Asemalla

Kuinkas meidän muutossa ja remppapuuhastelussa sitten kävikään... Muuttopäivä oli sovittu torstaille 11.10. ja tietty edellisenä yönä pieni herra alkoi ilmoitella tulostaan. Supistukset olivat tosi kipeitä, joten ei muuta kuin sairaalaan. Meikäläinen vietti siellä yön ja seuraavan päivän. Asemapäällikkö (=entinen pehtoori) päästettiin onneksi kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi, kun homma ei sillä kertaa edennyt mihinkään, ja sitten pirtein mielin muuttamaan... Asemapäällikkö hoiti siis muuton ja haki minut illalla sairaalasta kotiin - uuteen kotiin asemalle yöksi, ekaa kertaa. Supistusten kanssa kärvistelin vielä pari iltaa, kunnes lauantai-iltana mentiin oikeasti synnyttämään ja sunnuntaiaamuna aikaisin syntyi Voitto ;)

Viimeisillään raskaana ehdin maalata makuuhuoneen katon, repiä lattiasta muovimaton, levyt ja tuhat naulaa irti ja maalata sen. Pohjatapettia ehdin laittamaan puoleen huoneeseen. Tilanne on edelleen sama. Aika eksoottinen, vai mitäs tykkäätte? :)

Tapetointihommat kun eivät nyt ole olleet tässä ihan päällimmäisenä mielessä (tai mielessähän ne ovat kaiken aikaa kun ympärilleen katselee...), päätin alistua persikkaisen tapetin hetkelliseen kohtaloon ja peitellä sitä vähän kartoilla, opetustauluilla ym. rekvisiitalla. Eihän tässä muukaan auta :)

Ruokailu-hengailutila näyttää kaikessa keskeneräisyydessään tältä. Jonakin päivänä toivottavasti hieman erilaiselta. Kiva kun on jotain mitä odottaa, heh. Keittiössä ollaan edetty ihan kivasti sitten viime näkymien ja ensi kerraksi voisin näppäistäkin sieltä pari fotoa.

Toissapäivänä pihan raparperit olivat jäätyneet ja eilen tuli ohut valkoinen kerros lunta! Hui.

Kiitos ihanaiset vielä kerran onnitteluistanne!

Mukavaa & aurinkoista lauantaita ja viikonlopun jatkoa!

Kukkuu!

Heipä hei blogiystäväiseni, täällä ollaan! Jotkut olivat jo ilmaisseet huolensa edelliseen postaukseen, kun mitään ei kuulu ja kävin sinne nopsaan huikkaamassa sairaalasta käsin, että hengissä ollaan ja palataan, jahka pääsen kotiin.

No, kotona ollaan nyt jo toista aamua, mutta jotenkin tuo rytmi ja ajanhallinta meni kerralla uusiksi ;) Syy siihen tietysti on maailman ihanin - Voitto <3

Jatkamme bloggailua heti, kun mammakin tästä vähän virkistyy ja jaksaa taas touhuilla.

P.S. Sukat käsien lämmittäjänä on Voiton mielestä kuuminta hottia. Kannattaa kokeilla... ;)

Remppakuulumiset

Remonttireiskan nopea iltakatsaus: työmaalla kaikki hyvin :) Keittiön seinät on laudoitettu (kyllä vain... saa nähdä minkälainen latoefekti siitä vielä kehittyy) ja keittiön puulattia on hiottu ja kohta maalattukin. Pehtoorilla oli hiomisen kanssa tekemistä, sillä kittiä ei oltu lattiassa säästelty, mutta kyllä kannatti. Siitä tulee hyvä! Itse olen jatkanut arkeologisia tutkimuksia tulevassa makuuhuoneessamme (vanha odotushuone, joka edellisten asukkaiden toimesta on jaettu seinällä kahdeksi huoneeksi). "Upean" rusehtavan kukertavan muovimaton alta löytyi hyväkuntoista lautalattiaa, joka pienen hionnan ja maalauksen jälkeen on oikein kelpo lattia. Tapetointia olen myös harjoittanut - ensimmäistä kertaa elämässäni! Harjoittelin tosin nyt ensin pohjustustapetilla :)

