Kaunista biomuovia ja kurkkusatoa

Kaupallinen yhteistyö: Orthex Group

Enpä olisi toukokuussa kurkunsiemeniä multaan kylväessäni uskonut heinäkuussa hukkuvani kurkkuihin! (Note to self: kymmenkunta avomaankurkun siementä on jo liikaa!) Nyt kun kurkkua pukkaa enemmän kuin tarpeeksi, tein elämäni ensimmäiset maustekurkut, jotka ovat parasta aikaa tekeytymässä. Koska en ole ollut ikinä mikään suola-/etikkakurkkujen ystävä, oikealta tuntuvan reseptin löytäminen oli vähän haastavaa. Päätin tehdä kurkut perinteisellä etikka-tilli-sinapinsiemen-suola-sokeri-herukanlehti-ohjeella toivoen, että niistä tulisi syötäviä - edes jonkun mielestä. Itseäni tuo yhdistelmä ei jotenkin houkuttele, joten jos sinulla on hyvä maustekurkkujen ohje, enemmäin kuin kiitollisena otan vinkin vastaan! Toki mielenkiinnolla odotan näidenkin kurkkujen tekeytymistä ja sitä että yllättyisin niiden mausta positiivisesti =)

Juuri sopivasti ennen kurkkusadon (tai kriisin ;)) puhkeamista, sain Orthexilta paketin, jossa oli uutta GastroMax™ Bio -keittiövälinesarjaa. Kauniit biomuovista tehdyt leikkuulaudat ja työvälineet ovat yhdistelmä sokeriruokoa ja pohjoismaista puukuitua. Tuotteiden muoviosat on valmistettu 98 % luonnon raaka-aineista ja ne näyttävät mielestäni tosi paljon korkilta, joten niitä on kyllä ilo pitää keittiössä esillä. Näiden uusien leikkuulautojen myötä sain vihdoin heitettyä pari vanhaa muovista leikkuulautaa pois, joiden kunnosta äitinikin pääsi jo ohimennen huomauttamaan... ;)

GastroMax™Bio -tuotteet kestävät pesua astianpesukoneessa, mikä on suuri plussa. Työvälineet kahvoineen voi kierrättää metallijätteenä ja leikkuulaudat samalla tavoin kuin tavalliset muovituotteet. Sarjaan kuuluu kolme erikokoista leikkuulautaa sekä kuusi keittiötyövälinettä: juustohöylä, kuorimaveitsi, voiveitsi, purkinavaaja, paistinlasta ja perunasurvin. 

Kurkun lisäksi yllättäjiä sadon suhteen ovat olleet mm. salaatit, joita myös pukkaa enemmän kuin laki sallii sekä ensimmäistä kertaa kylvämäni pensaspapu, joka olikin oikein iloinen yllätys. Öljyssä, valkosipulissa, sitruunanmehussa ja pippuri-suolassa rapsakaksi paistetut pavut vasta herkkua ovatkin! Näitä pitää laittaa ensi vuonna enemmän! Toisin sanoen ensi vuonna hukumme papuihin... :D

Uskomaton toukokuu!

Tämä toukokuu jää kyllä hetkeksi mielensopukoihin muistiin. Talonmaalausurakkaa ei olisi voinut aloittaa parempana ajankohtana. Meillä ei ole nimittäin satanut pisaraakaan neljään viikkoon! Luonto kaipaa kyllä kosteutta ja havupuiden ruskeasta väristä huomaa, kuinka kuivaa on. Vaikka en varsinaisesti helteen ystäväksi tunnustaudukaan, niin onhan tämä nyt ihanaa. Nautitaan! <3

 

Satokuulumisia

Kirjataanpa ylös hieman tämän vuoden onnistumisia ja epäonnistumisia. Blogista on niin näppärää omaksi ilokseen vertailla eri vuosien tilanteita - jos/kun vaan viitsii niitä merkkailla ylös :) Keittiöpuutarhan salaatit kasvoivat niin hyvin, että niitä olisi ollut enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta sitten samaan laatikkoon kylvämäni kukat valtasivat koko lootan. Salaattia, persiljaa ja timjamia on siellä jossain, mutta tällä hetkellä kukat peittävät ne allensa. Vinkki ensi keväälle: jos kylvät kukkia salaatin sekaan, laita vain muutama siemen, älä koko pussia ;)

Mangoldit, tillit ja rucolat tekivät myös hienon sadon. Erityisen iloinen olen tillistä, jota olen saanut pakkaseen pari isoa pussia. Mangoldista täytyisi kehitellä enemmän reseptejä. Tein lehtikaalista, mangoldista, kesäkurpitsasta, porkkanasta, sipulista ja yrteistä herkullisen kasvispiirakan ja sitäkin voisi tehdä pakkaseen vieraiden varalle.

