Voitto ja valkeus

Pieni pojan palleroisemme sai eilen nimen. Hänestä tuli Voitto, virallisestikin :) On hän vaan niin mainio pikkumies. Nauraa hohottaa ääneen, velmuilee, ärisee ja puhuu sujuvaa norjaa. Tyytyväinen lapsi, nukkuu hyvin yöt ja paljon päivälläkin. Ihana <3



Voiton nukkuessa päiväunia olen saanut jotain aikaankin. Viime maanantaina tuli (taas) mitta täyteen persikasta ja tällä kertaa ihan konkreettisin seurauksin. Nyt ruokailutilan seinät ovat valkoiset! Onko vähän eri? Onko vähän hei parempi? Homma jatkuu olohuoneen puolelle jahka tästä saan taas virtaa akkuihin. Tähän tilapäisratkaisuun eli tapettien maalaamiseen minut ajoi päätös siitä, että keväällä/kesällä avaamme ainakin sisäseinät, kurkimme lastulevyjen alle ja otamme ne pois sieltä mistä järkevä on. Myös loput muovimatot revitään silloin pois. Tämä tarkoittaa sitä, että perinne- tai mitään muutakaan tapettia ei ole tiedossa vähään aikaan. Ja että munko täytyisi elää persikkaboordien keskellä siihen asti? Ei käy. Halpaa remonttimaalia pintaan ja olen taas tyytyväinen ;)

Maalausurakan ja ristiäisvalmistelujen vuoksi en ole ehtinyt yhtään kurkkimaan blogeihinne, saatika kommentoimaan niitä. En myöskään ehtinyt vastailemaan edellisen postauksen kaappikommentteihin. Vastaan nyt yhteisesti kaikille, että kiitos kehuista ja totean jälleen kerran, että kyllä vaan maalilla saa ihmeitä aikaan ;) Toivotan tervetulleiksi myös uudet lukijat. Neljääsataa lähestytään, ai kauhia! =)