Juurtumisen dilemma

Olen viime aikoina pohdiskellut paljon sitä, miksi toinen juurtuu johonkin paikkaan ja toinen ei. Mikä aiheuttaa sen, että toinen elää tyytyväisenä loppuelämänsä talossa, kun toisen päivärutiineihin kuuluu etuoven selailu? Onko se geeneissä vai luonteenpiirteessä? Miksi toiset osaavat asettua aloilleen ja toiset eivät?

Itse kuulun valitettavasti tuohon juurtumattomien jengiin. Muutoksenhalu on varmaan suurin syy siihen, että en oikein tahdo asettua aloilleni. Mihinkään emme toki ole muuttamassa nyt kun talo alkaa viimein olla oman maun mukainen ja toimiva. Tämähän on meidän koti ja täällä maalla on ihana olla ja elää. Järvi on vieressä ja piha on iso ja aurinkoinen. Jos nyt joku miinus täytyy nykyisestä ympäristöstä keksiä, on se että pihamme on aika karu. Se saisi olla paljon pienempi (=helpommin hallittavissa), metsäisempi ja puisempi, jotta siinä kasvaisi sieniä :) Aiemmin radan tuntumassa kasvoikin ihan mukavasti tatteja, mutta VR:n siistittyä koivut pois radan varresta, ei niitä valitettavasti enää ole. No, nämä ovat pieniä miinuksia ja metsäthän löytyvät käytännössä aivan vierestä.

 

Mutta silti. Voihan sitä ”vähän vaan kattoo” :D Jos vastaan tulisi joku supermahtava ja halpa talo loistavalla sijainnilla, jossa näkisin potentiaalin, en tiedä mitä oikeasti tapahtuisi. Asemapäällikkö on sitä mieltä, että hän ei lähde täältä kuin saappaat edellä enkä tiedä olisiko tosipaikan tullen itsestänikään lähtijäksi. Mutta ainahan voi jossitella ja seurailla tarjontaa. Enkä voi mitenkään olla herkuttelematta ajatuksella, miten mahtavaa olisi suunnitella uutta remonttia, valita materiaaleja, tehdä ihan erilainen keittiö kuin nyt jne. Eri asia tietysti kuka sen toteuttaisi... Jospa seuraavaksi olisikin mun vuoro olla "remppamiehenä"? :D

 

Luin kesällä Villin Pihan Sannasta kirjoitetun talousjutun. Juttu ja Sannan sanat jäivät pyörimään mieleeni ja toivoisin, että osaisin itsekin suhtautua samalla lailla tähän paikkaan. ”En ajattele, kuinka paljon tästä saisi myynnissä, sillä en aio ikinä kaupitella tätä. Elän tässä loppuelämäni.” Miten voisi itse saavuttaa tuon mielentilan ja ajatusmaailman? Onko se tällä luonnolla edes mahdollista? Tietääkö sen, kun se oikea on kohdalla vai elääkö sitä vain koko loppuelämänsä etuovea selaillen ja jotain täydellistä etsien...?

Olisi ihana kuulla, onko siellä muita saman dilemman kanssa painivia :)

Pronssinvärinen valokate

Kesäloma. Helle ja siitä johtunut lamaantuminen. Paluu arkeen. Tiivis työtahti.  Siinä pääpiirteittäin yli kahden kuukauden blogitauon syyt. Blogin päivittämistä olen toki ajatellut päivittäin, mutta aikaa ja jaksamista en siihen vain saanut tänä aikana mistään taiottua. Ihanaa, kun siellä kuitenkin on ainakin yksi uskollinen lukija, joka jo "hätääntyneenä" laittoi viestiä, että mikä meininki. No nyt kerrotaan. Ja tarkoitus tietysti olisi jatkossa vähän aktiivisemmin päivitellä tätä hunningolle jäänyttä blogia :)

