tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Pehtoori ilman "lakkia" ja muita kirpputorilöytöjä

Ei tästä auringosta vaan saa tarpeekseen...

Mutta asiaan. Sunnuntai-aamupäivällä kävin ihanien viikonloppuvieraidemme kanssa kirpputorikierroksella. Tällä kertaa koluamamme kirpparit olivat Viialan Nahkatehtaan kirppari (Kirpputori Parkki?), Hämeenlinnan Kantolan Kammari ja Suurkirpputori.
Viialasta en ostanut mitään, mutta onneksi sentään vieraat tekivät löytöjä, sillä muuten tunnelmaa olisi jokseenkin lahjakkaasti latistanut "Tampereen ylpeys Suomen kansalle", Veltto Virtanen! Miksei tämmöisistä "yllättävistä ohjelmanumeroista" varoiteta rauhallista kirpputorikansaa etukäteen - tai edes jaeta ovella korvatulppia? Sorry vaan Veltto-fanit :( Olihan paikalla myös pinkkiin sonnustautunut Marja Tiura. Vaikka hänkään ei varsinaisiin suosikkeihini kuulu, ei hänen läsnäolonsa haitannut millään lailla ostosten tekoa. Ehkäpä sitten olisi haitannut, jos Tiurakin olisi ottanut kitaran käteensä, rämpyttänyt sitä ja keksinyt päästään todella huonoja biisejä "päivän polttavista aiheista" ja kailottanut niitä kovaan ääneen huonolla lauluäänellä ;)

Matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Tämä oli toinen kertani Kantolan Kammarilla ja siitä on kyllä näiden kahden kerran jälkeen tullut yksi suosikkikirppareistani. Paikka on vain jotenkin niin sympaattinen. Tunnelma on hyvä ja omistajat ovat tosi mukavia eivätkä mitään perus-kirppisjobbareita. Ja hyviä löytöjäkin tehtiin jälleen.

Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori-kannu löytyi hintaan 13 e. No joo, kansi puuttuu eli se on hakusessa, mutta ei haittaa vaikkei löytyisikään. Siellä oli myös kannellisia kannuja, jotka maksoivat 60-70 e ja googlettamalla löysin sivustoja, joissa ko. sinistä kannua on myyty/ostettu jopa hintaan 130 e. Ei huono löytö. Ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että näitä kannettomia kannuja oli kaksi kappaletta myynnissä eli kumpikin "perhe" sai oman pehtoorinsa (vaikka meillä sellainen "elävä" tosin on jo ennestään...)
Yksi emalikuppi piti taas kotiuttaa. Samoin yksi iso kulho leivonta- yms. käyttöön.




Yhdestä pöydästä myytiin "jämiä" puoleen hintaan ja siitä lähti mukaan rintakoru ja vanha silmälasikotelo. Harmi kun kakkuloita ei ollut sisällä. Tuosta pöydästä ostin myös punaiset, tosi hyväkuntoiset Reebokin Freestyle Hi -tossut. Koko oli juuri sopiva ja hintaa peräti kympin. Olen meinannut ostaa ko. tossut jo pidemmän aikaa. En tosin punaisia, mutta nyt kun ne tuohon hintaan myynnissä olivat, ei niitä jättääkään voinut, eivätkä varmasti käyttämättäkään jää.




Hämeenlinnan Suurkirpputorilta löytyi seuraavia juttuja: "Huippuhienot" keitto- ja opaskirjat, 50 senttiä kappale. Eikös vaan näytäkin syötävän hyvältä tuo solakan suomalaisen annos...? Ja kuinka moni meistä taitaa modernin säilöntätavan - pakastamisen? ;D




Ihan paras löytö oli tämä Kockums-emalikattila. Hintaa oli kyllä 12 euroa, mutta laatu onkin sitten toista maata kuin heppoinen kiinalaisemali. Kattila on tosi paksua emalia / rautaa ja painaa niin paljon, ettei sitä meikälainen meinaa edes yhdellä kädellä jaksaa nostaa. Sunnuntaina siinä tehtiin jo pottumuusia ;)


Hämeenlinnan Suurkirpputori on kyllä oikein perinteinen "jobbari-kirppis"... Löytöjä voi tehdä, mutta suurimmaksi osaksi huomaa hinnoittelusta, että "ammattilaiset" ovat olleet asialla (--> kallista). Yläkerrassa on mm. toimistokalusteita, jotka jaksaa joka kerta aiheuttaa hysteerisiä naurukohtauksia ja "ette voi olla tosissanne" -huudahduksia. Kapisia toimistotuoleja, joiden verhoilut näyttävät siltä kuin toimistossa olisi vietetty erittäin kosteaa toimistoelämää, rikkinäisiä käsinojia, kakkaisia hiiriä ym. ym. Siis ihan roskiskamaa! Ja ne hinnat - vaikka lapuissa lukisi "VIE POIS ILMAISEKSI" ei kukaan niitä voi haluta. Ei vaan voi!

Tuotteiden esillepanoon on kyllä panostettu...


Ja mitähän tähän sitten sanoisi...

SHARE:

2 kommenttia

  1. Ihana pehtoori,mulla on punainen mummun peruja, kaunista muotoilua sanoisin :)

    VastaaPoista
  2. Mitä löytöjä! Mäkin haluun! Ilmoittaudun uudeksi lukijaksi:) Ja haluaisin tota piirakkaa kokeilla

    VastaaPoista