Sinne män

No nynne vei ne mun kaurapellot!! Hö. Oli se kuitenkin aika kiva farmari, kun otti meidänkin pojan puimurin kyytiin. Kiire vaan tuli äkkiä pois. Puimurit on ihan jees kauempaa katsottuna ;)

Kun viljat oli puitu, oli aika siirtyä marjapuskille. Marjoja ei tullut tänä vuonna kuin tähän hieman kitukasvuiseen vaaleanpunaiseen herukkaan. Hyvä, että jollekin kelpaa, kun ei tästä määrästä paljon leivonnaisia tai mehuja taiota.

Ja tässä ollaan jo äiteen tomaattiviljelyksiä verottamassa. Edelleen; olen iloinen, että kelpaa :) Huomatkaa yksi omppu, jei!

 

Maukasta & mukavaa viikonloppua!

Näin meillä nukutaan

Enpäs olekaan tainnut vilauttaa nykyistä makuuhuonettamme ”kalustettuna”? Täällä yläkerrassa, vieraskammariksi tarkoitetussa huoneessa olemme nukkuneet kesäkuun alusta asti. Hyvin on nukuttukin.

Helteiden aikaan lämpötila kohosi päivisin sietämättömiin lukemiin, mutta kunnon läpiveto illalla/yöllä ja tuuletin päälle niin ei ongelmaa. Tarkoitus olisi muuttaa takaisin alakertaan sitten kun keittiöremontti yms. on valmis ja luovuttaa tämä kammari jälleen vieraiden käyttöön. Niin, tai mistäs sitä tietää… Suunnitelmat tässä talossa tuppaavat elämään ;) 

Kerran kesässä kun viitsii pedata pedin ja laittaa jotain päiväpeittoa muistuttavaa pitsiliinaa sängylle, on siitä toki otettava kuvat. Että tämmöistä täällä nyt. Aika mummoa. Aika sillisalaattia... ;D Siihen pysyvään ja oikeaan makuukammariimme näkisin tulevaksi jotain huomattavasti vähäeleisempää tapettia, kenties yksivärisiä seiniä ja muutenkin seesteisempää meininkiä ;) Taikayö-tapetti on erittäin hieno ja näyttävä, mutta makuuhuoneen tapetiksi ehkä vähän turhankin. Tai sitten jonkun pitäisi osata hillitä näitä "somisteitaan" ja pitäytyä selkeässä linjassa. Arvatkaa onnistuuko...? Noup.

Suuri kurpitsa

Tämä kesä on ollut erikoinen ja poikkeuksellinen (toivottavasti!) siinäkin mielessä, että kadotin kokonaan puutarhainnostukseni. Mikään pihaan liittyvä ei ole jaksanut kiinnostaa. Kaikki alkoi ihan normaalisti ja keväällä laittelin pihaa ja viljelmiä innoissani kuntoon. Sitten tuli se trombi, joka vei paviljongin ja sen mukana taisi hävitä se Intokin. Onneksi viljelykset porhaltavat ilmankin ja mm. tämmöinen hervoton keila oli kasvanut ihan vaivihkaa kesäkurpitsoiden joukossa. Huomasin sen toissapäivänä ja keräsin äkkiä talteen. Tänään siitä tehdään soppaa.

Tomaatteja kypsyy tasaiseen tahtiin ja raakileita on PALJON. Tuo on aika kiva avomaalajike, kun kasvusto pysyy matalana ja tiiviinä pensaana. Se pärjäsi ilman tukea ihan tähän viikkoon asti. Nyt kun tomaatteja alkaa olla niin runsaasti, virittelin ympärille tukikepit ja vähän rautalankaa. Lajikkeen nimeä en valitettavasti muista...

Sipulitkin ovat tänä vuonna isoimpia ever. Todistettavasti pärjään ilman sua Into, mutta olis tosi kiva jos ilmestyisit taas ensi vuonna - pysyvästi!

Uusi arki

Kultaisten kaurapeltojen keskeltä teitä tervehtii erään laiminlyödyn blogin emäntä - moi. Meinasin syyttää hellettä, kun blogi ei ole taas hetkeen päivittynyt. En kuitenkaan tee niin. Eihän se helteen vika ole, jos on itse laiska ja saamaton. Huomaatteko, otin tuosta pois sen tyhmän (viitaten Zen Cafén biisiin, jos joku ei hiffannut) ;) Sitten ajattelin pyytää anteeksi, kun en ole jaksanut postailla tai vastailla kommentteihin, mutta enpä tee sitäkään. Ärsyttävää aloittaa jutut aina samalla laululla: ”anteeksi, kun en ole taas hetkeen sitä ja tätä…” Että se siitä. Ihanaa, kun olette jaksaneet roikkua täällä pahimpien helteidenkin aikana ja tervetuloa erittäin lämpimästi te kaksi uutta lukijaa ;D

 

