ARVONTA!

Arvonta-aika on päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille =)

Monesta blogista tuttu emalikylttien valmistaja Ramsign otti minuun yhteyttä ja tarjosi palkintoa arvontaan. Ajoitus oli loistava, sillä olin miettinyt arvonnan järjestämistä. Voikukkapelto täyttää tänään nimittäin 1 vuotta! Nyt pääsin Ramsignin ansiosta palkinnon suhteen helpolla ;)

Emalikyltin arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen. Voittaja saa valita mieleisensä talonumeron (1-5 numeroa) Ramsignin mallistosta ja Ramsign toimittaa sen sitten suoraan voittajalle kotiin.



Arvonnan säännöt ovat tutut:
kommentti = 1 arpa
kommentti + linkitys = 2 arpaa
kommentti + linkitys + lukijaksi liittyminen / lukija ennestään = 3 arpaa

Mielelläni lukisin arvontaan osallistumisen lisäksi jotakin sinusta... Minkä kirjan tai levyn ottaisit autiolle saarelle, rakkain harrastuksesi tai mitä toivot vuodelta 2012? Tai kerro vaikkapa, mikä blogissani on hyvää - tai mikä mättää. Mitä nyt mieleen tulee... Sana on vapaa.

Laitathan kommenttiisi, monellako arvalla osallistut. Jos osallistut arvontaan anonyyminä, laita mukaan nimimerkkisi, jolla voin sinua huhuilla, mikäli voitto sattuu kohdallesi.

Arvonta päättyy la 21.1. klo 24. Pyrin julkaisemaan voittajan seuraavana päivänä.

Want to win an enamel sign for your house?
Leave a comment here and you are participating in RAMSIGN give-away lottery.

By linking this post you will double your chances and if you become a reader (or are already) and link the post, your chances are tripled. Don´t forget to tell me how many lots you have!

If you like, you´re free to tell me something about yourself or what is good in here - or not... 

The giveaway lottery is open for everyone until Saturday January 21th at 24pm. Good luck!

Aarteeni

Katsokaa mitä aarteita!! Ne oli jemmattu yhteen varastoon Pälkäneelle. Sain niistä vihiä pari viikkoa sitten ja viime viikolla pääsin hakemaan ne - synttärilahjani ;)

Jaa vähänkö hienot?!

Noh, sähköthän näihin täytyy laittaa uusiksi ja sen jälkeen voi alkaa miettimään sijoituspaikkaa. Melkoista industraalia ;) Missähän käytössä nämä ovat aikoinaan olleet? Kiinnitysmekanismi on sen verran outo.

Hyvät oliivipuun omistajat: miten kannattaa oliivipuun kanssa menetellä? Pitääkö rönsyjä leikata muotoon vai antaa rehottaa? Muutkin vinkit ovat tervetulleita! =)

Ylistys emalille!

Tänään ruoan jälkeen mies totesi: "Emali on kyllä nykyään aivan liian aliarvostettua keittiössä". Totta. Ei kaupoista taida oikein löytyä emalivuokia ja -astioita ruoanlaittoa varten. Koristekippoja ja kattiloita löytyy joitakin, mutta yleisesti lähes kaikki uunivuoat ja vastaavat ovat tänäpäivänä joko lasia tai keramiikkaa. 

Kirppareilta haalimani emaliastiat, -kattilat ja -vuoat ovat olleet meillä päivittäisessä käytössä. Kattiloissa keitellään perunoita, parsakaalia, milloin mitäkin. Isoissa uunivuoissa lasagnea ja muita uuniruokia. Ruusukulhoa käytän aina, kun leivon jotakin. Puhumattakaan mukeista, kupeista ja kulhoista, joihin voi laittaa kukkia, istuttaa taimia... ihan mitä vain!