Odotushuoneen toiseen osaan (josta mahdollisesti tulee lastenhuone sitten aikanaan) ei ole tarvetta vaihtaa tapetteja nyt heti alkuunsa - ovat sen verran neutraalit. Mutta eikös vain tullut kiva lattia! Maaliksi valikoitui nopean kuivumisen takia Betolux Akva. Tykkään hirmuisesti lattian pienestä röpöläisyydestä ja epätasaisuudesta - siis anteeksi - struktuurista ;)

Pihlgren & Ritolalta saamani tapettimallit ovat kaikki niin ihania, että arvatkaapa vaan osaanko päättää... Onneksi huoneita on, joten näistä voi ottaa monta ;) Yksi vahvoista suosikeista, jota ainakin tulee johonkin huoneeseen, on Ritva Kronlundin Juhannusruusu. Katsokaapa linkistä sisustuskuvat. Ihana...

Osa keittiön kaappien rungoista, ovista ym. tilpehööreistä haettiin viikolla. Siinä ne ovat sievästi nipussa paketeissaan ihanan persikkaisessa olohuoneessamme.

Toinen ihanan persikkainen huone (makuuhuone) on minulla työn alla... palaamme siihen.

Sattuneesta syystä en ole nyt oikein joutanut pyörimään blogimaailmassa. En ole ehtinyt vastailemaan ihaniin kommentteihinnekaan - kiitos ja anteeksi. Välillä yritän käydä kurkkimassa, mitä teille oikein kuuluu, mutta tosiaan kommentointi on nyt vähän vähissä. Nettiliittymäkin muutti jo uuteen osoitteeseen, vaikka varsinainen muuttopäivä on vasta ensi torstaina. Parempi kuitenkin niin päin. Niin ja juu, laskettu aika olisi sitten huomenna. Onneksi kenelläkään ei tunnu olevan asian kanssa kiire... Mä ajattelin kuitenkin muuttaa ensin! ;)

Kaaos kauhukeittiössä

En suinkaan ole kääriytynyt muovimattoihin, hautautunut laminaattikasan alle tai lähtenyt laitokselle. Täällä ollaan ja mikäs on ollessa, kun remontti etenee. Päivät tuppaavat vain hieman venähtämään remontin tuoksinnassa ja "raportointiin" ei ole oikein ollut aikaa.

Sitten viime kerran olen erikoistunut pyökkilaminaatin repimiseen, mäntypanelien maalaamiseen ja lattian pakkelointiin  - noin niinkuin pääpiirteittäin. Olen löytänyt "sisäisen purkajani", joka haluaa työntää pienen sorkkarautansa laminaattien, epämääräisten paneleiden ja lastulevyjen alle, kurkata ensin ihan vähän varovaisesti ja sitten repiä ne tyytyväisenä pois. Olen myös huomannut panelien maalaamisen olevan IHAN hanurista ja lattiahommien sopivan hyvin tällaiselle pygmille.

Pehtoori sen sijaan on viettänyt pari tuskaista iltaa kylpyhuoneessa rapsutellen laattojen saumauksia auki ja saumaten niitä uudelleen. Kova homma. Sitten vuorossa olikin keittiön purkutyöt.

Laattamestari in da house...

Sinitarralla paikkasimme sen :/

Eilen meillä oli keittiö. Tänään ei ole.

Stairway to... heaven? Uuh.

Ja "parin" laminaattipalan ja noin viidensadan lankanaulan

alta paljastuu oiva rappu

Kävin tänään kuolaamassa Tapettitalo Pihlgren & Ritolan myymälässä. Mahtavaa, kun on tuommoinen ihanuus omassa kylässä. Pyysin mukaani mallipaloja, jotka saan postissa lähipäivinä. Saattoi lähteä vähän mopo käsistä. Ihania tapetteja on niin paljon! Portaikkoon ostin pari rullaa. Pidetään jännitystä yllä siihen asti, kun saan niitä seinälle ja kuvattua tänne. Toivottavasti siis ensi kerralla voin ilahduttaa teitä hieman kauniimmilla kuvilla.