Arkeen on siis palattu täälläkin. Ihana, uusi, erilainen arki. Ai miten niin erilainen? No siten niin, että ennen lomaani tein radikaalin, mutta pitkään pohtimani ratkaisun: irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani ja rupesin freelanceriksi - yrittäjäksi! Mitäkö sitten yritän? No, periaatteessa samaa kuin ennenkin ;) En ole täällä blogissa koskaan tainnut avautua työkuvioistani tai siitä, mitä teen työkseni, joten kerrottakoon nyt, että olen koulutukseltani graafinen suunnittelija ja tehnyt yli 16 vuoden ”uran” media-/mainostoimistomaailmassa. Äitiysloman jälkeen työ ei kuitenkaan tuntunut enää ihan samalta ja tuli tunne, että työntekijän rooli on nyt nähty. Halu kokeilla omien siipien kantavuutta kasvoi kasvamistaan. Kun työmatkaakin kertyi lähemmäs sata kilsaa per päivä eikä työnantaja lämmennyt etätyölle, päätös oli selvä. Jännittävää, vapauttavaa, ihanaa, hiukan pelottavaakin olla nyt kokonaan omillaan. Päällimmäinen tunne on kuitenkin jotakin sanoinkuvaamatonta. Mahtava fiilis - kyllä mä pärjään! Failure is not an option ;)

Pyöritän nyt siis omaa yhden naisen mainostoimistoani. Muutaman asiakkaan olen saanut, mutta lisääkin huolin mielelläni ja tietysti täällä blogissa käytän tilaisuuden yritykseni markkinointiin ;) Jos etsit suunnittelijaa yrityksesi visuaaliselle ilmeelle, tekijää mainoksille, esitteille, tuotekuvastoille ja nettisivuille, tai kaipaat stailaajaa ja valokuvaajaa tuotteillesi tai jotain muuta tuohon suuntaan, täällä ollaan! Ota rohkeasti yhteyttä niin kerron lisää: voikukkapelto@gmail.com.

Helteinen päivä Arolan höyläämöllä

Teimme viime viikolla pienen kesäretken Vampulaan Arolan höyläämölle. Meillähän on edellisten remonttien yhteydessä valitettavasti hävitetty kaikki vanhat puulistat ja korvattu ne mitä ihmeellisimmillä rimpuloilla. Muutama pätkä vanhaa jalka- ja kattolistaa on remontoidessa tullut vastaan lastulevyjen alta ja hyvä niin, sillä niiden mallien pohjalta olemme valinneet samantyyppiset listat tilalle. Tämmöisellä 1940-luvun puolivälissä valmistuneella maalaisasemalla listojen(kaan) tyyli ei ole ollut mikään kruusattu ja koristeellinen, joten ihan simppeleillä vanhoilla malleilla mennään.

 

 

Tämä oli nyt toinen kerta, kun haimme ison läjän listoja Arolan höyläämöltä - eikä varmaan viimeinen, sillä listoja saa kyllä helposti menemään metrin jos toisenkin, kun hommaan oikein kunnolla ryhtyy. Enpäs muuten ole kysynyt isännältä, miten hän päätyi alunperin siihen, että listat haetaan Arolasta, mutta veikkaisin syynä olleen sen, että tuotevalikoima on heidän nettisivuilla niin kattavasti esillä tai ehkä tärkein syy on kuitenkin se, että heiltä saa listat myös valmiiksi maalattuna...? Veikkaisin jälkimmäistä. Kenties meitä lähempääkin vanhan mallin puulistoja on saatavilla, mutta me emme niistä tiedä, joten Vampulaan tiemme käy :)

 

Satuimme paikalle sopivasti kahvitunnin aikaan koneiden ja miesten ollessa tauolla, joten saimme oikein perinpohjaisen esittelykierroksen höyläämöllä. Kiitokset vain oppaallemme! Olen käynyt kerran sahalla, mutta höyläämöllä en muista käyneeni koskaan - ainakaan näin isolla. Minulle tuli ihan yllätyksenä, että joku höylä on oikeasti ihan hervoton masiina. Ja aika vaarallinen... Höylästähän tulee lähinnä mieleen se semmoinen perinteinen koulun puukässätunnin pieni puinen höylä ja höyläpenkki... heh. "Jännä juttu", että järeämmät ovat koneet oikealla höyläämöllä ;)

Puutavara tulee Arolaan eri sahoilta ja siellä siitä valmistuu mm. erilaisia listoja, katto- ja seinäpaneeleja sekä lattialautoja. Tuotanto on millintarkkaa hommaa ja hävikkiä syntyy todella vähän (kuten allaolevasta kuvasta näkyy). Tuotteet voi ostaa semmoisenaan tai ne pintakäsitellään ja maalataan asiakkaan toiveen mukaan. Me valitsimme valkoisiksi maalatut listat, sillä listojen maalaus on tällä hetkellä vihoviimeinen puuha, mihin haluamme ryhtyä. On meinaan muutakin hommaa... Näillä listoilla pitäisi taas pärjätä hetki, mutta eri asia onkin, koska niitä ehtii laittamaan paikoilleen. Palaamme asiaan jahka on jotain valmista näytettävää!

