sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2012

Sunnuntain kukkiloiset

Vietin aurinkoista päivää olkihattu päässäni pihapetissä lorvaillen. Sitten taivaalta tuli pari pisaraa ja lopulta vähän isompi sade. Ajauduin tähän kuistin sohvalle sadetta pitelemään. Aika ihanaahan tässä on olla ja bloggailla. Liian harvoin tulee oltua. Pehtoori kävi äsken huikkaamassa oven raosta, että "kyllä sä saat sisällekin tulla." ;)


Sitten niitä kukkia... Älkää kyllästykö :) Tämä on itselleni tämmöistä "kukkapäiväkirjan pitoa" eli mikä kukkii milloinkin -tyyppistä jorinaa, josta on hauska vertailla vaikkapa vuoden tai kahden takaisia tilanteita.


Akileija (lehto-sellainen?) on "karannut" jostain pihallemme. Hämähäkki on virittänyt toiveikkaana ansansa tämän ympärille. Toissa vuonna saatu alppiruusu kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Tai kukassahan se oli silloin kun sen saimme, mutta viime vuonna ei kukkia tullut.


Ihania koiranputkia ja lemmikkejä on aina saatava sisälle maljakkoon. Kummatkin on kerätty omalta pihalta. Lemmikkiä olen sinne tietoisesti kylvänyt sekä siirrellyt pelloilta ja ojien pohjilta, koiranputki kasvaa ihan pyytämättä ;)


Tunnistaako joku tämän? Onko kyseessä joku perus-rikkakasvi vai naapurin pihalta siementänyt hieno kukka? Ihmetyttää sen runsaslukuisuus ja se, etten muista yhtään tämmöistä aiempina vuosina pihalla nähneeni... vai enkö vain ole sitä noteerannut? Ihme kyllä olisi tuokin, sillä kokoa ja pituutta tällä kasvilla on. Jotain violettiin vivahtavaa kukkaa siihen pukkaa...


Turilastoverit kukkaisretkellä. Toisessa kuvassa ei taida olla muuta tarkkaa kuin tuon heebon tuntosarvet ja lehden reuna, mutta muuten se oli minusta niin "tunnelmallinen" kuva, että laitoin sen tähän iloksenne... Enjoy :)


Mun pionit on nupulla - jee! Mää oooon niiiiin onnellinen! :) Onhan tätä ihmettä jo odotettu kolme vuotta. En enää edes muista minkävärisiä nämä ovat, valkoisia, vaaleanpunaisia vai kenties punaisia... No, se selvinnee pian (toivottavasti). Vaaleanpunaisia pelargoneja lähdin hakemaan tuossa taannoin, mutta eipä niitä ollut tarjolla. Onneksi löytyi sentään nämä hempeät kaunottaret.


Nyt mä lähden kalaan! Ostin eilen nimittäin virvelin. Itselleni. Joo-o, älkää naurako. Oon kattokaas aina ollut kova kalanainen ja monta kesää jo mankunut virvelin perään ja jostain syystä aina jättänyt sen ostamatta. No, eilen sitten menin ja ostin oikein näppärän avokelasetin - joka on todellakin niin näppärä, että se mahtuu teleskooppivarren ansiosta vaikkapa käsilaukkuun - ja kolme uistinta. Mentiin järven rantaan ja heittelin sitten siinä aikani (varmaan tunnin) - sillä aikaa pehtoori siivosi auton sisältä. Alkoi sitten jo kyllästyttämään, kun mitään ei tullut ja sanoin pehtoorille, että haluisko se heittää pari kertaa ennen kuin mennään. Arvaattekin varmaan, kuinka sitten kävikään... Kolmannella heitolla se samperi sai kuhan (n. 1,5, kg), hetken päästä vähän pienemmän kuhan (päästettiin kasvamaan) ja sitten vielä ihan näppärän kokoisen hauen. Että sillä lailla. Joten mä haluan nyt sen revanssin :)
SHARE:

25 kommenttia

  1. Veikkaisin illakkoa, joka ei tahdo pysyä paikallaan vaan vaeltelee sinne tänne. Iltaisin voimakas tuoksu, vanha perinnekasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sehän se! Nyt kun nimen kautta sain kuvat ja tiedot käsiini, muistan että onhan tuota pihassa ollut aiempinakin vuosina, vaan ei näin runsaasti.

      Poista
  2. Vesisade, kuisti ja peitto! Just niin mun unelmatilanne!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kuin olisi retkellä ollut ;) Mukavampaa vain...

      Poista
  3. Ihana tuo kuisti...hyvä siinä on makoilla....:)

    No voi hitsi mikä tuuri miehellesi kävi...tuuristahan se kiinni on ilman muuta...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, Irmastiina. Silkkaa aloittelijan tuuria! :) Mutta hyvä niin, sillä nyt saan seuraa kalastusretkille eikä tarvitse yksin mennä.

      Poista
  4. Sinulla on aina kauniita kuvia! Kukkakuviin ei voi kyllästyä:)Onnea revanssiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raija. Revanssiottelu on käyty tältä illalta ja niinhän siinä sitten kävi, ettei kumpikaan saanut mitään... ;)

      Poista
  5. Kyllä on kuistilla lokoisan näköistä! Me juotiin päiväkahvit kasvarissa, kun hetkellinen sadekuuro ropisi kattoon. Mukavan tunnelmallisia nämä sadehetketkin, kun ottaa oikean asenteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kasvarissanne on varmasti ollut tunnelmallinen kahvihetki sateen ropistessa kattoon. Sade kyllä harvemmin haittaa meikäläistä - otan sen aina sillä asenteella, että kasveja ei tarvitse kastella, luonto viheriöi ja ilma on raikas... aaah :)

      Poista
  6. Tuo sun kuistin sohvan paikka on hauska, mutta siihen ei auta nukahtaa...ettei pyörähdä unissaan rappuja alas :D
    Mä eilen myös nautiskelinsataan ropinasta Lillassa, vahinko vaan että se sattui niin myöhään, että pimensi illan - edellisenä iltana oli niin valoisaa puolilta öin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuohon jos nukahtaa, voi olla tiedossa aika äkkijyrkkä herätys! =D

      Poista
  7. Ököttikuvat on mainioita! Kuvana erityisen kivoja ököttejä. ;D

    Kaanista, niin kaanista.

    VastaaPoista
  8. Niin kotoisen ja ihanan näköinen pihapeti sulla :) Mulla oli lapsena tapana kiivetä vinttiin isoon peittokasaan lukemaan silloin kun satoin. Ropinaa oli ihana kuunnella hämyisässä vintissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Sateen ropinassa on kyllä ihana lueskella tai lepäillä ja jos pystyy vielä pitämään ikkunan tai oven auki, se on ihan parasta <3

      Poista
  9. Ihanan romattinen ja hempeä tunnelma. Todella kaunista!

    VastaaPoista
  10. Todella ihastuttava kuisti! Kelpais mullekin luku- ja bloggailupesäksi :) Ja haha toi kalatarina oli vaan niin tyypillinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eikö ollutkin? Näinhän se aina menee... Eilen mä vihdoin sain revanssini ja sain pienen kuhan ja pehtoori ei saant mittää :)

      Poista
  11. Kävin ihastelemassa. Kurkkua tuppaa särkemään ja yritän siitä nyt päästä eroon ennen kuin palaan taas enemmillä sanoilla. Ihanaa on :)

    VastaaPoista