Postia Turkkusest

Minen ikinä voita mitään missään arvonnassa. Kun arpaonni ei suosi, niin se ei sitten suosi. Piste. Mutta - hahaa! Mullapa onkin yks huippukiva blogikamu! Sen nimi on Sanna ja se asuu Pikkutalossa. Katsokaa, mitä se lähetti mulle! Enkä mä edes voittanut!

Ihana piparimuotti tyylikkäässä pakkauksessa odotti postilaatikossa väsynyttä töistä ja jumpasta tulijaa.

Reseptit ja kaikki... Voi kiitos, Sanna.

Parasta tässä on se, että Sanna halusi jakaa arvonnan lisäksi hyvää mieltä myös meille muutamalle voittamattomalle hyvin perustein - "ihan huvin ja hyvän mielen vuoksi". Onnistui! Olen erittäin otettu. Perusteluna, miksi piparimuotti lähti myös minulle, luki: "...Voikukkapeltoon koska tuntuu olevan yhtä sekopäinen henkilö kuin tämän Pikkutalon emäntä :)" Aivan mahtavaa - arvostan! Sekopää kiittää ja kumartaa ;) Vähänkö tällä muotilla tulee hiukan paremman näköiset piparit kuin nuo maanantaina väsäämäni kikkareet (purkeissa). Pehtoorikin kommentoi moisesta: "Onpas rasvainen pipari". Ai. Kiva... 

Summa summarum, ihan hirmu hyvä mieli tuli tästä Sannan tempusta. Käykääpä tutustumassa Pikkutalon elämään - sieltä löytyy hervottomia juttuja, kivoja kuvia ja tällä hetkellä paljon jouluista tunnelmaa.

Lauantaina nautittiin ihanasta auringonpaisteesta, tänään sateesta ja tuulesta.

Ensimmäisen adventin kunniaksi tein pari iloista asetelmaa. Keräsin pihalta maahan tippuneita havuja ja heittelin niitä vuokaan... Sammalta ja pikkusieniä lasipurkkiin... Jättikäpyjä pitkin pöytää... Sopivan helppoa ja nopeaa mun hermoille :)

Leppoisaa adventtiaikaa kaikille!

Täkkilöiset

"Kirppari menee kymmenen minuutin päästä kiinni. Voidaanko tehdä pikaspurtti?"

Voitiin - ja kyllä kannatti :) Ihanat, vanhat, siistit ja hyväkuntoiset täkit 4,50 kappale.

 

Ennestään löytyy yksi melkein samanlainen täkki ja nyt ilmojen viilennettyä siitä käydään sohvalla iltaisin pienimuotoista taistelua. Nämä täkit menevät nyt pesukoneeseen ja sitten kovaan käyttöön.

On muuten pirun hankala väri kuvata tuommoinen ärtsy oranssi! Valkoinen on paljon helpompi. Ehkä ;)

Heippa taas!

Tulkoon talvi

Antaa tulla vaan! Oon valmis. Lämpimät talvitamineet meinaan löytyivät ennen lomareissua. Kirpparilta parit nätit villasukat (toiset maksoivat muistaakseni euron, toiset kaksi) ja Seppälästä ihanat palmikkosäärystimet, -pipo, ja -lapaset. Oli joku "osta kolme, maksa kaksi" -tarjous.

Norjalaiset pikaluistimet löytyivät kirpparilta. Aika coolit, eiks jeh? Niillä mennään lujaa... :)

Vaan säätiedotuksesta päätellen taitaa talvi vielä odotuttaa itseään. Jos ja kun plussan puolella pysytellään, saatan vielä tehdä uroteon ja kaivaa syksyllä ostamani kukkasipulit maahan... Jos vaan löydän ne... Taisin jemmata ne vähän turhan hyvin. Sunnuntaina pihamaalla näytti vielä huurteiselta.

Ja tänään niin harmaalta ja sateiselta, että kuistin pelargonitkin taitavat olla erehtyneet kuukaudesta - tai jopa vuodenajasta.

Mukavaa viikon jatkoa!

