Sadonkorjuujuhlassa

Yhteistyössä GreenCare ja Rajamäen

Meikäläisen puutarhassa ei ole tänä vuonna sadolla eikä sen korjuulla juhlittu. Muutama hassu kurkku ja yksi kesäkurpitsa. That´s it. Sipuleita en ole vielä nostanut, mutta tokkopa niidenkään kanssa merkittäviin mittasuhteisiin päästään. Noh, tämä oli nyt tämmöinen vuosi. Ehkä ensi keväänä paremmalla innolla, onnella ja ajalla. Vastapainoksi omalle puutarhaepäonnelle, pääsin keskiviikkona vierailemaan aivan hurmaavaan Annalan puutarhaan nauttimaan GreenCaren ja Rajamäen yhteisestä sadonkorjuujuhlasta.

Kokoonnuimme paikalle kello puoli viisi, kilistimme tervetuliaismaljat ja rupattelimme hetken mukavia. Sen jälkeen oli aika vaihtaa omat kengät "talon" tarjoamiin kumppareihin ja marssia kasvimaille. Selkävaivoista viime aikoina kärsineenä pelkäsin jo, että mahtaako joutua kitkemispuuhiin, mutta ei sentään ;) Tarkoitus oli hakea Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin suunnitteleman sadonkorjuuillallisen ainekset kasvimaalta ja samalla saimme ihastella ja kierrellä muutenkin Annalan kertakaikkisen hurmaavaa puutarhaa. Piha- ja maisemasuunnittelija Kati Jukarainen ja Kanelia ja Kardemummaa -blogin Maria Kesänen antoivat hyviä vinkkejä mm. siihen, minkälaisia hyötykasveja jokaisen on helppo viljellä, oli sitten kyseessä omakotitalon piha tai pikkuruinen kaupunkiparveke.

Kun menun ainekset oli kerätty kasaan, jakauduimme ryhmiin ja aloitimme ruuanlaittopuuhat. Osa meni keittiön puolelle pilkkomaan, viipaloimaan, keittämään, paistamaan ja mitä lie ja toinen porukka teki kurkku- ja kesäkurpitsarelishejä erilaisia Rajamäen etikoita käyttäen. Ruuanlaittopuuhien ja syömisen ajaksi kamera jäi vähän taka-alalla. En ottanut kokonaiskuvaa edes kasvihuoneesta, jossa ruokailimme. Se oli ehkä yksi ihanimmista ja hyväntuoksuisimmista ruokapaikoista evö! :) Lukemattomat tuoksupelargoniat olivat niin ihania. Note to self: hommaa niitä!

GreenCaren ja Rajamäen ihmiset olivat todella nähneet vaivaa ihanan illan eteen ja Helsinki Food Company loihtinut upean menun, jonka sitten itse saimme valmistaa (ainakin melkein kokonaan ;)). Kotiinviemisiksi saimme vielä kattavan kassillisen erilaisia etikoita, puutarhan poretta ja kasvimaakierroksella sekä ruuanlaittopuuhissa käyttämämme saappaat ja essut. Puhumattakaan kaikista ihanista ruokaideoista ja puutarhavinkeistä. Uskon, että tästä illasta jäi kaikille mukana olleille mukava ja lämminhenkinen fiilis ja illan resepteihin palataan varmasti monessa kotikeittiössä.  Minä tein ainakin sitä ihanaa jälkiruokaa heti seuraavana iltana... :) Kiitos vielä järjestäjille ja kanssabloggaajille. Oli ilo tavata ja tutustua!

Mikäli kiinnostuit hurmaavasta Annalan puutarhasta, siitä löytyy tietoa Hyötykasviyhdistyksen sivuilta. Puutarha on kaikille avoin, idyllinen puistoalue Helsingin Vanhassakaupungissa. Menkäähän ihmeessä tekemään kierros ja fiilistemään upeaa sadonkorjuuaikaa. Se on nimittäin nyt!

Yhteistyössä GreenCare ja Rajamäen

Arvonta + alennuskoodi

Sisustuskauppa.com lähetti minulle mieleiseni Yankee Candle -purkkikynttilän tummenevia syysiltoja piristämään. Tuoksun valinta olikin helppoa, sillä keväällä saamani näytteen perusteella ihastuin Cassis-tuoksuun. Ja kyllä, se on aivan ihana! Mukavan mieto ja pehmeä, ei yhtään ärtsy tai liian voimakas. Hiukan mustaherukkainen, muttei yhtään liikaa :)

Saan myös arpoa teidän ihanien lukijoideni kesken 25 euron lahjakortin sisustuskauppa.comiin. Kerro kommentissasi, mikä tuoksu olisi sinulle mieleisin Yankee Candle -valikoimasta. Tuoksumaailmaa pääset fiilistelemään täältä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 4.9. klo 21 saakka. Jätäthän kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi, jos et ole kirjautunut lukija.

