Olgan puodissa

"Kun joku joskus kolahtaa, niin se sitten kolahtaa oikein huolella." Näin tapahtui allekirjoittaneelle (ja hänen seuralaiselleen) eilen Tampereen Lielahdessa. Ihana bloginaistemme poppoo ”Team Sinipaidat” tapasi lauantaina ja päivän ehdoton kohokohta postauksista ja viesteistä päätellen oli Olgan Puoti. Itse kun tyrin aikatauluni, meni lauantain homma meikäläiseltä tällä kertaa pipariksi. Onneksi tilanne Olgan Puodin osalta kuitenkin korjaantui, kun Pepi ehdotti pientä visiittiä kauppaan. Minulla oli siihen erittäin pätevä syykin (tulevat veljenpojan ristiäiset, joihin vaatetta tarvitsin), joten ei muuta kuin auto kohti Lielahtea.

Pepin postauksista etukäteen jo ihastelinkin Masai-mekkoja, mutta enpä olisi uskonut, miten monta kivaa kolttua Olgan puodista minulle löytyisikään. Nyt on varaa valita, minkä mekon tuleviin ristiäisiin laitan. Olgan Puoti olikin kaikille muille bloginaisillemme, paitsi Tainalle, ihan uusi tuttavuus. Taina on ostanut vaatteensa (kuulemma maksamakkaran väriset semmoiset) Olgalta jo vuosia ja niin taitaa tehdä Tainan äiti ja siskokin. En ihmettele. Olgan Puodissa ostaminen on tehty asiakkaille niin helpoksi kuin mahdollista. Valloittava Olga auttaa asiakasta löytämään sopivat vaatteet ja luxuskokoisissa sovituskopeissa ei tarvitse hikoilla. Pientä naposteltavaa ja virvokkeita taitaa olla aina tarjolla. Ihan vaan siltä varalta, jos ostosten tiimellyksessä alkaa hiukomaan :) Meilläkin meni Olgan seurassa vaatteita sovitellessa parisen tuntia ihan huomaamatta. Ja tosiaan, yhtä mekkoa lähdin ostamaan, mutta pois lähdin viiden kanssa - tai kuuden, jos alushamekin lasketaan… heh.

Olgan Puoti löytyy Tampereen Lielahdesta (Possijärvenkatu 1). Tällä hetkellä koko kaupan valikoima on -30%. Lisäksi löytyy monta -50% -rekkiä, joista itsekin löysin pari mekkoa ja joulun jälkeen tietysti on alea tarjolla isomman kaavan mukaan. Merkeistä en tajunnut kysellä sen tarkemmin, koska en oikein niistä perusta, mutta itselleni tosiaan kolahti erityisesti tuo Masai. Joo-o, kyllä Olgan Puodista taisi tulle meikäläisenkin kauppa. Ja tuon tänne äitinikin :) Olga muuten järjestää asiakasiltoja erilaisille ryhmille ja paljon muita mukavia tapahtumia. Käykääpä tykkäämässä Facebookissa niin tiedätte tulevista tapahtumista.

 Tyytyväinen asiakas Pepi ja iloinen kauppias Olga :D

Että tämmöinen muotipostaus tällä erää... Älkää peljätkö, omia kuvia ei ole tulossa ihan äkkiä lisää, on tämä kuvien ottaminen ja niiden katseleminen sen verran jäätävää. Ja noi meitsin pohkeet… ”Ne ei ole mahdolliset”. Näin joku tuntematon nainen niitä kadulla kerran kävellessäni kommentoi. Työkaveri kuuli. Sukuvika - meinaan ne pohkeet :) Rajasin pahimmat versiot kuvista pois. Kaikki mekot ovat kuitenkin saman mittaisia (muut Masai-merkkiä, musta Cream) ja tämmöiselle 160-senttiselle tantalle juurikin passeli hieman polven yläpuolelle jäävä pituus. Ja ai että mä tykkään tuosta armollisesta empire-vyötäröstä. Noissa mekoissa joulunakin voi huoletta syödä - vaikka useamman kerran. Olgan puodista muuten löytyy kokoja jopa kokoon 56 asti, joten ei tässä mitään hätää! =D

Mustavalkoista

Tällä viikolla kuvasin asiakkaalleni tulevia uutuuskankaita ja nämä mustavalkoiset ihanuudet valloittivat kyllä sydämeni. Jaan kuvat teidänkin iloksenne.