Se on kuulkaa lokakuu nyt - hyvää alkanutta sellaista kaikille!

Meikä vs. muovimatto

On tää äitiysloma hienoa aikaa, kun voi lepäillä ja orientoitua pienokaisen tuloon. Jep. Kyllähän mä yritän ja lepään aina tarvittaessa, mutta kun… niin, puuhaa piisaa. Tänään kurvasin paikalliseen sekametelikauppaan, ostin pienen sorkkaraudan ja paketillisen vastasyntyneen vaippoja. Just in case. Kiitos muistutuksesta, Sanna ;D Kurvasin asemalle ja ajattelin kurkata keskipäivän ratoksi odotushuoneen muovimaton alle. Muovimatto lähti niin mukavasti rullalle, että päätin kurkkasta vielä lastulevypahvinkin (vai miksikä sitä oikein kutsutaan) alle.

Yöks...

Levyssä olikin sitten tekemistä. Ja tuhat naulaa. Alta paljastui kuitenkin ihan perus lautalattia. 

Seuraavaksi ohjelmassa on pakkelin laittoa naulan reikiin, pientä hiontaa ja maalauspuuhia. Huomenna taidan pitää kuitenkin remonttivapaan päivän ja keskittyä vaihteeksi pakkailuun. Sitäpaitsi sorkkaraudan kanssa tuttavuutta tehnyt oikea käsi on nyt vähän arka ;)

Asemalla

Kukkuu vaan täältä muuttopuuhien keskeltä :) Aivan ensiksi hurjan paljon kiitoksia kaikille teille ihanaisille, jotka jätitte viestiä edelliseen postaukseen ja elätte hengessä mukana. Olette parhaita!

Avaimet uuteen torppaan on saatu ja muutto alkanut. Olen pakkaillut ja purkanut tavaraa, jota pehtoori on selkä vääränä ja hiki päässä kantanut. Nyt todellisuus alkaa valjeta remontinkin suhteen: paljon on tehtävää. Keittiö räjäytetään ihan ensimmäisenä. Suunnitelma on selvä ja toivotaan, että keittiön osalta remontti itsessään on niinkin nopea operaatio kuin vanhojen kalusteiden purku, uusien kalusteiden kasaus ja seinäpintojen fiksaus. Peukut pystyyn, ettei mitään yllättävää tule vastaan :) Vanhan talon ollessa kyseessä, mitäpä veikkaatte... ;D Kun keittiö on käytössä, voimme muuttaa sisään ja sitten on aikaa puuhastella muiden huoneiden kanssa. Totuus kuitenkin on, että puuhaa riittää ja kaikki pinnat joudutaan laittamaan uusiksi.

Tässä muutama ilon aihe asemalta: pönttöuunit (kaksi kappaletta), lippuluukku ja vanhat ikkunat. Onneksi jotain sentään on säilytetty.

Näin se homma etenee. Ennen ja jälkeen kuvia tulossa heti kun päästään hommiin. Moro!

Tuuletusta!

Se on totta! Vihdoinkin... Nyt saan tuulettaa :) Pankkiasiat on hoidettu, kaupat kätelty lopullisesti kuntoon, kuumottava heinäkuun lopulta kestänyt odotus kaikkien osalta ohi ja asema virallisesti meidän. Muutto voi alkaa jo ensi viikolla!

Nyt siis alkaa se fyysinen vaihe. Muutto... (yök) Remppa... (kiva). Mitään ei ole vielä pakattu. Paniikki... (no ei nyt sentään). Onhan meillä nyt kuukausi aikaa muuttaa. Tai itse asiassa pehtoorilla on kuukausi aikaa. Jaa miten niin? Noh... niin... Voisin paljastaa teille tässä vaiheessa yhden toisenkin pikkuisen salaisuuden. Arvaatteko jo vai annanko vihjeet? Viiden pisteen vihje: liittyy siihen, että tässä kunnossa ei painavia muuttolaatikoita paljon kannella. Kolmen pisteen vihje: kirppareilta on löytynyt viime aikoina paljon pieniä vaatteita, nalleja ja kirjoja... Yhden pisteen vihje: Tänään alkoi rv 37. Kyllä, meille tulee vauva :)