Eikä tässä vielä kaikki. Lukijani saavat myös 15 %:n alennuksen sisustuskauppa.comin verkkokauppaan. Alennus on voimassa syyskuun loppuun ja sen saa kirjoittamalla koodin "KUKKA15".

Tunnelmallisia syysiltoja ja arpaonnea!

Sponsoroitu / Yhteistyössä Sisustuskauppa.comin kanssa

Kun kissa katoaa

Viime torstaina päästin Olsun ulos aamulenkille. Sanoin, että tulet sitten kohta syömään aamupalaa. Katselin ikkunasta, kun Olsu nautti auringon lämmöstä ja vaani hiiriä radan varressa. Vähän ajan päästä näin sen mäessä radan toisella puolella. Kuului koiran haukuntaa. Noin tunnin päästä huutelin Olsua keittiön ovesta. Normaalisti kissa juoksee huudon kuullessaan sisään. Nyt ei näkynyt, ei kuulunut. Menin takaisin sisään ja tulin aina välillä huutelemaan kissaa sisälle. Huoli alkoi kasvaa, kun koko päivän aikana Olsusta ei näkynyt vilaustakaan. Normaalisti se käy ulkona, hiippailee pihallamme ja tulee välillä sisälle ottamaan torkut tai syömään. Hengailee kanssani, kun teen töitä. Tykkää olla seurassa.

Ilmoituksia on jaettu lähialueelle siinä toivossa, että joku bongaisi Olsun. Ilmoitettu on karkurit-sivustolle. Tuntuu niin ihmeelliseltä, että kissa, joka oikeasti tuntui viihtyvän kanssamme, osallistui aina kaikkeen, hiipi salaa yöllä jalkopäähän nukkumaan ja herätti aamulla puskemalla tai nuolemalla naamaa, tekisi omasta tahdostaan katoamistempun. Ja vielä niin, ettei vilaustakaan näy. Syytän kaikesta itseäni. Miksi päästin Olsun ulos? Miksen kestänyt sen maukumista ja pitänyt sitä sisällä turvassa? Miksen mennyt heti katsomaan radan toiselle puolelle, kun kuulin koiran haukkuvan. Jos Olsu loukkasi itsensä, olisiko se ollut löydettävissä ja pelastettavissa, jos olisi heti mennyt katsomaan? Hoen itselleni, että eihän se ole kuin kissa. Kyseessä ei ole ihminen. Mutta mitä se auttaa. Suru ja huoli on kova. Epätietoisuus kaikkein raastavinta. Ei tiedä, voiko toivoa parasta vai pelätä pahinta :(

Jotain uutta

Noniin, tännehän sitä sitten palattiinkin uhkailuista huolimatta näin pian… :) Jotenkin arkeen paluu vaan herättää pesänrakennusvietin ja sisustusinnon. Samalla sitten tulee se blogifiiliskin. On se jännä. Eilen tuli aivan hirveä hinku uudistaa koko olohuone, mutta vielä täytyy vähän pehmitellä kanssa-asujaa ja esitellä uusi upea suunnitelmani. Saas nähä miten käy...

Uudet Kelim-matot kruunaavat keittiön ilmeen. Kiitos matoista kuuluu ihanalle "mattonaiselle", Katille =D Syyslomalla sitten maalataan lattia loppuun ja pian tapetoidaan ikkunaseinä. Tapetti on siis tilattu koko kesän kestäneen vetkuttamisen ja pähkäilyn jälkeen :)

 

Ruokahuoneen keltainen Kiurujen yö aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita... Yksi päivä haluaisin heivata sen hittoon ja toisena päivänä pidän siitä kovasti. Hmmm, olkoon... hyvä se on ;)

Bored

Tänä kesänä iski totaalinen blogikyllästyminen. Ei voisi vähempää kiinnostaa oma blogi eikä kenenkään muunkaan. Kameraa olen ulkoiluttanut äärimmäisen vähän, mitään kerrottavaa elämässä ei ole. Siis sitä kerrottavaa, mikä päätyisi blogiin ja kynnys laittaa perinteistä hilipatihömppää on nyt todella korkea. Puutarhassa tänä kesänä kaikki on mennyt lähestulkoon pieleen. Pionit olivat ainoa mainitsemisen arvoinen asia. Muut on jo niin nähty aiempina vuosina, parempana. Onko tämä nyt tässä vai vieläkö täältä noustaan? Jotenkin uskon tuohon jälkimmäiseen, vaikka paukut ovatkin tällä hetkellä loppu. Kenties sitten, kun oikeasti on taas jotain tapahtumassa (asemapäällikkö saa talliprojektinsa valmiiksi ja siirrytään jälleen sisäremontteihin), palaan tännekin virtaa täynnä. Instan puolelle sentään päivittyy satunnaisia räpsyjä - sinne siis, jos kiinnostaa.