Kankaita on lähiaikoina saatavilla kangaskaupoista ympäri maan sekä Tekstiilipalvelusta Toijalasta. Tekstiilipalvelu on tukkuliike, jossa on aivan käsittämätön määrä mitä erilaisempia kankaita. Sieltä voi siis ostaa y-tunnuksella tukkuehdoin (määrät hieman suurempia). Ne, joilla y-tunnusta ei ole ja kankaat kiinnostavat, tiedustelkaapas niitä tosiaan parin viikon päästä lähimmästä kangaskaupastanne. Jos ei löydy hyllystä, pyytäkää tilaamaan ;)

Nyt täytyy suoriutua. Kiva viikonloppu Helsingin suunnalla tiedossa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Jouluostoksilla - tai jotain sinne päin

Meikä ja jouluostokset = erittäin huono yhdistelmä! En ole koskaan tykännyt haahuilla kuumissa ja ruuhkaisissa kaupoissa tai ostoskeskuksissa miettien, mitä joku mahdollisesti voisi haluta joululahjaksi. Ei ole mun juttu. Onneksi meillä on lähisukulaisten kanssa ”aina” ollut periaatteena ettei osteta kenellekään mitään. Tämä lupaus tosin rikkoontuu joka kerta eli kaikesta huolimatta lahjoja ostetaan... ;)

Kuva: newsroom.electrolux.com

Helpotusta jouluostosahdistukseeni ovat monena vuotena tuoneet erilaiset nettikaupat. Tämmöisenä maalaisena, tarjoushaukkana ja koti-ihmisenä ostan tuotteita paljon netistä sen helppouden takia. Viime talvena tein ostoksia ensimmäisen kerran ostohyvitys.fi -palvelun kautta ja nyt kun minulta kysyttiin uudelleen halukkuuttani lähteä yhteistyöhön, ei näin joulun alla tarvinnut miettiä. Kokemukset olivat ensimmäisestä kerrasta tosi hyvät ja muutaman kerran olenkin tämän vuoden aikana käynyt tekemässä hankintoja palvelun kautta.

Erilaisia verkkokauppoja on palvelussa ihan lukematon määrä - yli 500! Mukana myös paljon itseäni kiinnostavia kauppoja kuten Ellos, Musta Pörssi, Asos, Finnish Design Shop, Room21, Apple, Scandinavian Design Center jne. Palveluun liittyminen on ilmaista. Kun kirjaudut Ostohyvitykseen ja teet ostoksia palveluun liittyneistä verkkokaupoista, kerrytät samalla rahaa Ostohyvitys-tilillesi. Bonukset tilitetään omalle pankkitilillesi, kun niitä on kertynyt 15 euroa.

Jos et ole aiemmin kokeillut Ostohyvitys.fi -palvelua, nyt on korkea aika tehdä se ja hoitaa samalla joululahja-asiat kuntoon. Kun klikkaat itsesi tämän linkin kautta ostoksille, Ostohyvitys tarjoaa uudelle ostoksia tehneelle käyttäjälle 10 € S-ryhmän lahjakortin. Tämän lisäksi joulukuussa korotettua bonusta maksavat mm. nämä verkkokaupat: Boozt: 10 % (norm. 8 %), Bubbleroom: 6,50 % (norm. 4 %), Fashionstore: 9 % (norm. 7 %), Nelly: 6 % (norm. 4 %), Zalando: 5 % (norm. 4 %), Ellos: 7,50 % (norm. 4 %).

Itse mietin pitkään, mitä kivaa hommaisin joululahjaksi jollekin ja niinhän siinä kävi, että se joku olinkin minä ;D Ostaa täräytin röyhkeästi itse itselleni joululahjaksi pitkään haaveilemani yleiskoneen.