Mitäs sanotte? Enkö olekin aika hyvin pitänyt salaisuuteni? :) Arvatkaa, olisiko tehnyt mieli toitottaa tästä jo helmikuussa. Sitten päätin, että kerron vähän myöhemmin. Sitten myöhemmin päätin, että kerron, kun jään äitiyslomalle. Sitten kun tuli nämä talokuviot ja kaikki, päätinkin, että kerron vasta, kun taloasiat ovat kunnossa. Meni vähän pitkäksi... Nyt laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa. Että kukkuu!

Mikä kakku!

Hei kaikki herkkupebat! Nyt tulee sellaisen omenapiirakan ohje että oksat pois. Tästä tuli kerralla meidän perheen Makean Ystävät ry:n suosikki. Ohjeen näin ihanaisessa Kanelia ja kardemummaa -blogissa ja pakkohan sitä oli testata. Nimittäin mikään leivonnainen, jossa on kondensoitua maitoa, ei voi olla huono ;)

MAUKAS OMENAPIIRAKKA
24/26 cm irtopohjavuoka

POHJA
100 g voita / margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja

TÄYTE
3-4 hapokasta omenaa ohuiksi viipaloituina
kanelia
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk (150g) creme fraichea
1 muna
1 tl vaniljasokeria

PINNALLE mantelilastuja

1. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauheseos. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Lado kuoritut ja ohueksi viipaloidut omenat taikinapohjan päälle. Ripottele omenoiden päälle kanelia.

3. Sekoita loput täyteainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja.

4. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia. Anna viilentyä ennen tarjoilua.

Mantelilastut kruunaavat makunautinnon ja antavat piirakalle ihanaa rapeutta. Itse en muistanut kuoria omenoita (menivät hyvin kuorineenkin) sekä olosuhteiden pakosta laitoin ranskankerman sijasta kermaviiliä. Mutta siis kaikenkaikkiaan; aivan ihanan makiaa piirakkaa, sanoo hän, ja lähtee kauppaan hakemaan pari purkkia kondensoitua maitoa varastoon... just in case :)

Leppoisaa lauantai-iltaa murut!

Löytöjä

Hyvä kirppistuuri jatkuu. Viime päivinä on löytynyt kaikenmoista. Aiemmin löytämäni työkalupakki / kantovärkki pääsi hyvin palvelleen "puutarhauran" jälkeen sisätiloihin. Siihen uppoaa näppärästi kaikkea "hyödyllistä"...

Iso pino syviä ja matalia lautasia kolmella eurolla. Ehtaa neuvostoliittolaista tuotantoa. Onko kenelläkään kokemusta / tietoa, voisko näitä ajatella tyrkkäävänsä astianpesukoneeseen...?

Sokerina pohjalla: ihania sisustustavaroita Tarinoita Talosta -blogin kirppikseltä :) Kiitos Kati!

Callunat sun muut

Skudaa! Aika pirtsakka ja aurinkoinen syyspäivä takana. Vireystaso ei ole ihan parhaimmasta päästä ollut, mutta pikkuisen metsä- ja kirppisreissua sentään tuli tehtyä. Bauhausista oli tarkoitus hakea variksenmarjoja ja hopealankoja, kun niitä mainostivat. Tykästyin kuitenkin näihin valkoisilla kukilla oleviin callunoihin, tuttavallisesti kanerviin. Ovat jotenkin kauniin sammalmaisia, eivät ollenkaan semmoisia perinteisiä kanervia, joita en kauheasti koskaan ole fanittanut :)

Peltinen Hangon keksin ruusupurkki tuli perjantaina kirpparilla vastaan. Vähän sen kanteen on raaputettu epämääräisiä kirjaimia, mutta muuten hyväkuntoinen ja hintansa väärtti - 5 euroo. Näistä pyydetään välillä ihan pimeitä hintoja...

