Vuohenputken tunnistus

Vuohenputkesta tietoa hakiessa törmää varoituksiin sen myrkyllisistä "näköiskasveista" hukanputkesta, myrkkykatkosta ja myrkkykeisosta. Varoitus on aina toki paikallaan ja ummikkona ei kannata mitään kasvia, sientä tai marjaa ikinä poimia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä pihallasi kuitenkin kasvaa vuohenputki (ellei pihasi ole runsaskasvuisella rantavyöhykkeellä, matalassa vedessä tai tulvavaikutteisella niityllä, nevalla tai letolla...) mutta jos olet epävarma, paras on tietysti kutsua paikalle "asiantuntija" tai tarkkailla kasvuston kehitystä yksi kesä, huomioida kaikki tuntomerkit ja pois sulkea väärät vaihtoehdot. Vuohenputki eroaa myrkyllisistä myrkkykeisosta ja hukanputkesta niin lehtiensä muodon kuin kasvupaikkansa puolesta.

Parhaat tuntomerkit mielestäni ovat, että vuohenputken lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset. Tämä tarkoittaa sitä, että lehti jakautuu kolmeen osaan, joista kukin jakaantuu kolmeen lehdykkään.  Myrkkykeison ja hukanputken lehdet ovat ihan erilaiset (muistuttavat enemmän persiljaa tai kirveliä). Toinen hyvä tunnistuskeino on se, että varsi on selkeästi kourumainen.  Tyvessä on punertavaa. 

Vuohenputki kasvaa tiheänä mattona pihoilla ja ojanpientareilla ja tukahduttaa helposti muun kasvillisuuden alleen. Meillä vuohenputki on vallannut kaikki kukkapenkkien reunat ja pensasaitojen aluset. Käytännössä kaikki paikat, mitkä eivät ole pyhitetty voikukalle ;) Nuo kaksi rikkakasvia todella porskuttavat pihallamme, mutta en ota siitä stressiä, sillä niin kauan kuin istutettujen kukkien määrä on näin olematon kuin se tällä hetkellä on, olen sitä mieltä että kukkikoon edes joku. Ja minusta vuohenputket ovat äärimmäisen kauniita. Onneksi meillä ei ole naapureita, joita tämmöinen puutarhaboheemius haittaisi =D

Lisää vuohenputkesta:

Luontoportti

Arktiset aromit

Olkaa rohkeita muttei tyhmänrohkeita! =)

Vuohenputkipiiras

Joka keväinen hortoilu on huipussaan. Rohkaisenkin taas kokeilemaan luonnon ilmaisia vihanneksia, joita pihat ja metsät ovat pullollaan. Meidän pihan vahva suosikki ja ehtymätön villivihannes on vuohenputki. Se, ja tietysti voikukka, eivät pääse tältä pihalta loppumaan - ikinä! Voikukan makuun en ole vielä kovin tykästynyt, mutta vuohenputki sen sijaan kuuluu ehdottomiin suosikkeihin. Olen tehnyt siitä dippiä, pestoa ja piirakkaa sekä käyttänyt erilaisiin ruokiin ja kastikkeisiin. Todella hyvänmakuinen niin tuoreena kuin paistettunakin!

Tämmöisen piirakan pyöräytin helatorstaina vieraille ja kehuja tuli. Eivät arvanneet, että kyseessä oli vuohenputki. Veikkasivat joksikin hienommaksi (sama pää kun on kesät talvet, en muista miksi). No, onhan tässä toki pekonia, rasvaa ja kermaa, joten kauhean pahaa ei voi tullakaan, mutta ensi kerralla taidan kuitenkin kokeilla rohkeasti ilman sitä pekonia! ;)




Vuohenputkipiiras

Pohja: 150 g voita
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl vettä
1 dl emmental-raastetta

Täyte:
paketti pekonia
½ sipuli
2 raastettua porkkanaa
muutama kourallinen tuoreita vuohenputken lehtiä
ripaus mustapippuria

Päälle:
3-4 dl kermaa
3 kananmuna

1. Nypi pohjan ainekset sekaisin. Painele pohja mahdollisimman ohueksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
2. Pilko pekoni pieneksi ja paista pannulla rapeaksi. Ripottele pekoni, pilkottu sipuli, porkkanaraaste ja saksitut vuohenputket pohjan päälle ja mausta pippurilla.

3. Sekoita kananmunat ruokakermaan ja kaada päälle.

4. Paista uunin keskitasolla +200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Voi ihanuus

Tulin vaan nopsaan huikkaamaan, että voi ihanuus tätä ilmaa ja kesän puhkeamista. Pakahdun! Meidän keittiö pääsee kesäkeleillä oikein oikeuksiinsa, kun sinne paistaa koko aamupäivän aurinko ja siellä on OVI. Rakastan avata oven aamulla ja puuhastella raikkaassa keittiössä. Välillä voi piipahtaa paahtumassa ulkona pikkuterdellä. Siellä todella tarkenee (auringossa mittari näyttää jotain neljääkymppiä) ;) Kyllä se on kuulkaas kesä ny! Nautitaanpas taas niin kauan kun tätä kestää.

Eilen poikkesin Ikeaan ja ostin hartaasti odotetun Viktigt-malliston lampunvarjostimet. Osastoa vasta rakennettiin eilen Tampereella ja verhot avataan kuulemma tänään. Onneksi sain sentään verhon raosta ostaa lampunvarjostimet, jotka asemapäällikkö eilen viritteli kattoon. Täydellisen ihanat.



Keräsin äsken kevään ekat vuohenputket. Nyt piirakan tekoon ja sitten ulos taas nauttimaan, moi!

Hortoilua

Kun kerran hortoilemaan alettiin, hortoillaanpa nyt sitten lisää ja testataan vuohenputkea, joka on kuulunut muutaman vuoden "Pitäis joskus kokeilla" -listalle. Keräilin kasan pieniä lehtiä, kiehautin ne ja tein vuohenputki-kinkkupiirakan. Nyt täytyy sanoa, että vau, HYVÄÄ! Oikein hyvää, erittäin miellyttävä uusi tuttavuus. Luulenpa, että harvennan kasvustoja vielä hieman lisää ja laitan vuohenputkea pakkaseenkin. Ja seuraavaksi taidan käydä tallin takana kasvavilla nokkospuskilla. Hortoilu on kivaa - ja ilmaista ;)

Vuohenputki-kinkkupiirakka

1 dl perunasosehiutaleita tai perunasosejauhetta
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita
1 dl vettä

täyte:
1 ½ - 2 dl kiehautettuja hienonnettuja vuohenputkia
1 sipuli
n. 100 g kinkkusuikaleita
2 dl kermaa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
½ tl suolaa
mustapippuria
sitruunapippuria

Sekoita perunasosehiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon pehmeä rasva. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan olla hetki kylmässä. Perunasosehiutaleet ja veden voit korvata käyttämällä taikinaan noin 100 g valmista perunasosetta.
Hienonna sipulit ja vuohenputket. Sekoita täytteen kaikki aineet keskenään. Levitä jähmeä perunavoitaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (halk. noin 28 cm).
Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia. Kaada päälle täyte ja jatka kypsentämistä noin 25 minuuttia.

Aamupäivällä Voiton päiväunien aikaan kohtasin jotenkin absurdin näyn... Eikun hihat heilumaan. 

Sitten sitä herättiin - ja laitettiin ;)

Saas nähdä miten Suomen käy... Ding dong.