Samaa blogiväsymystä on valitellut muutama muukin pidempään blogia pitänyt tässä kesän aikana. Onko blogien aika ohi? Kiinnostaako päivittäinen tikusta asiaa/uusi kukkakimppu -postaus ketään? Itse haluaisin, että postauksessa olisi joku asiakin. Jos ei ole, pysyn mielummin hiljaa. Siihen asti heippa!

Pionin perhanat

Piti vaan tulla tänne huikkaamaan (ja laittamaan itselleni tuleviksi vuosiksi muistiinpano), että pionit kukkivat! Mutta käytännössä myöhästyin. Ensin niiden pikkupalleroiden aukeamista odotetaan kuin kuuta nousevaa monta pitkää viikkoa ja sitten kun arvon ihanaiset vihdoin suvaitsevat aueta, tulee sade rankka ja pionin lakoon vie. Noh, napsin maljakoihin kaikki pelastettavissa olevat palleroiset ja kukinnot. Jäljelle jäi vain iso kasa vaaleita terälehtiä ja laonnut pusikko.

ERITTÄIN hyvä tuuheentumisprosentti tällä pionipuskallani kuitenkin tänä vuonna. Tarkistin viime vuoden postauksesta, että kukkia oli peräti kolme. Tänä vuonna sama puska tuotti lähemmäs kaksikymmentä kukkaa! Jatkakaa samaan malliin, kiitos. Olette edelleen ihania. Herra kaksivuotiaan sanoin: "Minä lakastan noita ukkia!"

Tunnelmia Tallinnasta

Jaahas, aika taas rientää niin, ettei perässä meinaa pysyä. En kuitenkaan stressaa tästä harvasta postaustahdistani (toivottavasti ette tekään) ja voipi olla, että blogi päivittynee kesäaikana vieläkin harvempaan. Tai mistäs sitä tietää, jos innostunkin postailemaan tiuhempaan, jahka tästä lomalle pääsen/joudun ;) Todennäköisesti kuitenkin instagramin puolelta löytyy kuulumisia vähän tiiviimpään tahtiin eli sinne vain seurailemaan, jos suinkin kiinnostaa :)

Palataanpa ajassa taaksepäin kaksi viikkoa. 12.6. minulla oli suuri ilo ja kunnia matkata huikean blogijengimme kanssa Tallinnaan. Kuten aiempinakin kertoina, idean äitinä ja touhunaisena toimi Huushollin Pepi. Menossa mukana olivat vakikasvot Annukka, Bikke, Mervi, Mirah ja Taina sekä uutena porukkaan kutsun saaneet Onnellisen Kirsikan Micu ja Pikkutalon Sanna :) Huippuporukka! Kaikki muut ovat tehneet omat matkakertomuksensa aikaa sitten ja niitä pääset lukemaan ylläolevista linkeistä. Minä vätys sen sijaan palaan aiheeseen vasta nyt.

Menomatka Tallinkin M/S Starilla meni mitä parhaiten laivan aamiaisesta nauttien. Meille oli varattu pöydät laivan keulasta ja pari tuntia vierähtikin kuin siivillä.

Perille saavuttuamme kävelimme (osa porukasta "juoksi" tai siltä minusta ainakin tuntui... ;)) hotelliimme Tallink Cityyn. Olimme sen verran aikaisin liikenteessä, että huoneita ei vielä saanut, joten jätimme tavarat hotellin säilytykseen ja siirryimme pitämään pientä paltsua skumpan äärelle. Sovimme suunnaksi Tallinnan vanhan kaupungin, johon porukka sitten mukavasti hajaantuikin.

 

 

Seuraavana ohjelmassa oli Micun järkkäämä tuokio Kauneussalonki VANILLA SKY:ssä. Kaikille oli varattu joku kiva hoito. Oli manikyyriä, pedikyyriä, kasvo- ja vartalohoitoja, hiusten laittoa...  kirjaimellisesti kaikkea päästä varpaisiin.

