Pihatunnelmia ja pioneja

Heipä hei! Piti laittaa pihakuvia tänne blogin puolelle silloin, kun pionit kukkivat (tänä vuonna ensimmäinen nuppu aukesi 18.6.), mutta sitten tuli juhannus ja sitten tuli jotain muuta ja jotain muuta... Kesä kirjaimellisesti vyöryy eteenpäin ja kohta ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Heinäkuu on meillä perinteisesti lasten lomakuu, joten yrittäjät koittavat sinnitellä töiden ja loman välimaastossa. Workcation on erittäin täydellisesti tilannetta kuvaava sana, jonka tänään kuulin. Sitähän tämä juuri on. Lomailua, mutta työt toki hoidetaan, kun niitä tulee.

Näppäränä tyttönä maalasin pergolan mustaksi ja on se vaan nyt niin ryhdikkään ja siistin näköinen. Katto siihen on vielä laittamatta ja saa nähdä miten sen kanssa käy, kun isäntä on työllistänyt itsensä tehokkaasti mm. ulkorakennuksen korjaamisen kanssa. Hommaa taas piisaa enemmän kuin tarpeeksi...

  

Kurkkuviljelmät on siirretty kasvihuoneesta aikaa sitten pihalle hengittämään ja kaikki viljelylaatikoiden kasvustot ovat näistä kuvista vähintään puoli metriä pidemmät :) Tillitkin tuossa niin söpösti vielä alkutekijöissään. Sitä menikin monta pussia pakkaseen talven varalle ja lipstikkakeittoa on keitelty sekä lehtikaalia paistettu. Salaattiakin on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Koskahan sitä oppisi laittamaan vähän maltillisemmin...? ;) Ihanaa kuitenkin, kun omasta maasta saa satoa.

Aurinkoisia päiviä!

Pionit

Joko olette saaneet yliannostuksen pioneista? Ette kai sentään... ;) Meidän pionikasvustot ovat tuuheentuneet muutaman vuoden aikana tosi hienosti. Neljä vuotta sitten istuttamastani noin viiden kukan puskasta on kasvanut kunnon pöheikkö, jossa kukkii kerrallaan parisenkymmentä pääpionia ja toiset parikymmentä sivukukintoa. Olimme viime viikonloppuna pari päivää poissa ja tuona aikana pääkukinnot olivat auenneet ja olivatkin jo ihan apposen auki, kun tulimme kotiin. Minusta pionit ovat kauniimpia maljakossa kuin maahan kaatuneina epämääräisessä kukkapenkissäni, joten keräsimme lasten kanssa valtavan pionikimpun ja laitoimme sen koristamaan ruokahuonetta. On ne vaan niin kauniita... ja mikä parasta tämän kimpun jälkeen odottaa vuoroaan vielä seuraava pionisatsi. Kunpa ne voisivat kukkia koko kesän!

Pionin perhanat

Piti vaan tulla tänne huikkaamaan (ja laittamaan itselleni tuleviksi vuosiksi muistiinpano), että pionit kukkivat! Mutta käytännössä myöhästyin. Ensin niiden pikkupalleroiden aukeamista odotetaan kuin kuuta nousevaa monta pitkää viikkoa ja sitten kun arvon ihanaiset vihdoin suvaitsevat aueta, tulee sade rankka ja pionin lakoon vie. Noh, napsin maljakoihin kaikki pelastettavissa olevat palleroiset ja kukinnot. Jäljelle jäi vain iso kasa vaaleita terälehtiä ja laonnut pusikko.

ERITTÄIN hyvä tuuheentumisprosentti tällä pionipuskallani kuitenkin tänä vuonna. Tarkistin viime vuoden postauksesta, että kukkia oli peräti kolme. Tänä vuonna sama puska tuotti lähemmäs kaksikymmentä kukkaa! Jatkakaa samaan malliin, kiitos. Olette edelleen ihania. Herra kaksivuotiaan sanoin: "Minä lakastan noita ukkia!"