Terdellä

Eilen oli meillä vielä oikein miellyttävä, kesäinen ja aurinkoinen keli. Ennen kuin lämpötila alkoi radikaalisti tippua, kerkesin laitella terassia viihtyisämmäksi. Toissailtana kannoimme pirttipöydän varastosta esiin. Totesin siihen, että kyllä pirttipöytä vaan on pirttipöytä. Siis ei hyvällä... Jotenkin tuli vaan niin Alibi-lehti mieleen, kun pöytä nökötti karulla terassilla ;D Pienellä rekvisiitalla terassista tuli mielestäni kuitenkin aika kiva hengailupaikka. Tänä vuonna siinä voi sään salliessa ruokaillakin, kun on se pirttipöytä ;)

Pakollinen omenankukkapäivitys: meillä kukitaan! Ensin rohkaistui Vuokko, sitten seurasi Harlamovski ja perässä rautatieomenapuu. Pikkuruinen Lobo vielä miettii, josko sitä tohtisi. Onni on oma omenapuu, tai muutama ;) Magnolia, kirsikka ja luumu eivät kukkineet vielä tänä vuonna.

Lapsi sai "uuden" kulkupelin. Onneksi vauhti ei ole päätähuimaava, sillä sen verran holtitonta on vielä tuo meno. Mutta jostainhan se on aloitettava ;)

Raunioilla

Ai mitäkö tein viikonloppuna? No, keräsin pari tiiltä ;)

 

Toisen onnettomuus on toisen onni… vai miten päin se nyt menikään. Bongasin yhdeltä Facebookin myyntipalstalta ilmoituksen vanhan navetan tiilistä. Jes, vanhoja purkutiiliä = ihana sokkeli tulevaan huvimajaani/kasvihuoneeseeni, mahtava patio, polkuja puutarhaan, sisälle sisustuselementiksi… ihan mitä vaan! Lauantaina paahtavassa helteessä käytiin asemapäällikön kanssa navetan raunioilla hakemassa peräkärryllisen verran tiiliä ja sunnuntaina tein itsekseni keikan trooppisessa helteessä. Huh, nyt on tiiltä, mutta luulenpa, että varmuuden vuoksi haen vielä hieman lisää. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä vielä keksii :)

Tiiliä riittäisi kyllä muillekin. Minä en millään pysty kaikkia viemään ;) Jos ei kenellekään kelpaa, ne menevät kesäkuun lopulla poistoon. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse (voikukkapelto@gmail.com) niin laitan sinulle omistajan yhteystiedot. Tiilet ovat niin keskellä kaunista, mutta autioituvaa maaseutua, että siellä ajellessa tulee väkisinkin mieleen, että asuuko täällä joku. Haikeaa katsella hylättyjä taloja ja raunioituvia kivinavetoita, mutta toisaalta onneksi löytyy myös kyliä, joissa on vielä elämää ja uuttakin rakennetaan. Sellaista se on...

Tehotiimi

Päivitelläänpäs vaihteeksi remonttikuulumisia, ettette vain luule, että täällä lepäiltäisiin laakereilla. Portaikon faceliftaus on edennyt loppusuoralle. Asemapäällikkö ruiskumaalasi seinät ja katon öljytemperamaalilla, portaikon päätyseinä eristettiin ja tapetiksi laitettiin Pihlgren&Ritolan Kirsikkapuu.

Eihän siihen mennytkään kuin reilu puolitoista vuotta, että sain tuon ihanan tapetin seinälleni ;) Ostin Kirsikkapuuta tänne silloin, kun olimme juuri muuttaneet, tarkoituksenani oli tapetoida portaikon järkyt lastulevyseinät piiloon. Suunnitelmat kuitenkin/onneksi muuttuivat matkan varrella, kun projekti meni hetkeksi jäihin erään nyttemmin puolitoistavuotiaan pikkuapurin syntymän takia. Nyt sitten lastulevyt ja järkyt kasaripuolipanelit saivat vihdoin lähtöpassit ja esiin otettiin vanha katto ja lautaseinät. 

Lautaseinien alkuperäinen vihreänharmaa maali (jota täältä on muuten löytynyt ihan joka seinästä kaikista ensopahveista yms. Ilmeisesti muita värejä ei ollut silloin keksitty ;D) oli periaatteessa ihan kiva, mutta se teki rapusta niin synkän ja tunkkaisen, että päädyimme kuitenkin valkoisiin seiniin ja kattoon. Portaikon askelmiin koitin valita alkuperäistä vihreää tapailevan sävyn, mutta vähän hailuksi se jäi. Lakkaöljymaalin voi muuten sävyttää uudelleenkin, jos sävy ei ole mieleinen, vinkiksi vain. Minä tyydyn nyt tähän :)

Sateenkaarivärien värikarttoja

Maalarin tehtävänä on nyt ihailla portaikon uutta ilmettä ja odotella rappusten ensimmäisen maalikerroksen kuivumista. Toinen puoli tehotiimistä siirtyi jo ulkoeteisen kimppuun. Sieltäkin kuoriutui lastulevyjen alta kaunis vanha panelikatto ja ekat vanhat kattolistat, jotka oli jätetty piiloon lastulevyjen alle. Jiihaa!