Paikan johtaja ja tyytyväiset asiakkaat: Pepi, Sanna, Bikke, Taina, Annukka, meitsi, Mervi, Mirah ja Micu

Paikan johtaja ja omistaja tarjoilivat meille skumppaa, mansikoita, mustikoita ja kirsikoita ja huolehtivat, että kaikki oli hyvin. Jokainen oli supertyytyväinen saamaansa hoitoon. Itse otin jalkahoidon ja harakanvarpaisiini lakkauksen. Vielä kahden viikon jälkeenkin kynnet ovat vasta lakatun näköiset. Suosittelen!

Hoidoista päästyämme kiirehdimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja kohti ruokapaikkaamme. Osa kävi hotellin kautta ja osa nautti sen ajan aurinkoisesta illasta ravintolan terassilla :) Pepi oli varannut meille pöydän suositusta Peppersack-ravintolasta. Kun kello seitsemän (tai hieman yli) saavuimme ravintolaan, se oli aivan tyhjä, mutta noin puolen tunnin päästä porukkaa lappasi sisään bussilasteittain ja koko iso sali sekä pienet huoneet täyttyivät hetkessä. Pöytävaraus on siis varmaan ihan paikallaan - ainakin isommalle porukalle ;)

  

Parasta Peppersackissa olivat ehdottomasti ystävälliset tarjoilijat ja miljöö. Ei ruokakaan huonoa ollut ;) Meille tarjoiltiin ihanat kala- ja liha-alkuruokalautaset sekä tervetuliaismaljat. Kun ne oli nautittu, jokainen tilasi listalta haluamansa pääruoan. Ja tietysti jälkkärit. Nam nam. Mahat tulivat täyteen ja tyytyväiset asiakkaat vyöryivät osa kohti yön rientoja ja osa kohti hotellia. Kuuluin jälkimmäisiin... :D

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen laiskotti ja halusin ottaa mahdollisimman rennosti. Osalla porukasta tuntui olevan vauhti päällä, kun aamupalallakin olivat jo puoli tuntia ennen sen alkamista. Ajattelin ensin lähteä porukan matkassa ostoskeskus Rocca al Mareen, mutta koska laiskotus, jäin miettimään asiaa. Onneksi Sanna oli fiksuna ihmisenä ottanut selvää Tallinnan muusta tarjonnasta, joten otimme taksin alle ja suuntasimme kolmisin (minä, Pepi ja Sanna) Kalamajan alueelle. Jes, erittäin loistava valinta! Tykästyin alueeseen niin, että sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleenkin. Trendikkäitä liikkeitä, rentoja ruokapaikkoja ja boheemeja kahviloita... ja olisi ko. lauantaina ollut jopa Street Food -festaritkin (euron sisäänpääsy!), johon emme valitettavasti ehtineet. Kalamaja oli minusta koko Tallinnan reissun ehdoton helmi!

 

Mukavan Kalamaja-päivän jälkeen suuntasimme reissun kivoimman ja edullisimman taksikuskin kyydissä ensin hotellille hakemaan laukut säilöstä ja sitten kohti satamaa. Paluumatkallekin Tallink oli keksinyt meille pienen piristyksen: M/S Superstarin Comfortluokan. Ah, kyllä kelpasi matkustella rauhallisessa loungessa pikkuherkkuja ja virvokkeita nautiskellen. Päivän lehdetkin olisivat olleet tarjolla. Pitihän se reissu päättää niin kuin se oli alkanutkin - skumpalla :) Itse kävin välillä jonottamassa tax-free -myymälässä parit tulijaiset ja ostokset itselle (aivan törrrrrkeät jonot!) ja fiksut Pepi ja Sanna kävivät hakemassa ennakkotilauksensa sille varatulta tiskiltä. Jos vaan tulijaiset on etukäteen tiedossa, niin ilman muuta ne kannattaa tehdä ennakkotilauksena! Valmis setti huolellisesti pakattuna (kärryssä, mikäli tarpeen) odottaa erillisellä tiskillä ilman mitään jonottamista ja häslinkiä.

Päätän ylimalkaisen Tallinna-raporttini tähän. Paljon hauskaa jäi kertomatta ja näyttämättä. Jos haluat, käy ihmeessä lukemassa matkakumppanieni (paaaljon yksityiskohtaisemmat) tarinat sivun yläreunasta löytyvistä linkeistä.

Kiitos ihanalle blogijengille huippuseurasta. Pian keksitään taas jotain kivaa, eikö vain?

Lämmin kiitos myös mukana olleille yhteistyökumppaneille: Tallink Silja, Vanilla Sky, Peppersack - olette loistavia!