
Asemapäällikkö lähti eilen työmatkalle Italiaan ja lentokone oli tuskin noussut ilmaan, kun hiiret jo hyppivät pöydällä. Järjestelin vähän katastrofihuonetta (=salainen peräkammari, johon tungettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat romut ja remppatarvikkeet) ja puunasin paikkoja muutenkin. Peräkammarista ei kaunista saa tekemälläkään, vaikka se nyt siistimpi onkin. Sen "lattiasta kattoon" -remppa olisikin keittiön jälkeen vuorossa. Sitten kiskaisin irti lippuluukun hyllykön, jonka asemapäällikkö karvaisin pikku kätösin oli askarrellut ruokahuoneen puolelle. Kenenkään puusepäntaitoja väheksymättä, se nyt vaan oli aika hurja ilmestys keskeneräisenä rojunkerääjänä. Vilpitön aikomus olisi tehdä siihen laatikot, mutta en usko, että tässä remontin tuoksinnassa ne valmistuvat ihan äkkiä, joten irti vaan, kun kukaan ei ole näkemässä :)
Aloitin myös pitkään listalla roikkuneen keittiön ikkunaseinän maalauksen. Tekemäni sävy (=vähän sitä ja tota sekaisin) tosin vähän arveluttaa. Täytyy pällistellä huomenna päivänvalolla. Seinän kanssahan on ollut vääntöä, tuleeko siihen tapetti vai maalataanko se. Itse olen ollut koko ajan maalin kannalla, vaikka useita tapettimalleja olen siihen tilannut ja kokeillut. Mikään ei vain toimi. Kenties yksivärinen tapetti? ;)
Olen ollut pitkään toooodella kyllästynyt ruokapöytäämme ja uudessa Avotakassa oleva ”Yhdellä silmäyksellä” -juttu sytytti lampun päässäni. Meillä olisi yläkerrassa vanha (ja pirun painava) tamminen työtaso, josta tulisi aika makea ruokapöytä valkoisin (tai miksei mustinkin) metallijaloin. Pahus, täytyy odottaa, että isäntä saapuu reissusta, sillä yksin en saa tasoa roudattua alakertaan. Vai tulisko joku jeesiin? Heti huomenna ;)
Valkovuokkoja ja villimustaherukan oksia lasipurkissa... tästä se alkaa, ihana luonnonkukkien sesonki <3 Kiinnostuneille muuten tiedoksi (olen unohtanut kertoa): vanha keittiömme on varattu. Kivaa, kun sille löytyi täältä blogin kautta ostaja :)

















