Paketti Ranskasta

Kävin eilenillalla hakemassa postista paketin, josta postinjakaja oli jättänyt muistutuksensa työpäivän aikana laatikkoon. Postia Ranskasta. Arvaatteko jo? No joo, ostaa täräytin Ranskan eBaystä pitkään haaveilemani Jielden lamput. Olkoon vaikka syntymäpäivälahja itselleni. (Mainittakoon, että synttärit olivat maanantaina ja isännältä sain lahjaksi tällä kertaa palotikkaat yläkertaan. Romanttisten syntymäpäivälahjojen perinne jatkuu ;)). Nämä kaunottaret ovat -60-luvulta. Pääsevät sängyn yläpuolelle lukulampuiksi tai sitten jos en raaski piilottaa niitä makuukammariin, pistän ne johonkin paraatipaikalle... nähtäväksi jää.

Mutta hei, mitkä ihmeen lamput näihin menevät? Pitääkö kannat sittenkin vaihtaa? Vai täytyykö lamputkin tilata Ranskasta...? :) Kertokaas viksummat! 

Jottei hommat vaan loppuis

Olen viime syksystä asti vaivihkaa koittanut kertoa asemapäällikölle kuinka superhieno ja mahtava keittiö/ruokahuone aseman vanhasta odotushuoneesta tulisi. Tuo huonehan on edellisten asukkaiden väliseinällä jakama tila, jossa on makuuhuoneemme ja "pojan leikkihuone" (jos sitä lelujen kaatopaikkaa voi siksi nimittää). Väliseinä poistettuna tuo olisi mahtavan kokoinen huone, josta on uloskäynti jyhkeille graniittiportaille. Miettikää tätä: aamuaurinko, kupposellinen kahvia portailla tai portaiden juureen luonnollisesti rakentuvalla patiolla ;) Iso pönttöuuni lämmittämässä talvella pirttiä. Ai että. Täydellinen keittiö.

Tämän haavekuvan esteenä on ollut pelko mittavista ja kalliista putkitöistä, jotka vaatisivat mahdollisesti kaivauksia talon ulkopuolella yms. Pari päivää sitten meillä kävi putkimies arvioimassa käyttövesiputkiston uudistamista ja arvatkaapa mitä. Selvisi, että mitään kaivuita ei tarvita. Poistovedet saadaan vedettyä uusiin putkiin ja ohjattua vanhaan viemäriin! 

Nyt on fiilikset korkealla ja pää täynnä visioita. Hieman paineita ja päänvaivaakin keittiön tuleva muutto aiheuttaa. Miten saada aikaiseksi näyttävä, mutta silti vähäeleisen tyylikäs, toimiva, iätön, käytännöllinen, kiva ja hieno keittiö pienellä budjetilla? Mahdollisuuksia ja ideoita on niin paljon. Unelmia ja toiveita vielä enemmän. Ja budjetti... noh niin, minimi ;D

Voi jehna. Olen aika täpinöissä! Pinterestin keittiökansiooni alkaa lähiaikoina kertyä aika paljon matskua. Mulle saa myös vinkkailla, jos näette kivoja & persoonallisia keittiöitä tai ideoita :)

Näitä tänään otettuja kuvia nykyisestä keittiöstämme katsellessani päällimmäisenä on ajatus, että voi kiesus tuota sälän määrää! Pientä piperrystä... purkkia, purnukkaa ja kannua joka paikka täynnä. Yleisilmeestä tykkään toki (onhan se mun keittiö), mutta tuo sälän määrä täytyy saada jotenkin aisoihin ;D Vuosien kirppistelyt ovat tainneet tehdä tehtävänsä.

Aikataulu tulevalle keittiönsiirto-operaatiolle on loppuvuodesta. On se hyvä, ettei me ikinä saatu niitä välitilan laattojakaan tuonne nykyiseen hommattua... :)

Keittiöunelmiani Pinterestissä

Kylvöjä, kukkia ja kakkuja

Sain tehtyä ensimmäiset kylvöhommat viime sunnuntaina juuri ennen kuin taivaalta alkoi sataa rakeita ja muuta epämääräistä. Tämän viikon kosteat kelit ja lämpenevät yöt tekevät luonnolle tosi hyvää. Nyt vain odotellaan, että mullasta alkaa nousemaan jotain.