Oma koti kullan kallis

Hola chicas (+ te kaks chicoo, jotka satutte tänne päätymään)! Vähänkö IHANAA olla kotona! Oma sohva ja oma peti  ♥ Oih. Ihania ootte tekin - hirmuinen määrä lomantoivotuksia edelliseen postaukseen. Kiitos ♥

Reissu meni hyvin. Kohteena oli Venezuela. Sinne päädyttiin, kun halvalla päästiin ;) Lensimme Frankfurtin kautta Caracasiin ja siitä vielä Isla Margaritalle. Perillä oltiin parisen viikkoa tekemättä juurikaan mitään. Lämmintä ja aurinkoa piisasi niin, että aivot sulivat rantatuoliin ja caipirinhaa imutellessa tuntui, että lopullekin hammaskiilteelle voi sanoa heippa. Eli mikäs siellä ihmisen ollessa ja pötkötellessä :) Mutta. Ne matkat. Huh. Ja se jonotus Caracasin kentällä! Huh huh. Ja kun kolmisenkymmentä tuntia on matkustusta (=valvomista melkein saman verran) takana ja kolmen tunnin yöunien jälkeen herää pirteänä kuin peipponen, ei elimistö taida vielä tajuta olevansa Suomessa. Se on varmaan vielä siellä passintarkastusjonossa Caracasin kentällä... ;)

Ettei menisi ihan valittamiseksi, laitetaan tähän muutama fiiliskuva Margaritalta. Näihin maisemiin ei vaan kyllästy. Turkoosia merta voisi tuijotella loputtomiin. Tai no joo, autiolle saarelle haaksirikkoutuneena voisi pidemmän päälle alkaa tökkiä... Aallot olivat makeita! Punainen lippu liehui rannalla joka päivä varoituksen merkkinä ja vartijasetä puhalteli hanakasti pilliin, jos joku yritti tehdä uhkarohkeita uintikuvioita. Liekö pelännyt, että olisi itse joutunut pelastushommiin... No olihan aallokko melkoinen pesukone - hyvin kiskoi uimahousut nilkkoihin ja bikinien laput selkäpuolelle! Ei minulta, mutta muilta... :)

Loman ainoa aktiviteetti oli se, että vaivauduin yhtenä päivänä sukeltamaan. Ihan vaan sen takia, että voi sanoa sukeltaneensa Venezuelassa, heh (toisin kuin eräs nimeltämainitsematon matkakumppanini! =D). Suoraan sanottuna sukellus Isla Margaritalla ei ole kovin kaksista. Suomen olot se voittaa toki veden lämpötilallaan (+27 C) ja näkyvyydellään (10-15 m), mutta muuten ei kannata odottaa ihmeitä. Itsellä kun ei odotuksia ollut, en pettynytkään. Sukellus oli helppoa ja huoletonta ja käyttämäni sukelluskeskuksen palvelu erittäin hyvää. Ei siis sinänsä mitään valittamista. Sitä paitsi enpä ole ennen nähnyt pohjassa kuollutta mureenaa. Jotain uutta minullekin ;) Offtopic-mainintana kerrottakoon, että muutaman päivän päästä tulee viisi vuotta siitä, kun sain sukelluskouluttajan "paperit". Nyt jos kysyttäisiin, että lähtisinkö järveen +2 asteiseen veteen suorittamaan kouluttajatutkintoa, en tiedä  suostuisinko. Tai kai suostuisin, jos into olisi sama kuin silloin.

Matkan jälkeen parasta on, kun pääsee omaan sänkyyn ja saa (tehdä) juuri sitä ruokaa, mitä haluaa. Mulla on reissun jälkeen aina outo tarve saada spagettia (mallia perus) ja oikein semmoista perinteistä "suomalaista" jauhelihakastiketta, johon ei tule mitään tomaattisörsseleitä sun muita hienouksia, vaan pelkästään ruskistettua jauhelihaa, sipulia ja mausteita, ripaus jauhoja ja vettä, ja ehkä tilkka kermaa. Se taitaakin olla tänään listalla. Kauppaan siis mars.

Ihanaa on myös se, että kun reissu on tehty, pääsee keskittymään joulun odotukseen. Kiva lähteä blogikierrokselle katselemaan, miten jouluista kenelläkin jo on. Itse en ole mikään hillitön jouluihminen koskaan ollut, mutta voi olla, että saan täältä blogimaailmasta vaikutteita... Ja pakkohan mun on kohta avata viime tammikuussa Prismasta eurolla ostamieni paperitähtien paketit ja ihan vähän vaan kurkata, mitä tulikaan ostettua... ;)

Jossain tunnelmissa

Nyt mä vähän huijaan teitä. Että mulla olisi tässä muka piparia, glögiä, kynttilöitä ja nätti kirpparilta viime viikonloppuna ostettu Arabian tarjotinkin edessäni. Ehei. Oikeasti istun lentokentän kupeessa sijaitsevan hotellin sängyllä läppäri sylissäni, katson tyhmää ohjelmaa kuvaputkitelkkarista ja odotan aamua.

Aamulla epäinhimillisen aikaisin alkaa pitkä matka. Kauas. Toivottavasti seuraavan kahden viikon aikana näkyvissä on paljon tätä. Kyllästymättä :)

Hyvää pyhäinpäivän iltaa teille ihanaiset ja kivoja marraskuun kelejä! Niin kivoja kuin marraskuun kelit vaan voivat olla... Voikaatten hyvin. I´ll be back ;D

(Jos hotellissamme on wifi, ehkä jo aiemmin kuin huomaattekaan...)

Kartalla

Mainio viikonloppu takana! Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa, kivoja kirppareita ja pitsisiä, valkeita unelmia...;D Nopeasti tulin näyttämään parhaimman löytöni, vanhan koulukartan. Jossa tekstit ovat latinaksi! Tänään opin, että Mustameri on Pontus Euxinus ja Välimeri Mare Internum. Tykkään.

Viikon päästä tähän aikaan olemme jossain Oceanus Atlanticuksen päällä tai sitten jo lähempänä Caracasia. Parin viikon loma lämpimässä alkaa pikkuhiljaa olla käsillä :) Oijoi.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Sammal puhuu

Viikonloppu on mennyt pihalla puuhastellessa. Paviljonki on melkein tyhjätty, omenanraadot kerätty, kasvimaa siivottu ja lehdet puhallettu (juu-u, puhallettu, sillä pehtoorilla on uusi leikkikalu...).

Kasvimaalla oli vielä niin paljon minttua, että keittelin osasta siirappia ja loput pistin pakkaseen. Teen niistä hyytelöä myöhemmin. Myös ruohosipulia, persiljaa ja rucolaa sai vielä talteen.

Omenoitakin piisaa vielä - argh... Talviomenat käärin silkkipaperiin ja vien kylmään säilöön. Syödään niitä sitten jouluna ;) Muille täytyy keksiä jotain tekoa... Ideoita? =D

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja reipasta alkavaa viikkoa!

Täällä ollaan!

Työkiireet, pimeys, horros, järki jäässä... Ei tunnu bloggailu nyt oikein ottavan tuulta purjeisiin. Olisiko tässä ainekset ensimmäiseen vakavasti otettavaan blogikriisiin? =D En tiiä.

Joka tapauksessa olen huippuonnellinen teistä ihanista blogikamuistani, jotka jaksatte käydä heittämässä viestejänne kommenttilooraani. Jokainen viesti tekee minut iloiseksi. Kiitos. Ja te uudet lukijat - mahtavaa, kun olette löytäneet Voikukkapellolle. Toivottavasti tulette viihtymään. Ihanista blogikamuista puheen ollen, sain jo jokin aika sitten Hyvä Mieli -blogista söpön ystävyystunnustuksen. Thanks, buddy!

Haluan ojentaa tämän eteenpäin Pikkutalon Sannalle, Sisustusaitan Jasmiinalle, Villa Töllin Evelle, Vaniljaisen Liisalle ja SuperSannalle Riuttala Old Schooliin. Haleja ja voimia pimenevään syksyyn. Olette varmastikin saaneet tämän tunnustuksen jo muualtakin, mutta koska tähän ei liity mitään tehtävää tai tunnustettavaa, on ilo antaa tunnustus eteenpäin. Olkaatten hyvät :)

Sanna Pikkutalosta pyysi minua osallistumaan viiden sanan haasteeseen. Idea haasteessa on se, että osallistuja voi pyytää 5 satunnaista sanaa bloggaajalta, jonka blogista ottaa haasteen mukaan.

Jos haluat osallistua haasteeseen, kerro se kommenttiboksissa ja keksin sinulle viisi sanaa, joista voit kirjoitella mitä mieleen tulee. Sannan minulle antamat viisi sanaa ovat: sänky, koivu, silmä, artisokka, pellava. Jaiks ;)

Sänky.
Tärkeääkin tärkeämpi paikka. Suotavaa olisi, että se olisi myös hyvä. Meillä ei ole. Jo kerran on meidän taloudessa mennyt sänky konkreettisesti keskeltä katki ja nyt tuntuu, että nykyinenkin antaa merkkiä siihen suuntaan. Toivon, että jonakin päivänä on varaa satsata johonkin muuhun kuin ikea-sänkyyn, joiden elinkaari on meillä 3 vuotta. ;D

Koivu.