Electrolux on uudistanut Assistent-mallinsa ja ulkonäkö ja ominaisuudet olivat niin houkuttelevat, että semmoinen lähti ostoskoriin. Pian meikäläisen uudessa köökissä (tai ensi alkuun vielä vanhassa) vaivataan pullataikinaa niin maan perhanasti :) Voitte arvuutella kumman värisellä koneella, mustalla vaiko valkoisella?

Ostoksistani kerrytin mukavasti bonusta, josta ilmoitettiin heti kohta ostokset tehtyäni sähköpostitse. Mustasta Pörssistä sattui vielä saamaan alennusta kodinkoneista ja ilmaisen toimituksen kotiovelle, joten tässä vaiheessa ei voi olla kuin tyytyväinen ostosten tekoon!

Käykäähän kurkkimassa: www.ostohyvitys.fi

Postaus on tehty yhteistyössä Ostohyvitys.fi kanssa.

Maalari maalasi lattiaa

Eipä siihen muuta vaadita kuin pari aurinkoista päivää niin alamaissa rypenyt mieli on ihan eri. Tänään sain puuskan ja tietokonetyöskentelyn vastapainoksi koemaalasin keittiön lattian - tai osan siitä. Koemaalaukseksi nimitän tuota, sillä värisävy kun on semmoinen eksoottinen "muta", se jakoi kovasti mielipiteitä ja itsekään ei osannut yhtään hahmottaa, olisiko sävy liian tumma, tunkkainen, tai jotain. Tarvittiin siis koemaalaus isommalle alueelle, että tiesi. Nyt tiedän, että mudanharmaa on oikein hyvä sävy. Ei yhtään liian tumma tai tunkkainen. Luulenpa, että siihen hukkuu hyvin roskat ja villakoirat :)

Maalina luonnollisesti Sateenkaarivärien vanhanajan lakkaöljymaali, jolla on maalattu nyt melkein kaikkien remontoimiemme huoneiden lattiat. Alkuun tehtiin virhe ja hairahdus Betolux Akvaan, jota jää tässä juuri piiloon. Nopeasti totesimme, että lopputulos Akvalla ei vaan ollut kovin kestävä eikä pinta yhtään niin kauniin kiiltävä kuin lakkaöljymaalilla maalattu. Haluan tuoda lakkaöljymaalia esiin aina kun mahdollista, sillä se on vaan oikeasti niin hyvä tuote ja tuntuu että edelleen Betolux jyrää kaikki muut kuus-nolla, vaikka jälki on lakkaöljymaalilla ihan eri luokkaa. Niin, ja samat jorinat kuin aiemminkin: lakkaöljymaali on luonnonmukainen perinnemaali, joka perustuu laadukkaaseen kasvipuolen hartsiin. Ei siis ole mikään kemianteollisuuden tuote.

Lakkaöljymaalinhan saa sävytettyä mihin sävyyn haluaa - tämä mudanharmaa sävymme on NCS S5000-N. Maalausmetodina olen käyttänyt joko leveää sutia tai niin kuin nyt, telalla ensin nopeat vedot ja sitten sudilla sipaisten ilmakuplat ja "appelsiini-iho" pois. Ainoa miinus on haju. Nyt saadaan viettää pari päivää pienissä maalipöyssyissä ja kynttilöitä ei kandee poltella, sillä niistä tulee maalin ansiosta kauhea lamppuöljyn katku, samoin uuneista. No, muuten kaikki hyvin ja maalari tyytyväinen! Huomenna sitten loput köökistä :)

Joulukuuko tosiaan?

Joulukuu rynni päälle ihan huomaamatta. Äsken vasta oli elokuun alku. Mihin hittoon hävisi neljä kuukautta? Paljon on tapahtunut - päivät (+yöt) täyttyvät töistä, mutta mitä OIKEASTI on tapahtunut. Ei juuri mitään. Töitä, töitä ja töitä. On hienoa, että niitä saa tehdä, mutta ehkä tuo tuleva joulu on ihan hyvä hetki pysähtyä ja vain olla. Koittaa olla avaamatta sitä läppärin kantta. Hmm, aika paha... en kyllä lupaa enkä varsinkaan vanno! Sanon vaan, että katsotaan... :)

 

 

Kotitoimistossa on kuitenkin puolensa, vai mitä? ;)

