Kaunista biomuovia ja kurkkusatoa

Kaupallinen yhteistyö: Orthex Group

Enpä olisi toukokuussa kurkunsiemeniä multaan kylväessäni uskonut heinäkuussa hukkuvani kurkkuihin! (Note to self: kymmenkunta avomaankurkun siementä on jo liikaa!) Nyt kun kurkkua pukkaa enemmän kuin tarpeeksi, tein elämäni ensimmäiset maustekurkut, jotka ovat parasta aikaa tekeytymässä. Koska en ole ollut ikinä mikään suola-/etikkakurkkujen ystävä, oikealta tuntuvan reseptin löytäminen oli vähän haastavaa. Päätin tehdä kurkut perinteisellä etikka-tilli-sinapinsiemen-suola-sokeri-herukanlehti-ohjeella toivoen, että niistä tulisi syötäviä - edes jonkun mielestä. Itseäni tuo yhdistelmä ei jotenkin houkuttele, joten jos sinulla on hyvä maustekurkkujen ohje, enemmäin kuin kiitollisena otan vinkin vastaan! Toki mielenkiinnolla odotan näidenkin kurkkujen tekeytymistä ja sitä että yllättyisin niiden mausta positiivisesti =)

Juuri sopivasti ennen kurkkusadon (tai kriisin ;)) puhkeamista, sain Orthexilta paketin, jossa oli uutta GastroMax™ Bio -keittiövälinesarjaa. Kauniit biomuovista tehdyt leikkuulaudat ja työvälineet ovat yhdistelmä sokeriruokoa ja pohjoismaista puukuitua. Tuotteiden muoviosat on valmistettu 98 % luonnon raaka-aineista ja ne näyttävät mielestäni tosi paljon korkilta, joten niitä on kyllä ilo pitää keittiössä esillä. Näiden uusien leikkuulautojen myötä sain vihdoin heitettyä pari vanhaa muovista leikkuulautaa pois, joiden kunnosta äitinikin pääsi jo ohimennen huomauttamaan... ;)

GastroMax™Bio -tuotteet kestävät pesua astianpesukoneessa, mikä on suuri plussa. Työvälineet kahvoineen voi kierrättää metallijätteenä ja leikkuulaudat samalla tavoin kuin tavalliset muovituotteet. Sarjaan kuuluu kolme erikokoista leikkuulautaa sekä kuusi keittiötyövälinettä: juustohöylä, kuorimaveitsi, voiveitsi, purkinavaaja, paistinlasta ja perunasurvin. 

Kurkun lisäksi yllättäjiä sadon suhteen ovat olleet mm. salaatit, joita myös pukkaa enemmän kuin laki sallii sekä ensimmäistä kertaa kylvämäni pensaspapu, joka olikin oikein iloinen yllätys. Öljyssä, valkosipulissa, sitruunanmehussa ja pippuri-suolassa rapsakaksi paistetut pavut vasta herkkua ovatkin! Näitä pitää laittaa ensi vuonna enemmän! Toisin sanoen ensi vuonna hukumme papuihin... :D

Pionit

Joko olette saaneet yliannostuksen pioneista? Ette kai sentään... ;) Meidän pionikasvustot ovat tuuheentuneet muutaman vuoden aikana tosi hienosti. Neljä vuotta sitten istuttamastani noin viiden kukan puskasta on kasvanut kunnon pöheikkö, jossa kukkii kerrallaan parisenkymmentä pääpionia ja toiset parikymmentä sivukukintoa. Olimme viime viikonloppuna pari päivää poissa ja tuona aikana pääkukinnot olivat auenneet ja olivatkin jo ihan apposen auki, kun tulimme kotiin. Minusta pionit ovat kauniimpia maljakossa kuin maahan kaatuneina epämääräisessä kukkapenkissäni, joten keräsimme lasten kanssa valtavan pionikimpun ja laitoimme sen koristamaan ruokahuonetta. On ne vaan niin kauniita... ja mikä parasta tämän kimpun jälkeen odottaa vuoroaan vielä seuraava pionisatsi. Kunpa ne voisivat kukkia koko kesän!

Ihana tapaaminen

Meillä kävi tänään ainutlaatuinen vieras. Oikean asemapäällikön tytär. Nainen, jonka lapsuudenkoti asemamme on ollut. Oli niin mahtavaa kuulla, minkälaista täällä oli silloin ennen vanhaan, kun junat kulkivat, oli ihmisiä, elämää, tehtaita ja teollisuutta.

Perhe oli muuttanut asemalle vähän matkan päästä vuonna 1950 - resiinalla! Ensin heillä oli käytössään kamari ja keittiö, mutta perhekoon kasvaessa valtio teki lisää tilaa ja ensin tehtiin huone yläkertaan ja sitten asuintilaa annettiin lipputoimistosta sekä lämpimän makasiinin puolelta ja lopulta vielä siivu asemahallista. Noh, oli lapsiakin seitsemän, joten tila tuli tarpeeseen :)

 

Ihmetellen kuuntelin, kun entinen asukas osoitteli paikkoja pihalla. Tuolla oli omenapuita, tässä pioneja ja istuskelupaikka, tuolla orapihlaja-aidan kulmassa pihasauna... Mitä ihmettä niille oikein tapahtui? Miksi ne eivät voineet jäädä? :( Kaikki vaihtui betonireunuskivillä reunustettuun nurmikenttään, kaupan päälle pari äärimmäisen rumaa hevosrakennusta ja vanhan pihahuussirakennuksen peltiverhoilu. Vanhoista omenapuista ei tietoakaan. En haluasi kenenkään tekosia kritisoida, mutta aina sitä jotenkin toivoo, että olisi arvostettu enemmän sitä mitä on ollut. Toivotaan, että jälkipolvet hyväksyvät meidän tekosemme ja arvostavat mm. istuttamiamme puita ja pioneja.

Sisäpuolen pintamateriaaleista ja sen semmoisista en oikein tajunnut kysellä. Tuli vasta myöhemmin mieleen. Ulkoväri on kuulemma aina ollut keltainen. Olemme miettineet talon maalausta ja väriksi jotain hyvin vaaleaa, mutta täytyisikö tässä nyt kuitenkin pitäytyä perinteissä ja maalata edelleen keltaiseksi ;) Paljon kysyttävää jäi, mutta onneksi sisaruksia on tosiaan monta ja nyt yhteen on muodostettu yhteys. Aseman aikaiset tarinat ja ihmiset ovat meille tervetulleita! Ihana tapaaminen kaiken kaikkiaan <3

Nyt tapahtuu

Todistusaineistoa siitä, että kyllä täällä tapahtuu. Asemapäällikköä on puraissut puutarhapörriäinen ja hän on ahkeroinut pihalla yötä päivää. Soraa levittyy, kasvihuonetta rakentuu ja nurmikkoa rajaillaan. Minä koitan ehtiä auttelemaan ja heilumaan mukana edes kameran kanssa ;D

"Rennosti puutarhassa." Heh! =D

Keittiöpuutarha-kirjan julkkareissa

Tiistaina kävimme pikkuneidin kanssa isolla kirkolla, kun sain kutsun Keittiöpuutarha - siemenestä lautaselle -kirjan julkkareihin. Tilaisuus vaikutti sen verran kivalta ja kirja mielenkiintoiselta, että ilomielin pakkasin typykän autoon ja kurvasimme kohti Helsinkiä.


Kirjan takana on upea kolmikko; Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Hanna Sumari. Mistään pikkuvihkosta ei ole kyse vaan kirja on todella tuhti tietopaketti, miltei järkälemäinen, 239-sivuinen opus ;) Kuvia (upeita sellaisia) on toki paljon, mutta niin on faktaakin. Sen verran mitä ehdin kirjaa kiireisen viikon aikana pläräämään, huomasin että kyseessä on todella kattava kirja erilaisten kasvien, vihannesten ja marjojen kasvattamisesta ja niiden hyödyntämisestä ruokapöydässä. Ihanaa, juuri sitä mikä itselleni on lähinnä sydäntä - hyötyviljely. Kirjan puutarhaosuudesta vastaavat Kati ja Maria ja ihanat ruokareseptit ovat Hannan käsialaa.



Bloggaajille järjestetty tilaisuus oli rento, iloinen ja lämminhenkinen - ihan tekijöidensä näköinen siis :) Ihanien tarjoiluiden lomassa kuulimme muutaman sanasen kirjan synnystä sekä istutimme omat yrttiruukut. Kirjat saimme tietysti omistuskirjoituksin mukaamme. Pikkuneiti edusti mallikkaasti ja viihtyi hymyillen Hannan sylissä.

Tämän kirjan luettuani olen taas monta asiaa viisaampi ja tuntuu että into omaa pientä hyötyviljelmääni kohtaan taitaa parin vuoden epäonnen jälkeen nostaa taas päätään. Tänä vuonna AION ONNISTUA. Jos en nyt ihan kaikessa, niin ainakin suurimmassa osassa! =)

Kiitos kivasta tilaisuudesta ja ihanista kotiinviemisistä, Kati, Maria ja Hanna!

P.S. Terkut Tukholmasta! Kuvittelin, että täällä olisi kevät jo pitkällä... lämmintä, aurinkoista ja ihanaa. Ja pah! Miksi, oi miksi en ottanut talvitakkia mukaani... 

Ei tullut keikkuen...

...vaan ihan kertarysäyksellä. Kevät meinaan... Eilen oli lunta pihalla paikoitellen runsaastikin, tänään ne olivat käytännössä kaikki sulaneet. Lumen alta paljastuivat nämä.

Ja nämä. Siellä ne ovat piileksineet hangen alla ja kohta ovat jo täydessä lehdessä. Oih! 

Yhtään en tiedä, mitä kaikkea maasta vielä puskeekaan... Ensimmäinen kevät tällä pihalla.

Vastaan voi tulla mitä vaan!

Joutsenia pellolla... lokki lensi kirkuen talon yli... Voiko keväisempiä äänia ollakaan? Normaalisti pistän aina mieleen, minä päivänä lokit saapuvat Ratinan suvantoon. Tänä keväänä en ollut paikalla "vahtimassa", mutta painanpa mieleen tämän päivän, kun näin ja kuulin "oman" pellon lokin äänen ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen. Ensimmäisenä keväänä.

***

Älkää suuttuko, mutta mie voitin taas... ja jälleen maailman hienoimman palkinnon. Multarinne-blogin Niina piti arvonnan ja laittoi palkinnoksi aivan upean teollisuusvalaisimen. MINÄ VOITIN SEN! Olen niiiiiiin onnellinen ja ihmettelen ja ihailen, miten joku voi olla niin ihana ja antelias, että pistää noin hienon lampun blogiarvontaan! Tämmöinen hullu hamsteri pitäisi siitä kaksin käsin kiinni, ettei kukaan vaan veisi... ;) Kiitos vielä aivan tuhannesti, Niina. Käykäähän kurkistamassa Niinan kauniiseen blogiin ja kotiin, jossa seikkailee myös suloinen 1v. pikkumies.

Lamppu pääsee pian arvoiselleen paikalle "uuteen huoneeseen". Se sopii sinne kuin nenä päähän :)

Ai niin, kiitti Pepi Puhdistuksesta! Tuli tänään perille ;) Kohta määki oon puhras ku pulmune!