Asemapäällikön työtahtia helle ei tuntunut haittaavan. Hiki päässä herra jaksoi painaa julkisivuprojektin parissa läpi kesän. Kun maalausurakka oli ohi, uusittiin myös terassin kattorakenteet ja valokatteet. Valokatteet valitsimme blogiyhteistyön merkeissä K-Rauta Rauta-Otran valikoimasta Tampereelta. Edellinen terassin valokate oli nähnyt jo aikaa sitten parhaat päivänsä ja käytännössä hapertui käsiin. Vanha kate oli kirkasta muovia ja jonkun aikaa asiaa pähkäiltyämme päädyimme kirkkaan sijasta pronssinväriseen. Ensi alkuun hirvitti, että tuliko tehtyä virhe, sillä pronssin sävy on aika ruskea. ”Alkujärkytyksestä” kun toipui ja sävyyn alkoi tottua, se näyttikin todella hyvältä. Iltapäivän ja ilta-auringon paistellessa terassille ja ikkunoista sisään, pronssin sävy antaa valolle ihanan kultaisen vivahteen. Etenkin kylpyhuoneessa, jossa on hiukan rusehtavat lattialaatat, tuo ilta-auringon kultainen valo on ihana! Rohkeasti kannattaa siis valita sävytettykin valokate. Valon läpäisy kirkkaassa on 88% kun taas pronssissa se on 32%. Terassimme on iltapäivisin lämpimällä ilmalla varsinainen pätsi, joten toivotaan, että tuo valon läpäisy estäisi jatkossa edes hitusen pahimmalta paahteelta.

Valokatteet asentanut asemapäällikkö kommentoi, että Marlonin valokate oli (ja on) todella laadukkaan ja kestävän oloinen, helppo asentaa sekä leikata. Ainoa pieni miinus tulee levyjen vaihtelevista pituuksista. Jos tilaa 3000 mm pitkää valokatetta, toki olettaa ja toivoo sen myös olevan sen pituista, mutta valitettavasti pituudet heittelivät jopa kolmella sentillä. No, timanttilaikalla ne sai tasattua kuulemma varsin näppärästi ;)

Minusta tumma valokate istuu aika kivasti tumman katon jatkoksi. Onhan talon ulkonäkö vähän muuttunut alla olevasta kuvasta, vai mitä? :) Nyt pitäisi vielä keksiä minkälaiset ulkovalot laitetaan ennen kuin syksyn pimeys yllättää. Ja terassia pitäisi laajentaa, mutta ehkä sitten ensi kesänä...

Kaupallinen yhteistyö: K-Rauta Rauta-Otra Nekala

Valokatteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Piste i:n päälle

Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN

Kun aloitimme kevättalvella talon ulkomaalauksen suunnittelun, oli ensin ajatuksena säästää vanhat ovet ja maalata ne. Halpojen 80-luvun ovien ulkonäkö ja surkea ovitekniikka olivat kuitenkin ärsyttäneet koko täällä asumisen ajan, joten pian tajusimme ettei ovien säilyttämisessä ole oikeasti mitään järkeä. Ovet päätettiin siis vaihtaa ja valikoimaa tutkittuamme tykästyimme JELD-WENin tarjontaan ja etenkin heidän Advance-valikoiman Classic-ovimallistoonsa. Oven valitseminen olikin yllättävän hauskaa puuhaa Door Designer -sovelluksella, johon saa näppärästi laitettua oman julkisivun kuvan ja siihen mallinnettua eri ovivaihtoehtoja. Leikittelin siis paljon eri malleilla ja väreillä. Kaunis terrakotan tai vihreän värinen ovi olisi ollut päheä, mutta kun mallinnusvaiheessa talon seinien väri ei ollut ihan vielä selvillä, päädyin turvalliseen tummanharmaaseen (NCS S 7502-B), joka ainakin sopisi mihin tahansa seinäväriin.

Itse olisin tyylillisesti tykännyt eniten Classic C1850 W72 -ovesta, jossa on söpöt pienet ikkunaruudut ja kohokuviot. Asemapäällikön mielestä tuon oven ikkunat olivat kuitenkin liian pienet suhteessa oveen, joten C1901 W47 oli luonnollinen valintamme. Siinä on iso ikkuna-alue, sopivasti eleganttiutta ja koristeellisuutta, mutta ei kuitenkaan liikaa ja arkkitehtuurisesti se sopii mielestäni hyvin vanhaan asemaamme.