Pimeän hintainen ei myöskään ollut sydäntarjotin. Euron. Yksi skrubu siinäkin on, mutta sehän ei meikäläistä haittaa ollenkaan. Se sen sijaan haittaa, että rakastamiani tatteja on tänä vuonna ollut TOSI vähän. Pakkaseen en ole saanut yhtään. Nämäkin menevät saman tien käyttöön - tattirisoton tekoon siis!

Viimeisiä kasvimaan väripilkkuja keräilin talteen. Yöt alkavat olla sen verran kylmiä, että vilustumisvaara olisi näillä ollut tiedossa.

Oikein mukavata sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa viikkoa kaikille tänne kurkkiville!

Toivotellaan samalla myös uudet lukijat tervetulleiksi - tervetuloa =)

Pallot

Mähän en periaatteessa tällä hetkellä sisusta, mutta päätin kuitenkin ihan vähän testata, miten kuistilla tämän kesän roikkuneet valot sopisivat kartan reunalle. En tiiä... roikkukoon nyt tuossa muutaman päivän :)

Jotta näin.

Syksy!

Hyvää alkanutta syksyä, lempivuodenaikaani! Rakastan syksyn tuoksua ja tunnelmaa, ilmojen viilenemistä, sitä kun sienimetsässä rämpimisen jälkeen voi sytyttää kynttilät ja laittaa tulet uuniin. Tämä syksy on vähän erilainen. Talo löysi uudet asukkaat! Fiilis on todella hyvä, mutta odottava, innostunut ja ehkä aavistuksen vielä levoton. En uskalla tuulettaa ennen kuin myyjän ja ostajan pankit ovat sanoneet käsipäivää ja antaneet "siunauksensa" :) Paljon tekemistä onkin sitten edessä ja alkaa se rankin vaihe: pakkailu ja MUUTTAMINEN. No ehkä siitä selvitään :) Sisustusrintamalla on luonnollisista syistä hiljaista, kun katse on tulevassa ja ainoat sisustussuunnitelmat tällä hetkellä koskevat lähinnä muuttolaatikoiden väriä :)

Omenat ja päärynät ovat meillä vielä kovin raakoja. Päärynöitä noukin kokeeksi muutaman, josko kypsyisivät tuossa laarissa ja pääsisin testaamaan maun. Sipulisato ei ollut tänä vuonna häävi. Osa sipuleista ei kasvanut juuri istukassipulia suuremmaksi.

Chili, jonka lajiketta en tiedä, on tehnyt paljon pieniä palkoja. Yrttejä olen ottanut säännöllisesti talteen talven varalle.

Tämmöiset nopeat (puutarha)kuulumiset tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla voin jo tuulettaa ja kertoa teille lisää uutisia. Voikaahan hyvin!

Ai niin, meinasin ihan unohtaa tämän kivan tunnustuksen, jonka sain "Saa kurkistaa" -blogista.

Kiitos Minttu! <3

Säännöt tunnustukseen ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tämähän sopi minulle kuin nenä päähän, kun ei tarvinnut keksiä vastauksia kysymyksiin tai tehdä jotain muuta aivokapasiteetin käyttöä vaativaa... ;)

Annan tämän tunnustuksen ilomielin eteenpäin. Kaikki lukemani blogit sen toki ansaitevat, tällä kertaa nimeän seuraavat:

Pikkutalon elämää - kestosuosikki ja hengenheimolainen Turuust :)
Suvikumpu - upeita kuvia, kivoja kisuja, puutarhatunnelmaa ja käsitöitä
hyvää&kaunista - parhaat ja hauskimmat jutut!
Koivukujan varrella - pohojoista kauneutta :)
~ villa tölli ~ - Töllin ihana emäntä vaan tarttee tän lapun...

Yks jordanialainen ja pari opetustaulua

Reilu viikko sitten roudasin paikalliselta kirpparilta kotiin yhden laatikon. Kyseessä ei ole mikä tahansa perus-peltilaatikko vaan ehta jordanialainen ammuslaatikko :) Kyllä alkoi taas mielikuvitus laukkaamaan, kun mietin miten "jortaanialainen" on päätynyt tänne meidän kirppikselle... Sisällä laatikossa oli (on vieläkin) vuoden 1983 Aamulehti (jossa kerrotaan mm. kuinka väkivalta Tampereen keskustassa on lisääntynyt) ja kenties peltilaatikon aiemmalle omistajalle, Kaukolle, tullut metallityöväen liiton jäsenlehti Ahjo samalta vuodelta. Laatikon kanteen on kuitenkin raapustettu tussilla Leo ja kymmenen viivaa... Mitä hittoa? Ehkä Leo on Kaukon poika, joka taisteli Jordanian muukalaislegioonassa ja kun kotiinpaluun aika koitti, Leo pakkasi vähäiset tavaransa (10 kpl) tähän laatikkoon. Ja sitten laatikko päätyi isä-kaukolle säilytykseen. Vai miten se nyt meni? Keksikää ite parempi... =)

Aamulehden ja Ahjon lisäksi minulla on nyt laatikossa toisenlaisia "aarteita". Sain nimittäin Natura Gardenilta paketin blogiyhteistyön merkeissä. Nyt jordanialainen pitää sisällään kaikkea pientä ja tarpeellista puutarhan hoitoon kuten polvisuojat, erilaisia kasvitukia ja kiinnikkeitä, vesisaavin suojan (nerokas keksintö!), vesipistoolin yms. Näille tulee varmasti käyttöä.

Eilen olin tosi reipas. Heräsin yhdeksältä ja yhdeltätoista olinkin jo huutokaupassa Urjalassa. Siellä myytiin kunnan koulujen ylijäämäirtaimistoa: vanhoja hyväkuntoisia koulutauluja 120 kpl, karttoja, pulpetteja, höyläpenkkejä, käsityökaluja, kattiloita, urkuharmooneja, kirjahyllyjä, peltikaappeja... ja paljon muuta. Todellinen aarreaitta. Osassa tavaraa hinnat kipusivat odotetusti korkeiksi, mutta sitten taas esim. peltikaappeja sai viedä pois melkein ilmaiseksi, kaikki vanhat pulpetit annettiin huutokaupan lopuksi halukkaille ilmaiseksi, urkuharmoonit eivät maksaneet juuri mitään jne. Kunpa vain olisi tilaa säilöä, mutta tässä tilanteessa, kun nykyistä taloa koitetaan myydä ja uuteen ei vielä päästä, en voinut hamstrata lisää tavaraa. Jotain sentään tarttui mukaan; pari hyväkuntoista kasvitaulua (harmittamaan jäi se voikukka... miksi en huutanut...? ei kymppi tässä konkurssissa enää olisi miltään tuntunut!), lokki ja tiira -aiheinen opetustaulu ja Läntisen pallonpuoliskon iso kartta (ylläri...). Huutaminen tai tässä tapauksessa "professionaalisti" oman numerolapun nosteleminen oli kyllä muuten aika kutkuttavaa puuhaa... Onneksi huutokaupassa ei käynyt maksuvälineenä kuin käteinen. Onnistuin kyllä shoppaamaan tasan sen, mitä olin aiemmin automaatilta nostanut. Siinä mielessä voin onnitella itseäni... ;) Mutta kaunis on tämä saniaistaulukin, eikö vain?

Iltasella kävimme pehtoorin kanssa vielä katsastamassa Hämeenpuiston sisustusantiikki-tapahtuman. Tosi kiva, kun tämmöisiä tapahtumia järjestetään ja myyjiäkin oli yllättävän paljon paikalla. Sisustustapahtumat selkeästi kiinnostavat ihmisiä ja mietinkin, kuinka paljon porukkaa olisikaan ollut paikalla, jos markkinointiin olisi panostettu ripaus enemmän. Ihania tavaroita oli kaikenlaisia, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Ehkä syynä oli aamupäivän huutokauppasessio... ja se, että pehtoorikin lupasi pitää kukkaronnyörit tiukalla :)

Toivotan teille oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!