perjantaina, marraskuuta 14, 2014

Varför Paris?

Vi har ju Åbo - ja åbolaiset. Pakko käsitellä heti alkuun case tamperelainen vs. turkulainen. En ymmärrä kui niist turkkulaisist niin pal kauhiast vitsi väännetään. Kai se vaan on se juttu. Pääsääntöisesti kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet sympaattisia ihmisiä: nauravia, iloisia, mukavia, huumorintajuisia ja ja ja… se murre. Sitä on vaan niin hauska kuunnella ja yrittää matkia epätoivoisesti! Mutta niin, minähän en olekaan tamperelainen, vaikka siellä tai lähiseudulla parikyt vuotta onkin tullut jo oltua. Juuret kun on muualla, ehkä se turkulaisuuskin avautuu paremmin? Tiedä häntä.

Pari viikkoa takaperin Huushollin Pepi tiedusteli halukkuuttani lähteä moikkaamaan Pikkutalon Sannaa Turkkuseen ja minähän olin heti messissä. Mennään vaan! Ja niin me mentiin ja siitä seurasi mahtava päivä ihanassa seurassa, ihanassa kaupungissa. Tulihan nyt varmasti selväksi, että ihanaa oli. Ja mahtavaa ;)





Tapaaminen aloitettiin juhlavasti herkutteluhetkellä Gaggui-kaffelassa. Kahvila on näppärästi ihan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, joten sinne on helppo tamperelaisenkin (tai melkein semmoisen) eksyä. Syötiin palat huikeanmuikeata shitruunatorttua ja kaffet juotiin. Turkkulainen emäntämme oli valjastanut meille oikein oman chaföörin, joten kaffepaussin jälkeen pirssi alle ja nokka kohti Ruissalon telakka-aluetta, jossa sujuvasti soluttauduimme kameroimemme Avelian uuden kaupan avajaisiin. Törkeen makee paikka! Emäntä vähän aavisteli, että saattaisin tykätä! Joopajoo, niin tein.







Huikea 300 neliön telakkarakennus vuodelta 1890 täynnä toinen toistaan upeampia juttuja. Mutta eniten säväytti se miljöö, jonka tietysti sisustus kruunasi. Avelia kannattaa ehdottomasti ottaa retkikohteeksi, kun vierailee Turkkusessa. Kesällä paikka pääsee toki paremmin oikeuksiinsa kuin lumettomana marraskuun päivänä. Mutta siltikin nautin karusta kauneudesta ja merestä ja kyllähän se aurinkokin uskaltautui hetkeksi kurkkaamaan pilven raosta. Kyl niil Turus on kaikkee...


Avelia jätettiin juhlimaan avajaisiaan ja me vaihdoimme tunnelmasta toiseen. Keula kohti Paimiota, jossa odotteli tunnelmallinen Adalmiinan Helmi -navettapuoti ja sen valloittava omistajatar Annarina. Hetki vierähti hypistellessä ja ihastellessa ihania tavaroita ja jotain pientä tarttui mukaankin. Keskittyminen oli kuitenkin jo vähän niin ja näin, sillä matkan päätarkoitus, Pikkutalon lippakioski, häämötti seuraavana ohjelmassa. Glögihammastakin vähän kolotti jo :)





Oijoijoi, ja olivathan ne justiinsa niin sympaattisia livenä kuin blogissakin. Ihanat pikkutalo(t) ja lippakioski. Monta tuntia vierähtikin lippiksessä jutustellessa ja nauraa räkättäessä. Ja kun itkijänaiset kerran kohtaavat, eihän niiltä silmien kostumisilta taas(kaan) vältytty :) Kun Sannan glögit ja punaviinit oli tuhottu, suuntasimme vielä keskustaan Pub Niskaan ja vetäisimme naamaan maailman parhaat pizzat. On niil Turus vaan kaikkee... ihania ihmisiä, komeita nähtävyyksiä, meri, kauniita auringonlaskuja - ja Sanna. Kiitos emäntä, kiitos matkakumppani. Tulemme toistekin :)





SHARE:

8 kommenttia

  1. Voi ihana! Meillä oli just noin kivaa! Ja kivempaakin :))) Kiitos iki-ihanasta päivästä! T: Se toinen itkijänainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai kamalaa, mä muistan kuinka yritin tuijottaa jotain ihan muuta kuin teitä, etten ala parkua -siitä ei olis loppua tullut :D

      Poista
    2. E:n ilme oli näkemisen arvoinen kun kävi lippiksen ovella kurkkaamassa...

      Poista
  2. Miksei tänne saa samoja hymiöitä kuin meseen ...mä niiiiiiin nauran täällä ☺☺☺☺

    Ja Netta, sä olet ihan huippukuvaaja! Muun huipun lisäks :D
    Uusiksi!!Pian!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän mä oon oikein höryillyt sillä aikaa kun te olette keskittyneet kuvaamaan? Nämäkin on niin teräviä ja kauniita (sama ei päde kaikkiin kuvien henkilöihin)! Pian uusiks!

      Poista
    2. Terävät kuvat, pehmeet päät... :D

      Poista
  3. Vaikuttipas oikein mukavalta reissulta :)
    Leppoisaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista