Yläkerta ennen, jälkeen ja vähän siltä väliltä

Juhlallisen viisivuotispäivämme kunniaksi lupaamiani kuvia yläkerrasta ja tarinaa sen remontista. On se kuulkaa niin luksusta, kun tuo iso tila on vihdoinkin järkevässä käytössä. Viisivuotisen asumisemme aikana yläkerta on ollut käytännössä vain tunkkainen tavaran ja vaatteiden säilytyspaikka, koska muutakaan paikkaa niille ei ole ollut. Siellä vaaterekkien ja tavarakasojen (ja hiirenkakan ja kärpäsen raatojen) keskellä on majoitettu tarvittaessa myös vieraita. Noloa. Yläkerta oli ennen remonttia yksinkertaisesti paikka, jonka olemassaolon halusi lähinnä unohtaa. Onneksi asiaan tuli viimein muutos.

Maaliskuun lopussa vuokrasin kirppispöydän kuukaudeksi, aloitin tavaran hävittämisen ja siivoamisen. Hommaan tuli osaltani parin kuukauden breikki, kunnes sitten asemapäällikkö otti asian haltuun ja tyhjensi jäljelle jääneet kamat ja vaatteet vintille. Kesäkuun alussa alkoi varsinainen remontti.

Nuo ylläolevat kuvat ovat yli viiden vuoden takaa, kun kävimme taloa katsomassa.

Ensimmäinen etappi oli vanhojen pintamateriaalien purku. Laminaatit ja muoviset tapetit saivat vaihdikkaasti kyytiä. Sen jälkeen lauloi maaliruisku, kun kattoa vedettiin maalilla pariinkin otteeseen, ensin Tikkurilan Multistopilla, joka torjuu erityisesti oksakohtia sekä peittää kellastuneen ja tummentuneen vanhan puupinnan ja sitten vielä valkoisella maalilla, jolla vedettiin myös seinät. Johan raikastui! =)

Jäljellä oli vielä se isoin vaihe eli lattian teko. Mietimme erilaisia (helpompia) vaihtoehtoja ja olin jo kallistumassa parketinkin puoleen, mutta asemapäällikkö kuitenkin halusi alkaa askartelemaan ja tekemään DIY-vanerilattiaa samalla tekniikalla ja periaatteella kuin työhuoneenkin puolella. Eihän siinä mitään, ihan mahtava juttu :) Mietin vain, että olisiko ollut olemassa joku vähemmin työläämpi lattia, mutta kun herra kerran oli halukas vanerilattian tekemään, en minä tietenkään hanttiin pistänyt. Ja aivan ihanahan siitä tuli! Tosi kiva, kun koko ison puolen lattia on samaa materiaalia ja onhan tuo koivuvaneri vaan lämmin, kaunis ja miellyttävä materiaali. Kun lattia oli ladottu, se öljyttiin kahteen kertaan OsmoColorin öljyvahalla. Ensin sävyllä 3040 (kuultava valkoinen) ja sen päälle 3041 (valkotammi). Samalla sekoituksella on tehty muutkin vanerilattiamme, mutta tuolloin on käytetty vaahtomuovitelaa. Nyt testasin tuommoista sientä, joka ei ollut levitykseen ihan yhtä hyvä. Telalla siis jatkossakin...

Sitten piti vielä odotella tuskaakin tuskallisemmat pari viikkoa, jonka aikana tila sai sähköt ja listat. Meillä on mennyt tähän taloon karmi-, katto- ja lattialistaa kaikkinensa varmaan kilometri, sähköjohdoista puhumattakaan... Luottopaikkana listojen suhteen on ollut Arolan Höyläämö, josta saa perinteisiä puulistoja vanhan mallin mukaan ja meille tärkeimpänä: valmiiksi maalattuna! Viimeksi kolme vuotta sitten teimme retken höyläämölle Vampulaan (lue tästä) ja niillä listoilla on pärjätty tähän asti, mutta kaikki näköjään loppuu aikanaan ja nyt tilasimmekin ison satsin listaa tällä kertaa kotiinkuljetuksella. Niillä pitäisi pärjätä hamaan loppuun asti ja itse asiassa asemapäällikkö on listoittanut niin reippaasti, ettei listoja enää kyllä puutukaan kuin ihan parista hassusta paikasta.

Alla olevista kuvista hahmotatte vähän paremmin kokonaisuutta. Kyseessä on siis tämmöinen vanhan talon yläkerran vintti, joka aikanaan on ollut kylmää tilaa. Palomuuri on tosi massiivinen ja peittää paljon näkyvyyttä isolle puolelle. Välikaton rakenteen tuplahirsien vuoksi tila on kahdessa eri korossa. Alempana siis työhuoneeni ja korkeammalla tuo uusi iso makuuhuoneemme. Portaikon toisella puolella on pienempi huone, joka tässä vuosien varrella on ollut makuuhuoneena, vierashuoneena, työhuoneena, lastenhuoneena... you name it. Tämän huoneen faceliftistä lisää ensi jaksossa... ;)

Unet uudessa makuuhuoneessa ovat olleet todella makoisat! Aluksi meillä oli jätti-perhepeti, jossa nukuimme kaikki vierekkäin, mutta noin viikko sitten viisivuotias halusi sänkynsä siirrettävän vinokaton alle. Mikäs siinä, tilaahan täällä riittää, joten sängyn kanssa voi huoletta seilailla paikasta toiseen :) Riippukeinun kun saisi vielä kattoon roikkumaan ja muutaman pikkujutun tehtyä. Ja sitten pitää vain olla tarkkana, ettei nurkkiin ala kertymään tämän enempää roinaa... :)