Ovet asennettiin juuri ennen Ruotsin reissuamme ja kun sieltä tultiin, on kiirettä ollut siihen malliin, että karmien viimeistely on osin vielä tekemättä. Valmista kuvaa sisäpuolelta saatte siis vielä hetken odotella. Asennus meni kahden miehen voimin niin ripeästi, että hyvä kun ehdin ottamaan kunnolla kuvia töitteni ohella. Yhtään kirosanaakaan en kuullut eli se on mielestäni aina sen tae, että jonkun asentaminen sujuu hyvin :D

Alkuun oli aivan uskomaton fiilis, kun ovet sulkeutuvat niin ”smoothisti”. Ne loksahtavat kiinni kuin kassakaappi! Vanhat ovet olivat niin heppoista tekoa, että ne paukkuivat aina järkyttävällä volyymillä auki ja kiinni. Pari kertaa itsekin olin kantajana, kun uusia ovia siirreltiin ennen asennusta ja voin kertoa, että niillä oli sen verran painoa, että tiukkaa teki nostella ja kantaa kolmea ovea paikasta A paikkaan B.

Monille ehkä tuntematon nimi JELD-WEN toimii nimestään ja kansainvälisyydestään huolimatta myös ihan täällä koto-Suomessa. Kansainväliseen konserniin kuuluvan JELD-WEN Suomi Oy:n ovitehtaat toimivat Vääksyssä ja Kuopiossa ja yritys työllistää yli 300 ihmistä Suomessa. JELD-WENin tuotevalikoimaan kuuluvat sekä kotien että julkisten rakennusten sisäovet, ulko-ovet, saunanovet sekä ääni- ja paloeristetyt ovet.

Radan puolelta pari kuukautta sitten...

... ja nyt.

Ulkonäön puolesta uudet ovet ovat kirjaimellisesti piste I:n päälle. Olen aivan lumoutunut niiden tyylikkyydestä ja toimivuudesta. Muutenkin talo alkaa näyttää ”pikkuisen” erilaiselta kuin pari kuukautta sitten. Yksi pääty on vielä maalaamatta ja sisäpuolen karmit laittamatta, joten lopullista esittelyä saatte vielä hetken odottaa. Asemapäällikölle täytyy kyllä antaa täydet pisteet ja urheusmerkki, sillä erittäin ripeästi hän on maalaushommaa edistänyt muiden töidensä ohessa. Yhtään en ole havainnut laiskottelua :D

Before

Before

After. Ilmassa leijuvan oven edestä rappuset on siirretty maalauksen tieltä pois :)

Hommaahan tässä vielä piisaa, mutta kyllä tämäkin jo hivelee silmää.

Aika huikea ero entiseen, vai mitä? :)

Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN.

Ovista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Visiitti Skåneen

Teimme viime viikon lopulla autoreissun Etelä-Ruotsiin, kun ystävämme täytti vuosia ja järjesti kesäjuhlat Möllessä. Yövyimme tällä kertaa Airbnb:ssä, ihan supersympaattisessa skånelaistalossa aivan Grand Hotelia vastapäätä. Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Helteiset kelit kruunasivat kaikin puolin onnistuneen reissun ja Skånen maisemat ovat niin kauniita, että annetaan kuvien puhua puolestaan. Automatkat lasten kanssa menivät jotenkin niin kivuttomasti, että matkaa olisi mielellään jatkanut Tanskan puolelle, mutta talonmaalaus, muut "kotihommat", aika ja resurssit eivät nyt antaneet myöten. Nooooh, ensi kerralla! :)

Uskomaton toukokuu!

Tämä toukokuu jää kyllä hetkeksi mielensopukoihin muistiin. Talonmaalausurakkaa ei olisi voinut aloittaa parempana ajankohtana. Meillä ei ole nimittäin satanut pisaraakaan neljään viikkoon! Luonto kaipaa kyllä kosteutta ja havupuiden ruskeasta väristä huomaa, kuinka kuivaa on. Vaikka en varsinaisesti helteen ystäväksi tunnustaudukaan, niin onhan tämä nyt ihanaa. Nautitaan! <3