- Postaus tehty yhteistyössä Arolan Höyläämön kanssa -

Kukkia ja kakkuja

Mahtava viikko jälleen takana. Vieraita, kivoja juttuja, menoa ja meininkiä, kirppistelyä, huutokauppaa, hellettä, kakkuja ja kukkia… Ihan sekaisin, mikä päivä milloinkin on. Täydellistä lomalle antautumista siis.

 

Yksi kiva kirppislöytö: soma vanha käsipeili.

Viljelmäni eivät oikein tykänneet kylmästä alkukesästä ja mm. avomaankurkku sanoi sopimuksensa irti. Tai MINÄ sanoin sen irti, kun siemenet eivät itäneet ja ostotaimet kuolivat... Päätin, että kurkkua saa kaupastakin :) Kesäkurpitsat ja yrtit voivat kuitenkin ihan hyvin ja kohta saadaan nauttia ensimmäiset oman maan kesäkurpitsat.

Pari vuotta sitten huusin huutokaupasta muutaman opetustaulun. Silloin jäi hieman kaihertamaan etten huutanut itselleni voikukkaa - olisi maksanut ehkä kuusikymppiä. Lauantaisessa Urjalan kouluhuutokaupassa voikukka-opetustaulun hinta nousi 185 euroon! Kilpailua Ebba Masalinin opetustauluista oli aikas mielenkiintoista seurata… Ajattelin, että opetustaulubuumi olisi jo mennyt ohi, mutta väärässäpä olin ;D Ei mennyt montaakaan taulua alle satasen. Itse tein yhden ainoan huudon ja sillä huudollani päädyin vanhan astiakaapin (onnelliseksi?) omistajaksi. Palataan siihen myöhemmin.

On taas aika hyasinttien...

Omalla pihalla on kai sallittua olla heinäkuun helteillä hieman jouluisissakin tunnelmissa. Keväällä (tai viime syksynä - en nyt muista kumpana) maahan iskemäni hyasintit nimittäin päättivät alkaa kukkimaan. Eipä siinä mitään - minähän rrrakastan hyasintteja! :)

Havaintoja tältä kesältä. Numero yksi: tämä vuosi todellakin on ruusun vuosi. Juhannusruusut (joita meillä ei valitettavasti ole kuin yksi piskuinen, kaltoinkohdeltu taimi) olivat aivan huikeat ja niin ovat nämä "normaaliruusutkin". Meidän iso ruusupuska on vallan punaisena kukista.  Havainto numero kaksi: tänä vuonna meillä ei ole herukoita. Isossa puskassa, joka viime vuonna notkui tertuista, on muutama hassu marja. Tainneet raukat paleltua. Toisaalta helpottavaa, kun tiedossa ei ole sitä "mehu- ja mitä kaikkea herukoista voikaan keksiä" -rumbaa, mutta toisaalta kyllä niistä nyt muutamat mehutkin mielellään joisi. No, ensi vuonna sitten.

 

Me nuoren purjehtijan kanssa toivotamme teille oikein ihanaa & aurinkoista viikonloppua!

Voi kesä!

Moi kesä ja lämpö, kiitti kun tulitte takaisin! Enpä tajunnutkaan, että mulla olikin teitä jo iso ikävä. 

Ensin täytyy (taas) esittää pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogissa ja kommenttiboksin puolella. Olen vaan ollut niin lomafiiliksissä, että olen avannut tietokoneen vain pakon edessä. Nyt piti välillä tulla kertomaan kuulumiset, jotka ovat pääpiirteittäin tässä: "Täällä ollaan ja kesästä nautitaan" :)

Ensimmäiseen lomaviikkoon on mahtunut kaikenmoista touhua. On käyty shoppailemassa, pyörähtämässä Särkänniemessä sekä ihan isolla kirkolla asti. Jokapäiväisiin "Voitonviihdytyssessioihin" kuuluu pyöräily lehmille, hepoille ja rantaan. Varpaita on huljuteltu viileässä järvivedessä, mutta uimaan ei olla vielä uskallettu. Jotenkin ihan uskomatonta, että viikko sitten oltiin pihalla välikausihaalareissa ja tänään ilman vaatteita :) 

Tätä mysteerikukkaa en muista yhtään viime vuodelta. Luulin aluksi, että se on joku "vaivaistulppaani", joka tekee tulppaanin sijasta ruohosipulin kukintoa muistuttavan kukan. Nuppu aukesi pari päivää sitten ja siihen ilmestyi keltaiset kukat. Mikä sitten lieneekään - tunnistaako joku? 

Pionissa on/oli tänä vuonna huikeat kolme nuppua. "Pääkukka" otti ja kukki jo viikko sitten. Ison kukan muuten tekikin. Kaksi pienempää nuppua aukeilevat nyt. Eihän sille mitään voi, että pioni vaan on puutarhan kuningatar.

 

Hurmuria toivottiin kuviin - hurmurin saitte :) 

Leppoisia kesäpäiviä teillekin!