VILPOLA-arvonnan voittaja

Nopeasti tulin huikkaamaan, että VILPOLA-arvonta on suoritettu ja virtuaalisesta arvontahatusta nousi voittajaksi EevaM. Onnea voittajalle! Eeva toivoi itselleen Vanaja-pellavakangasta, joka taisikin olla suosituin kangas valkoharmaan Henkäyksen ohella. Ilahduttavaa, että makuja on niin erilaisia, että melkeinpä kaikki kankaat keräsivät pisteitä. Kiitokset vielä VILPOLAn väelle hienosta palkinnosta. Voittajalle lähtee kangaspaketti pian!

Kuva taitaa olla ainakin pari viikkoa vanha. Ei meillä ole moista valoilmiötä ainakaan hetkeen näkynyt...

Arvontamuistutus

Hip hei, vielä on viikonloppu aikaa osallistua VILPOLA-arvontaan täällä!

Onhan tätä työmaata

Pakko vähän viilistellä tätä täydellisen väristä pukukaappiani, jonka virastokaapiksikin olen joskus nimennyt. Siitä tulee keittiön kuivamuona- ja astiakaappi. Älkääkä yhtään päivitelkö ja huokailko siellä, että mitähän tuostakin kyökistä tulee. Kaappi jää tuohon, piste. Minipyörät vaihtuvat jaloiksi ja viereen tulee alakaappia ja tasoa. Kaapin sisään täytyy rakentaa hyllyt, sillä henkareissa ruokatarvikkeiden säilytys ei ehkä ole kaikkein kätevintä :) 

Olen tässä leijunut keittiön osalta muutaman päivän enkä enää malta olla kertomatta asiasta. Tapasin aivan mielettömän taitavan puuseppämestarin tästä lähiseudulta, jonka kanssa alan tekemään yhteistyötä (siis ei blogiyhteistyötä vaan ihan oikean työni merkeissä;)). Tässä on pitkin syksyä kaikessa hiljaisuudessa mietitty sitä, kun rahaa keittiöremonttiin ei varsinaisesti ole. Käyttövesiputkisto vedettiin uusiksi ja sehän ei tietenkään ollut mitään halpaa lystiä ja näin ollen ainoa olemattomaan budjettiin sopiva keittiövaihtoehtomme on ollut tähän asti Ikea. Ikean keittiöissähän ei ole mielestäni mitään vikaa - ne eivät häviä laadussa ja toiminnallisuudessa muille valmiskeittiöille (T: nim. "kaksi edellistä keittiötä Ikeasta") - MUTTA nyt kun ilmoille heitettiin vaihtoehto puusepän tekemästä oikeasta puukeittiöstä, ei paluuta Ikeaan enää ollut. Ja kun asiat tuppaavat järjestymään niin nyt ne järjestyivät niin, että meille tulee puukeittiö!

Teille, jotka suunnittelette keittiöremonttia ja joilla on siihen budjetoitu vähän rahaakin, tiedoksi, että puusepän suunnittelema ja kokonaan puusta valmistama keittiö ei ole yhtään sen kalliimpi vaihtoehto kuin lastulevystä ja MDF:stä tehty valmiskeittiö. Siis jos jätetään se Ikea pois laskuista :) Itse asiassa uskallan väittää, että puusepän tekemä keittiö tulee jopa huomattavasti paljon edullisemmaksi kuin keittiö alan johtavista, nimeltämainitsemattomista merkkiliikkeistä ;) Kannattaa siis pitää tämä mielessä, kun remppaa esim. vanhaa taloa. Ja ne ”minun puuseppäni” tekemät keittiöt ovat ihan uskomattoman hienoja! Sen enempiä suunnitelmia en nyt vielä paljasta, vaan palaan aiheeseen taas jahka asiat etenevät. Sähköpostilla saapi yhteystietoja, jos jollain on akuutti keittiön tarve :)

Onhan tätä työmaata tässä ennen kuin mitään sisustuksia tai keittiökaappeja voi edes ajatella. Iso työmies ja pikku-työmies tekevät parhaansa. Sähköjä on vedetty ja vedetään vielä paljon lisää. Lattia pitäisi maalata ja laittaa "laattapiste" kuntoon. Ensi vuoden puolelle menee... Nou hätä, kyllä tämä tästä :)

Varför Paris?