Ensimmäisenä tulee mieleen pihallamme jököttävä iiiiiso koivu. Se on haarautunut epäilyttävästi ja pitäisi kaataa tai amputoida... Koivu on minulle jotenkin ristiriitainen puu. Tavallaan se on kaunis, suomalaisuutta ja kesää henkivä, mutta jotenkin ei vaan oikein säväytä. Ei huonekaluissa eikä kotipihalla (koska roskaa kaikkina vuodenaikoina), mutta hei, nyt keksin, pönttöuunissa kyllä. Toimii.

Silmä.

Sitä voi iskeä ja räpyttää... ja meikata ;) Yksi ihmisen tärkeimpiä elimiä (onko silmä elin? näköelin?) Sielun peili. Kauniiksi kehuttu.

Artisokka.

Ei muuta tunnesidettä kuin se, että keväällä päätin viljellä latva-artisokkaa. Hah, hyvä vitsi... keskityn jatkossa salaatteihin ja sipuleihin. Artisokka on minulle kulinaarinen aukko sivistyksessä. En oikein edes tiedä/muista, miltä maistuu.

Pellava.

Ihana, ihana, ihana. Tekstiileissä, vaatteissa, pyyhkeissä, öljynä jne. 

Tämmöisiä höpinöitä tällä kertaa.

Toivotan teille oikein kivaa ja leppoisaa viikonloppua!

Syyshimotuksia

Sisustusaitan Jasmiina antoi minulle hauskan, vaihteeksi erilaisen haasteen:

"Koska haluan ehdottomasti tietää mitkä ovat olleet teidän syksyjenne ihastuksen kohteita, ajattelinkin haastaa teistä muutaman tekemään vastaavanlaisen postauksen. Esittele siis postauksessasi joko enemmän tai vähemmän tarkasti ne neljä juttua, jotka ovat kuluvan syksyn aikana olleet joko ostoslistallasi tai haaveissasi. Linkitä postauksesi sen jälkeen tämän postauksen kommenttiboksiin, jotta pääsemme ihastelemaan toistemme syksyhimotuksia."



1. Himoan ihanaa pipoa. Jos olisin taitava, tekisin itse. Enpä ole.

2. UGGin Argyle Knitit olisivat kivat... joko harmaana tai luonnonvalkoisena. Koska minulla on jo yhdet neuleUGGit (Cardyt), en ole antanut itselleni lupaa näitä hankkia. Vielä ;)

3. Haluaisin pitkävartiset korkeakorkoiset saapikkaat. Ruskeat. Minulla on kahdet Gaborin nahkasaapikkaat; toiset ruskeat ratsastusmalliset ja toiset mustat korkealla korolla ja platolla. Molemmat ovat TÄYDELLISET. Etenkin korkeakorkoiset saapikkaat ovat maailman parhaat kävellä (platon ansiosta). Semmoiset kun saisi ruskeana - vähän löysemmällä varrella. Pohkeeni ovat lihaksikkaat... ;D

4. Vanha monitoimikoneeni sanoi taannoin sopimuksen irti. Elämä on jatkunut normaalisti, mutta jos ylimääräistä rahaa olisi, voisin ottaa KitchenAidin keittiötäni kaunistamaan.

Minäpäs heitän tämän nyt sitten eteenpäin Maijalle, Liisalle, Evelle ja Pepille. Olkaatten hyvät ;)

Strutsi ja muumio-orava

Sunnuntai oli aurinkoinen, mutta hiukan kolea. Pönttöuuniin sytytettiin tulet ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Se on menoa ny - kohti talvea... hui. Varpaillekin tuli vilu metsässä, mutta sieniä piisaa! Suppilovahveroita, kanttarelleja ja kaikenlaisia sienimaailman kummallisuuksia metsä pullollaan.

Hyvä kirpparituuri sai jatkoa tänään, kun löysin mm. kivan strutsiaiheisen opetustaulun.

Pehtoorikin teki löydön... Ulkorakennuksen lattiaoperaation tuoksinnassa seinän välistä putkahti esiin muumioitunut orava! En tiedä, miten kurre oli seinän sisään päätynyt ja miksi ei ollut päässyt pois, mutta varsin mielenkiintoisesti se oli palsamoitunut. Että semmoista :)

Kivaa alkavaa viikkoa!

Kuvia