 

Kasvihuone on ollut pieni murheenkryyni. Kasvihuonekurkut lähtivät aluksi hienoon kasvuun ja muodostivat upean viidakon, mutta eivät kurkkuja. Noh, karsin kaikki versot ja ylimääräiset lehdet ja jätin hienosta kasvustosta jäljelle yhdet karut varret. Nyt kurkut kasvavat muutaman sentin mittaisiksi, jonka jälkeen ne kellastuvat ja surkastuvat pois. Jokin ei riitä. Sama homma meloneilla. Pienet karviaisen kokoiset ja näköiset pallukat kellastuvat ja surkastuvat pois. Tomaatit sen sijaan voivat hyvin GreenCaren kasvusäkissä. Olisiko syynä se, ettei puulaatikoissa riitä mullassa voima ja vesikin vuotaa niistä liikaa pois? Ensi vuonna taidan tehdä niin, että laitan kaikki kasvihuoneen viljelykset kasvusäkkeihin. Ne ovat niin helppoja ja huolettomia ja niissä on kaikki tarvittavat ravinteet.

Avomaan kurkkujen ja kesäkurpitsojen kanssa olen vielä odottavalla kannalla. Jotkut avomaan kurkut ovat tehneet samaa kuin kasvihuonekurkut eli kellastuneet heti alkuunsa, mutta tänään bongasin jo peukalon kokoisia kurkkuja, joten ehkä toivoa niiden suhteen on. Eihän tässä nyt vielä niin pitkällä syksyssä olla, joten satoa näistä voi odotella vielä helposti parikin kuukautta.

 

 

Tämä vuosi on ehdottomasti marjavuosi. Oman pihan vattupuskan vadelmat tekivät ennätysmäisen sadon ja parin vuoden tauon jälkeen herukkaa ja karviaisia piisaa. Kolme vuotta sitten istutettu kirsikka teki ensimmäiset kirsikat ja niitä oli ihan mukavastikin. Harakat tosin ehtivät yksi aamu pitämään kirsikkabileet ennen meitä, mutta jonkun verran ehdin kirsikkasatoa kuitenkin maistella.

Nyt sitten vaan sopivasti kosteutta ja sateita, että saadaan vähän sieniäkin, pliis! =)

Ihanaa alkanutta elokuuta!

Nyt tapahtuu

Todistusaineistoa siitä, että kyllä täällä tapahtuu. Asemapäällikköä on puraissut puutarhapörriäinen ja hän on ahkeroinut pihalla yötä päivää. Soraa levittyy, kasvihuonetta rakentuu ja nurmikkoa rajaillaan. Minä koitan ehtiä auttelemaan ja heilumaan mukana edes kameran kanssa ;D

"Rennosti puutarhassa." Heh! =D

Kukkia, lapiohommia ja soravuoren valloitusta

Puutarhakausi on virallisesti avattu täälläkin. Kuluneen viikon ohjelmassa on ollut mm. viljelylaatikoiden maalailua, tiilikasan lapiointia, kitkemistä, nyppimistä ja repimistä, taistelua juolavehnää vastaan, pation suunnittelua, kasvihuoneen purkua muualla ja sen uudelleenkasailun aloittamista täällä meillä. Pari marjapuskaakin vaihtoi paikkaa ja pensasmustikat ja atsaleat, joista jänöt tekivät talven aikana TAAS selvää, odottavat perkausta ja uudelleenistutusta. Mutta voi pojat, että olen nauttinut. Puutarhurointi on vaan niin terapeuttista.

Toissakesän helteillä vanhan navetan raunioilta hakemani tiilet eivät sitten talven pakkasia kestäneet. Harmittaa vietävästi - lähinnä kaikki se työ ja vaiva minkä näin näiden tiilien kanssa ja nyt lähes kaikki ovat pieninä murusina. Jokunen ehjä on vielä jäljellä, mutta en taida uskaltaa niidenkään kanssa enää ottaa riskiä ja haaveilla pihapoluista tai ihanista englantilaistyylisistä garden walkeista, jos hajoavat samaan tapaan kuin muutkin. Tiilikasan paikalle teen pienen keittiöpuutarhan lavakauluksista. Paikka on tosi paahteinen koko aamupäivän, joten nähtäväksi jää, miten ja mitkä kasvit siinä menestyvät. Testataan...

Kasvuvauhti pihalla on niin hervoton, että kohina vaan käy, kun raparperit kasvavat ja kukat aukeilevat vuoron perään. Ihan huikeaa! Vähäluminen talvi ja kovat pakkaset tekivät tehtävänsä valkoisille särkyneille sydämille. Ei nouse mitään, ei :( Pitkään ihmettelin niiden hitautta, mutta sitten kun kuulin muidenkin menettäneen perennojaan vähälumisen talven takia, uskottava se on. Nyt jännään, ovatko parsanikin kokeneet saman kohtalon. Vähän alkaa jo huolestuttaa, kun yhtään napukkaa ei ole noussut :( Hedelmäpuissa ja marjapensaissa sen sijaan on ihan ennätysmäisen paljon kukkia.

Eivät ne lapiohommat siihen tiilikasaan jääneet. Soravuori odottaa muutakin kuin valloittajaansa. Kasoja on kahden yhdistelmän verran eli neljä, joten hetken saa lapiota heilutella ja levittää mursketta ympäriinsä. Ei meiltä hommat lopu :D

Touhukasta viikkoa!