Emaliastiat ovat yksinkertaisesti kestäviä, käytännöllisiä ja monipuolisia. Bonuksena tulee vielä niiden ulkonäkö, jonka vuoksi niitä olen haalinutkin. Harvaa muuta kattilaa tai vuokaa tulee muuten vain pidettyä esillä... =)

I ♥ enamel

2kg + k

Sääasema piippaa keittiössä. Kaipaa varmaan pariston vaihtoa. Ulkolämpötila näyttää uhkaavasti siltä, että lumet ulkorakennuksen katolta tulevat alas hetkellä millä hyvänsä. Tiedossa urakka. Menenkin siirtämään auton, sillä en halua kaivaa sitä kasan alta... Ohessa hieman kuvia keittiöstä. Heippa ja hyvää lauantaita!

Kilon punnukset löytyivät eilen kirpparilta :)

P.S. Heräsin aamulla mukavaan puheluun. Äiti soitteli ja kyseli, mitä lankaa ja minkä kokoisia puikkoja olen käyttänyt tilkkupeitto-operaatiossani. Tiedossa apuja, jei! =)

Pehtoori ilman "lakkia" ja muita kirpputorilöytöjä

Ei tästä auringosta vaan saa tarpeekseen...

Mutta asiaan. Sunnuntai-aamupäivällä kävin ihanien viikonloppuvieraidemme kanssa kirpputorikierroksella. Tällä kertaa koluamamme kirpparit olivat Viialan Nahkatehtaan kirppari (Kirpputori Parkki?), Hämeenlinnan Kantolan Kammari ja Suurkirpputori.

Viialasta en ostanut mitään, mutta onneksi sentään vieraat tekivät löytöjä, sillä muuten tunnelmaa olisi jokseenkin lahjakkaasti latistanut "Tampereen ylpeys Suomen kansalle", Veltto Virtanen! Miksei tämmöisistä "yllättävistä ohjelmanumeroista" varoiteta rauhallista kirpputorikansaa etukäteen - tai edes jaeta ovella korvatulppia? Sorry vaan Veltto-fanit :( Olihan paikalla myös pinkkiin sonnustautunut Marja Tiura. Vaikka hänkään ei varsinaisiin suosikkeihini kuulu, ei hänen läsnäolonsa haitannut millään lailla ostosten tekoa. Ehkäpä sitten olisi haitannut, jos Tiurakin olisi ottanut kitaran käteensä, rämpyttänyt sitä ja keksinyt päästään todella huonoja biisejä "päivän polttavista aiheista" ja kailottanut niitä kovaan ääneen huonolla lauluäänellä ;)

Matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Tämä oli toinen kertani Kantolan Kammarilla ja siitä on kyllä näiden kahden kerran jälkeen tullut yksi suosikkikirppareistani. Paikka on vain jotenkin niin sympaattinen. Tunnelma on hyvä ja omistajat ovat tosi mukavia eivätkä mitään perus-kirppisjobbareita. Ja hyviä löytöjäkin tehtiin jälleen.

Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori-kannu löytyi hintaan 13 e. No joo, kansi puuttuu eli se on hakusessa, mutta ei haittaa vaikkei löytyisikään. Siellä oli myös kannellisia kannuja, jotka maksoivat 60-70 e ja googlettamalla löysin sivustoja, joissa ko. sinistä kannua on myyty/ostettu jopa hintaan 130 e. Ei huono löytö. Ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että näitä kannettomia kannuja oli kaksi kappaletta myynnissä eli kumpikin "perhe" sai oman pehtoorinsa (vaikka meillä sellainen "elävä" tosin on jo ennestään...)

Yksi emalikuppi piti taas kotiuttaa. Samoin yksi iso kulho leivonta- yms. käyttöön.

Yhdestä pöydästä myytiin "jämiä" puoleen hintaan ja siitä lähti mukaan rintakoru ja vanha silmälasikotelo. Harmi kun kakkuloita ei ollut sisällä. Tuosta pöydästä ostin myös punaiset, tosi hyväkuntoiset Reebokin Freestyle Hi -tossut. Koko oli juuri sopiva ja hintaa peräti kympin. Olen meinannut ostaa ko. tossut jo pidemmän aikaa. En tosin punaisia, mutta nyt kun ne tuohon hintaan myynnissä olivat, ei niitä jättääkään voinut, eivätkä varmasti käyttämättäkään jää.

