Kotona on ihmisen hyvä olla

Kyllä kuulkaa kotihiirtä sieppaa, kun ei ole ollut aikaa olla kotona rauhassa ja puuhastella omia juttuja. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja havahduin tänään siihen, että jouluhan on periaatteessa tosiaankin jo viikon päästä... damn. Arvatkaa onko lahjoja hommattu? Ei ole juu - enkä kai taida hommatakaan ;) Arvatkaa, onko koti koristeltu joulukuntoon? No eipä ole, ei. Enkä taida sitäkään tehdä. Tai no vähän. Mulle riittää pari tähteä ikkunassa ja pari pöytämallista versiota, tuikut, kynttilät, kävyt ja hajusintit. Vähän havun oksia vielä maljakkoon niin sehän ois hyvin pitkälti siinä ;)

Tänään keittiötä silmäillessäni keksin hyasinteille uusia mahtavia "ruukkuja". Peltiset Neuvosto-Viron aikaiset säilytyspurkithan ovat varsin jouluiset ja ylisöpöt. Kannet toimivat tuikkualusina ;)

Yritin ottaa yhdestä vuosi ja kaksi kuukautta vanhasta jääräpäästä tonttukuvia. Visiona, että oltais poseerattu silleen nätisti rottinkituolissa lampaantaljan päällä ja sitä rataa, tiedättehän. Joo varmana. Ehkä koitan huomenna uudelleen - ja sitten luovutan ;) Kun se tonttulakin kulkunenkin osoittautui vaan niin mielenkiintoiseksi... ;D On se vaan niin hassu ja suloinen tyyppi, vaikka välillä (=lue usein) melkoinen protestihenkilö onkin. Kehen lie tullut... :)

Minähän en ole työ- ja muilta kiireiltäni täällä blogimaailmassa ehtinyt sitten yhtään kikkailemaan. Kaikensuuntainen kommentointi  on ollut osaltani minimissä. Sori. Koitan tsempata ja käydä kurkkimassa, mitä teille ihanille kuuluu. Se on moro ny =)