Vi har ju Åbo - ja åbolaiset. Pakko käsitellä heti alkuun case tamperelainen vs. turkulainen. En ymmärrä kui niist turkkulaisist niin pal kauhiast vitsi väännetään. Kai se vaan on se juttu. Pääsääntöisesti kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet sympaattisia ihmisiä: nauravia, iloisia, mukavia, huumorintajuisia ja ja ja… se murre. Sitä on vaan niin hauska kuunnella ja yrittää matkia epätoivoisesti! Mutta niin, minähän en olekaan tamperelainen, vaikka siellä tai lähiseudulla parikyt vuotta onkin tullut jo oltua. Juuret kun on muualla, ehkä se turkulaisuuskin avautuu paremmin? Tiedä häntä.

Pari viikkoa takaperin Huushollin Pepi tiedusteli halukkuuttani lähteä moikkaamaan Pikkutalon Sannaa Turkkuseen ja minähän olin heti messissä. Mennään vaan! Ja niin me mentiin ja siitä seurasi mahtava päivä ihanassa seurassa, ihanassa kaupungissa. Tulihan nyt varmasti selväksi, että ihanaa oli. Ja mahtavaa ;)

Tapaaminen aloitettiin juhlavasti herkutteluhetkellä Gaggui-kaffelassa. Kahvila on näppärästi ihan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, joten sinne on helppo tamperelaisenkin (tai melkein semmoisen) eksyä. Syötiin palat huikeanmuikeata shitruunatorttua ja kaffet juotiin. Turkkulainen emäntämme oli valjastanut meille oikein oman chaföörin, joten kaffepaussin jälkeen pirssi alle ja nokka kohti Ruissalon telakka-aluetta, jossa sujuvasti soluttauduimme kameroimemme Avelian uuden kaupan avajaisiin. Törkeen makee paikka! Emäntä vähän aavisteli, että saattaisin tykätä! Joopajoo, niin tein.

Huikea 300 neliön telakkarakennus vuodelta 1890 täynnä toinen toistaan upeampia juttuja. Mutta eniten säväytti se miljöö, jonka tietysti sisustus kruunasi. Avelia kannattaa ehdottomasti ottaa retkikohteeksi, kun vierailee Turkkusessa. Kesällä paikka pääsee toki paremmin oikeuksiinsa kuin lumettomana marraskuun päivänä. Mutta siltikin nautin karusta kauneudesta ja merestä ja kyllähän se aurinkokin uskaltautui hetkeksi kurkkaamaan pilven raosta. Kyl niil Turus on kaikkee...

Avelia jätettiin juhlimaan avajaisiaan ja me vaihdoimme tunnelmasta toiseen. Keula kohti Paimiota, jossa odotteli tunnelmallinen Adalmiinan Helmi -navettapuoti ja sen valloittava omistajatar Annarina. Hetki vierähti hypistellessä ja ihastellessa ihania tavaroita ja jotain pientä tarttui mukaankin. Keskittyminen oli kuitenkin jo vähän niin ja näin, sillä matkan päätarkoitus, Pikkutalon lippakioski, häämötti seuraavana ohjelmassa. Glögihammastakin vähän kolotti jo :)

Oijoijoi, ja olivathan ne justiinsa niin sympaattisia livenä kuin blogissakin. Ihanat pikkutalo(t) ja lippakioski. Monta tuntia vierähtikin lippiksessä jutustellessa ja nauraa räkättäessä. Ja kun itkijänaiset kerran kohtaavat, eihän niiltä silmien kostumisilta taas(kaan) vältytty :) Kun Sannan glögit ja punaviinit oli tuhottu, suuntasimme vielä keskustaan Pub Niskaan ja vetäisimme naamaan maailman parhaat pizzat. On niil Turus vaan kaikkee... ihania ihmisiä, komeita nähtävyyksiä, meri, kauniita auringonlaskuja - ja Sanna. Kiitos emäntä, kiitos matkakumppani. Tulemme toistekin :)