Tänä vuonna viljelylaatikoihin meni perinteiset salaatit, tillit, kesäkurpitsat ja avomaan kurkut. Mausteeksi hieman kirveliä, meiramia, sileälehtistä persiljaa, rucolaa. Mitähän tuosta unohdin? Edellisvuosien rakuuna, ruohosipuli, iisoppi ja timjami voivat hyvin, kiitoksia vain kysymästä ;) Näiden lisäksi haen paikalliselta puutarhalta vielä jotain spessua. Viime vuonna sieltä lähti mukaan minimunakoiso, ananassalvia ja suklaakirsikkatomaatti. Munakoisoa ja suklaakirsikkatomaattia haluaisin tänäkin vuonna. Vahingosta viisastuneena tiedän nyt, että tomaatti kasvaa ihan hervottoman kokoiseksi ja vaatii tosi vahvan tuennan. Viime vuotinen tomaatti käytännössä halkesi rungosta kahtia. Satoa olisi tullut paljon, mutta sattuneesta syystä se ei oikein kypsynyt. Ne pari tomaattia, jotka kypsyivät, olivat todella hyvän makuisia.

Unelmia ja haaveita pihan suhteen olisi valtavasti, mutta tänä kesänä täytyy koittaa himmata ja tyytyä siihen, mitä on. Tuo saamani P niin kuin puutarha -kirja ei tietenkään helpota asiaa...  Melkeinpä ärsyttää katsella toisten ihania pihoja ja puutarhoja ;D Jonkunlainen katos, paviljonki tai aurinkosuoja täytyisi kai silti täksikin kesäksi hommata, sillä pihallamme ei ole juurikaan varjoisia paikkoja ja minusta on kiva muutenkin, kun puutarhakalusteet ovat suojassa katoksen alla pahimmalta sateelta. Suunnitelmissa on myös kiinteän puisen pergolan, huvimajan, viherhuoneen ja kesäkeittiön rakentaminen, mutta tälle kesälle en elättele siitä toiveita. Ehkä ensi vuonna… tai sitä seuraavana. Pitäisi saada nämä sisähommatkin joskus tehtyä ;)

Tänään kävin kaivelemassa mullasta ensimmäiset omat parsat. Parsaviikot, jei! ;) No joo, ei näillä parsoilla vielä sukulaisia ruokita, mutta maistellaan nyt ensin, miltä oman maan parsa maistuu.

Ihan huikea tämä atsalean kukkamäärä. Hei viisaammat; saako atsaleaa pidettyä hengissä kukkimisen jälkeen? Vai onko se vain hetken onni ja sitten menoks? Edellinen oli nimittäin sitä laatua tai sitten en vain osannut hoitaa sitä oikein (mikä ei ole mitenkään ihmeellistä...). Onneksi innokasta kastelutyövoimaa tuntuu löytyvän :)

Herukkamoussekakku numero kaksi, tällä kertaa mansikoilla koristeltuna, toimii äitienpäiväkakkunakin.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Erityisesti omalle äiti/mummikullalle <3

P.S. Puutarhaunelmiani voi kurkkia täältä Pinterestistä

Kirppikset, mummot ja kamiinat

Olen tehnyt viime aikoina muutamia kivoja kirppislöytöjä. Eilen asettelin niitä yläkerran Taikayö-kammariin. Kivaa kun on uusi huone, jota sisustella. Lattialistatkin ovat muuten paikoillaan (ennenhän ei saanut huonekaluja laittaa paikoilleen, muistattehan), paitsi puoli metriä, kun lista lopahti kesken. 

Innokas ihailija rrrrakastaa uusia mummotyynyjä.

Kirjapainon kirjasinlaatikko ja vanha peili ovat tuoreita löytöjä,

helmitaulut ja rekkarikilpi vanhoja.

Vappuna pääsimme ensimmäistä kertaa kylämme nuorisoseuran talolle kokoustamaan. Yksinäisenä ja melkein käyttämättömänä rapistuva talovanhus on ulkoa hieman surullinen näky. Sisällä oli paikat ihan kunnossa. Eteisen seinällä oli kaksi kunniakirjaa, toinen vuodelta 1930 ja toinen 1934. Niissä kehuttiin paikallisen nuorisoseuran "säännöllistä ja voimakasta toimintaa" sekä "tarkoituksenmukaista aatteellista toimintaa ja hyvää järjestöyhteyden hoitamista". Salissa kuolasin noita puutuoleja ja ihmettelin kamiinoita, jollaisia en ole ikinä nähnyt livenä (samantapaisia silloin tällöin Lantliv-lehdessä).

Huikeat!

