sunnuntaina, toukokuuta 15, 2016

Kukkia, lapiohommia ja soravuoren valloitusta

Puutarhakausi on virallisesti avattu täälläkin. Kuluneen viikon ohjelmassa on ollut mm. viljelylaatikoiden maalailua, tiilikasan lapiointia, kitkemistä, nyppimistä ja repimistä, taistelua juolavehnää vastaan, pation suunnittelua, kasvihuoneen purkua muualla ja sen uudelleenkasailun aloittamista täällä meillä. Pari marjapuskaakin vaihtoi paikkaa ja pensasmustikat ja atsaleat, joista jänöt tekivät talven aikana TAAS selvää, odottavat perkausta ja uudelleenistutusta. Mutta voi pojat, että olen nauttinut. Puutarhurointi on vaan niin terapeuttista.



Toissakesän helteillä vanhan navetan raunioilta hakemani tiilet eivät sitten talven pakkasia kestäneet. Harmittaa vietävästi - lähinnä kaikki se työ ja vaiva minkä näin näiden tiilien kanssa ja nyt lähes kaikki ovat pieninä murusina. Jokunen ehjä on vielä jäljellä, mutta en taida uskaltaa niidenkään kanssa enää ottaa riskiä ja haaveilla pihapoluista tai ihanista englantilaistyylisistä garden walkeista, jos hajoavat samaan tapaan kuin muutkin. Tiilikasan paikalle teen pienen keittiöpuutarhan lavakauluksista. Paikka on tosi paahteinen koko aamupäivän, joten nähtäväksi jää, miten ja mitkä kasvit siinä menestyvät. Testataan...


Kasvuvauhti pihalla on niin hervoton, että kohina vaan käy, kun raparperit kasvavat ja kukat aukeilevat vuoron perään. Ihan huikeaa! Vähäluminen talvi ja kovat pakkaset tekivät tehtävänsä valkoisille särkyneille sydämille. Ei nouse mitään, ei :( Pitkään ihmettelin niiden hitautta, mutta sitten kun kuulin muidenkin menettäneen perennojaan vähälumisen talven takia, uskottava se on. Nyt jännään, ovatko parsanikin kokeneet saman kohtalon. Vähän alkaa jo huolestuttaa, kun yhtään napukkaa ei ole noussut :( Hedelmäpuissa ja marjapensaissa sen sijaan on ihan ennätysmäisen paljon kukkia.






Eivät ne lapiohommat siihen tiilikasaan jääneet. Soravuori odottaa muutakin kuin valloittajaansa. Kasoja on kahden yhdistelmän verran eli neljä, joten hetken saa lapiota heilutella ja levittää mursketta ympäriinsä. Ei meiltä hommat lopu :D




Touhukasta viikkoa!
SHARE:

8 kommenttia

  1. No on teillä puuhaa ton vuoren kaa, ei kateeks käy. Mut kyl tulee hyvä.
    T. Äipä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa hommoo! Hitsi kun täällä ei ole luonnostaan punaista tuo murske (niin kuin siellä teillä punagraniittiseudulla) ja pihateistä tulee nyt ihan harmaat, mutta eiköhän niistä kuitenkin ihan hyvät tule. Ei ehkä enää semmoista kuravelliä kuin tähän asti :)

      Poista
  2. Ihania kesäisiä kuvia. Ja, tuo sorakasa on kyllä kiva leikkipaikka. Sen levittäminen aika projekti, mutta pikku hiljaa. Voi että nuo tiilet, harmittaa sun puolesta kun hajonneet talvella pakkasissa.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorakasa on ollut kyllä mieluisa... =) Taitaa olla niin, että loppuviikolla pihallamme on vuokrakone, jolla vähän helpotetaan kasan levityshommaa...
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinne myös! :)

      Poista
  3. Ihanan hiekkakasan ootte lapselle hommanneet! :D No eikä, vaan tsemppiä touhuun & kasan hajoitteluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIKÖ!!? Vähän on vaatteet likaiset aina tuon pyllymäen jälkeen, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi... =))) Kiitti <3

      Poista
  4. Moro täältä puutarhastani Ylöjärveltä, niin ne parsat meilläkin jättivät ilmestymättä. Viisivuotiaita olivat ja parina kesänä saatiin pötkylöitä parsasalaattiin. Aterioiksi niistä ei vielä ollut. Harmittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro sinne Ylöjärvelle! No voi harmitus sinunkin puolestasi! Mä ostin parsat juurakoina (5 kpl) kolme vuotta sitten ja kahtena keväänä ollaan saatu nauttia nipullinen oman maan parsaa. Hyväähän se on, mutta tämän takaiskun ansiosta mietin, että ehkei noin pientä määrää kuitenkaan kannata edes viljellä (muuta kuin koristeeksi jos haluaa). Että joko ihan hervoton parsapenkki, josta riittää kunnolla syötävää tai sitten ostaa ne syöntiparsat kaupasta... :)

      Poista