Hämeenlinnan Suurkirpputorilta löytyi seuraavia juttuja: "Huippuhienot" keitto- ja opaskirjat, 50 senttiä kappale. Eikös vaan näytäkin syötävän hyvältä tuo solakan suomalaisen annos...? Ja kuinka moni meistä taitaa modernin säilöntätavan - pakastamisen? ;D

Ihan paras löytö oli tämä Kockums-emalikattila. Hintaa oli kyllä 12 euroa, mutta laatu onkin sitten toista maata kuin heppoinen kiinalaisemali. Kattila on tosi paksua emalia / rautaa ja painaa niin paljon, ettei sitä meikälainen meinaa edes yhdellä kädellä jaksaa nostaa. Sunnuntaina siinä tehtiin jo pottumuusia ;)

Hämeenlinnan Suurkirpputori on kyllä oikein perinteinen "jobbari-kirppis"... Löytöjä voi tehdä, mutta suurimmaksi osaksi huomaa hinnoittelusta, että "ammattilaiset" ovat olleet asialla (--> kallista). Yläkerrassa on mm. toimistokalusteita, jotka jaksaa joka kerta aiheuttaa hysteerisiä naurukohtauksia ja "ette voi olla tosissanne" -huudahduksia. Kapisia toimistotuoleja, joiden verhoilut näyttävät siltä kuin toimistossa olisi vietetty erittäin kosteaa toimistoelämää, rikkinäisiä käsinojia, kakkaisia hiiriä ym. ym. Siis ihan roskiskamaa! Ja ne hinnat - vaikka lapuissa lukisi "VIE POIS ILMAISEKSI" ei kukaan niitä voi haluta. Ei vaan voi!

Tuotteiden esillepanoon on kyllä panostettu...

Ja mitähän tähän sitten sanoisi...

Itäsaksalaista muotoilua

Vihdoinkin paikoillaan! Nimittäin joskus vuosi sitten ebaysta ostamani lamput. Jeee!! Suurkiitokset isukille, joka sähköisti lamput uudelleen. Itä-Saksalainen tehdaslamppu on 1940-50 -luvulta ja "saksilamppu" 1920-30 -lukua. Kattolampusta ei ollut jäljellä kuin emalikupu. Johdot oli pätkitty pois, mutta vanha Narva-merkkinen hehkulamppu oli jätetty paikoilleen ;) Seinälampussa oli alkuperäinen johto paikoillaan.

Iltakävelyllä Düsseldorfissa näin muuten jossain ravintelissa ihan samat lamput katossa (3 kpl). Baari ei ollut auki, joten ihastelin lamppuja ikkunan takaa. Vähän jäi harmittamaan, kun en ottanut kuvaa...

Näistä kuvista ei näy, että uusi johto on kangasjohtoa - niin kuin asiaan kuuluu.

"Saksilamppu" on Kaiser Idell / Christian Dell -tyylinen lamppu, ei aito kuitenkaan. Aidot Bauhaus-kauden Kaiser Idell -lamput maksavat aivan julmetusti. Tämän sain huudettua ebaysta itselleni edullisesti. Pituutta ja kulmaa saa säädettyä. Oikein näppärä vekotin ;) Ajattelin, että laitan sen olohuoneen nurkkaan "toimistotarvikehyllyn" viereen, mutta se päätyikin nyt tuohon lukunurkkaukseen (jossa kukaan ei kyllä koskaan lue... mutta nyt kun on hyvä lamppu, niin miksipä ei).

Vanha peltiloora on löytänyt elämälleen uuden merkityksen. Se on juuri sopivan kokoinen laatikko keittiön hellan eteen. Ja erittäin hyvän muotoinen, sillä puut mahtuvat siihen poikittain.

Kirpparilta ostamani puunväriset kynttilänjalat saivat maalia pintaan. Liitutaulumaalia, kun en muutakaan jaksanut lähteä esimään... :) Tuli aika kivat.