Kuvat saa klikattua suuremmaksi

Loppuun kirppisvinkki tamperelaisille / matkalaukkufriikeille: Nekalan kirpparilta löytyy tämmöinen pöytä! Tai ainakin eilen viiden aikaan se näytti tältä. Yksi mies käveli  käytävillä kolmen laukun kanssa. Minäkin päästelin pöydän edessä puolitoistavuotiaan lapsen lailla "ö, ö, ö" -huutoja (tarkoittaa voimakasta tahtomista), mutta siihen tuli tyly kommentti: "meillä on noita jo ihan riittävästi". Sinne jäivät. Menkää hakemaan!

Herukkamoussetorttu

Uusimmassa Pirkassa oli mielenkiintoinen resepti, jota piti testata: Mustaherukka-valkosuklaajuustokakku. Minulla ei ollut valkosuklaata. Tai no oli joo... mutta sattuneesta syystä sille kävi vähän hassusti. Ei, se ei mennyt parempiin suihin, vaan paloi vähän pohjaan. Uskokaa siis, jos ohjeessa sanotaan, että suklaa kannattaa sulattaa vesihauteessa. Kattilassa, edes pienellä lämmöllä, nou nou. Paistettu valkosuklaa oli sinänsä kyllä ihan hyvää, mutta esteettisesti vähän surkea näky. Korvasin valkosuklaan siis nerokkaasti purkillisella kondensoitua maitoa ja voin sanoa, että toimi erittäin hyvin. Puoli purkkia herukkamousseen ja puoli purkkia päälliseen. Nam!

 

Herukkamousse oli niin valtavan hyvää, että sitä olisi voinut lusikoida ihan "raakanakin" (ja vähän kyllä lusikoinkin, myönnettäköön). Löytyipä nyt herukalle uusi käyttötarkoitus, sillä niitä meillä piisaa.

Edit. Herukkamoussesta voi jättää sokerin (1/2 dl) pois, jos käyttää kondensoitua maitoa, joka on jo valmiiksi makeutettua. Kumpaankin mousseen lisäsin reseptistä poiketen teelusikallisen vaniljasokeria.

Ihanaa & aurinkoista viikonloppua kaikille!

Taikayö

Tässä se vihdoin on koko komeudessaan - Taikayö-tapetti. Tykkään todella paljon. Olen aika onnekas, kun nykyisestä kotikaupungistani löytyy Suomen vanhin edelleen toimiva tapettitehdas, Pihlgren & Ritola Oy. Ja vielä onnekkaampi ja onnellisempi olen siitä, että saan tehdä heidän kanssaan yhteistyötä.

Minulla ei oikein ollut mitään selkeää visiota tapetin suhteen. Mietin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja heitin PR:lle joitain tapettimallien nimiä, jotka itseäni miellyttivät; Juhannusruusu, Kamomilla, Lumme, Oratuomi, Pikkurokokoo, Niittyleinikki, Lintu Sininen, Kashmir, Lukko... mutta sanoin, että olen avoin kaikille ehdotuksille. PR:n naiset sitten ehdottivat, että miten olisi Taikayö? Kipaisin hakemassa värimallit - ja bingo! Vihreäpohjainen Taikayö oli heti jotenkin ihan meidän näköinen.

Taikayö on 50-luvun malli, joka palasi takaisin tuotantoon viime vuoden syksyllä. Tämän vihreän version lisäksi Taikayöstä on saatavilla liila-sininen ja harmaa-valkoinen väri, jotka sopivat varmasti paremmin niille, jotka eivät ole ihan näin "rohkeita" ;)

Pihlgren & Ritolan paperitapetit painetaan Toijalassa yli 180 vuotta vanhalla menetelmällä suomalaiselle tapettipaperille. Väripigmentit ovat perinteisiä maavärejä kuten okraa ja sienaa ja ne sekoitetaan käsin liituun ja veteen. Joukkoon sekoitetaan vielä perunajauholiima. Jokaista väriä varten on omat painotelat ja värikaukalot. Eri tapettierien välillä saattaa olla pieniä värieroja johtuen juurikin siitä, että värit sekoitetaan käsityönä. 

 

Jotain taikaa tässä tapetissa on, kun eri kuvissa, eri valossa, värit vaihtelevat tosi paljon. Välillä on tosi vihreää ja välillä vihreä taittaa enemmän keltaiseen/ruskeaan.

Vieraskammarissa alkaa olla listoja vaille valmista. Listojen jälkeen kuulemma saa laittaa tavaroita paikoilleen. Ennen ei :) Lattia maalattiin luottomaalilla, Sateenkaarivärien vanhan ajan lakkaöljymaalilla. Tämä lattia ei ollut niin kulunut ja kuoppainen kuin alakerran lattiat ja siitä taisi tulla paras lattia tähän mennessä. Seuraavaksi olisi vuorossa kaiketikin portaikon seinien ja katon maalaus. Hyvä tästä tulee :) Kiitos vielä PR:n väelle tapetista!

- Tapetti saatu Pihlgren&Ritola Oy:ltä -