihasta taas nypin selkäkipeänä voikukkia poies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistan, että viime vuonna erityisesti kiinnitin huomiota upeisiin keltaisiin voikukkapeltoihin. Onhan ne näyttävä näky ;) Mä en viitsi selkääni teloa voikukkien takia. Leikkuri niittäköön maanpäälliset osat ja lopuille ei voi mittään... ;)

      Poista
  5. Kyllä ne vaan seuraavat sun perässä, ei siitä mihinkään pääse. Minäkin ihailen tuolla kaupungin mailla kukkivia, omasta maasta ne nypin pois... Kaksijakoista toimintaa.

    Mehiläisille sitten vaan tarjoamaan jotain muuta surrattavaa, niin ei tarvitse näitä meidän surra (oho!) :D

    ~ Piia Anneli / annelivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meikäläinen niitä eroon pääse. Ja eihän mun kuulukaan tai muuten tosiaan joutuisi nimeäkin vaihtamaan ;D
      Onneksi mehiläisille on paaaaljon mustaherukan kukkia, joissa tuntuu käyvän melkoinen pörinä ja surina. Ei tarvitse surraajien surra ;)

      Poista
  6. Ihana voikukkapelto! Tuosta blogillesi uusi banneri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Kyllä mä vähän olen miettinyt, että olisikohan JO aika vaihtaa banneria ja tuossahan sitä matskua siihen olisi... Noh, katsotaan... ;)

      Poista
  7. Tosi kaunista.

    Kurkkaa blogiini ja osallistu arvontaan.

    VastaaPoista
  8. Niin kesäistä! Oikein kuulen surinan ja pörinän sekä tuulen kahinan korvissani tuota kuvaa katsoessa.

    VastaaPoista